Äitien päivä

Onko muilla tämmöstä? Meillä kolme lasta. Aamulla teen aamupalat lapsille ja itselle. Lapset antaa lahjat. Mies kortin, jonka tänään kaupassa yhdessä ostimme. Lahjan antaisi, siis lahjan, jonka tänään kaupasta yhdessä ostimme: mies kysyi mitä haluan, ja itse piti hyllystä se sitten näyttää, että tämä. Sen siis aamulla häneltä saisin, mutta otin jo sen itse käyttöön. Sitten lähtään kukkakauppaan valitsemaan kukkakimput haudoille sekä isomummulle ja toiselle mummulle ja sitten mun pitää itse valita itselleni kukat. Sitten valitetaan, että eihän hän ole ehtinyt kauppaan mulle mitään ostaan. Eikä yhtään tiedä mitä vois ostaa. Sitte nolona sielä kaupasa itselle kukkakimpun valitsen. Mies hermona tiskillä oottaa kukkaron kanssa. Lapset riehuu kaupassa, ja mun pitää valita kukat ja paimentaa penskat. Sitten mennään pää kolmantena jalkana mummulasta toiseen ja haudalle.

Ah, ihanaa nauttia äitiydestä ja äiteinpäivästä! Saa huomiota ja hellimistä... saa siis ken saa. no, kai muakin sitten muistetaan oma-alotteisesti ja mielellään, kun siellä hautakummun alla viimein makaan. Vaan kun en siitä silloin itse enää mitään tiedä enkä siitä voi nauttia saati olla ylpeä siitä, että olen saanut ne ihanat ihmiset ja olen äiti.