Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Aikamoiseen umpikujaan olen tainnut itseni laittaa.
08.05.2010 |
Lähdin 16-vuotiaana ensimmäisen "miehen" matkaan joka minut huoli, ihan siksi että pääsin kotoa pois. Saatiin kapsi ja totesin, että siitä suhteesta ei tule mitään (liikaa viinaa, huoria, jne). Lähdin ekan miehen matkaan joka minut huoli, että pääsin pois siitä suhteesta. Nyt takana 10 vuotta tätä liittoa, yhteisiä lapsia jne, ja pitkällisen terapian jälkeen alan myöntää itselleni tehneeni todellakin vääriä valintoja.
Tämä liitto on ollut alusta asti rakkaudeton järkiliitto, enkä ole tähän kipinää saanut vaikka kaikkeni olen tehnyt. Vuosia olen ollut kynnysmattonakin, mutta nyt pikkuhiljaa uskallan jo pitää puolianikin, ja siitähän ei mies tykkää.
En tiedä mitä tekisin. Ero jo toisen kerran olisi nöyryyttävää ja häpeällistä ja väärin lapsia kohtaan, mutta ei kymmenet vuodet rakkaudettomassa avioliitossakaan houkuttele. Tämä tuntuu ihan umpikujalta. :(
Kommentit (3)
lähdet menee, mitä väliä mitä kuka ajattelee!
ajattele nyt ensimmäistä kertaa itseäsi ja lapsiasi, kyllä sä pärjäät yksinhuoltajanakin! helppoa se ei varmasti ALUSSA tule olemaan...
tai jää suhteeseen, missä olet ei mikään, ja lapsista tulee samanlaisia, ei uskalla sanoa kenellekään mitään, ei uskalla tehdä omia päätöksiä, sitäkö haluat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos siis olet aivan varma, ettei nykyisestä liitostasi voi rakentaa kahden aikuisen parisuhdetta, niin miksi ihmeessä siinä kituuttaisit? Elät omaa elämääsi, et muiden, en ymmärrä tuota, että ero olisi häpeällistä, tai että se olisi väärin lapsia kohtaan. Pahempi lapsille on olla perheessä, jossa äiti on kynnysmattona...
Alue: Aihe vapaa
olla - kunhan kitkut pikkulapsiajan.