Kaverini kohtelee miestään kuin kynnysmattoa

jumalan aseman toisten parisuhteiden suhteen. Mitä se nyt teille kuuluu jos joku pariskunta naljailee toisilleen? Pelottaako rehellisyys? Meillä nalkutetaan myös kotioloissa, ja julkisilla paikoilla pyritään vähän hillitsemään sanan säilän käyttöä. Ollaan oltu onnellisesti naimisissa kohta 20 vuotta ja katseltu kun ympäriltä ns. harmooniset parisuhteet kariutuvat todennäköisesti epärehellisyyteen ja siihen ettei tunteita saa tuulettaa. Pitkissä avioliitoissa viha on aivan yhtä tärkeä tunne kuin rakkaus.

Kun oikeat tunteet näkyy?

Kun oikeat tunteet näkyy?

Kaikki muutkin ympärillä olijat ahdistuvat, varsinkin jos vain toinen puolisoista mollaa.

miehen haukkuminen ja arvostelu ja jatkuva nalkutus on ala-arvoista. on se mies omasta mielestäs ansainnut sen tai ei.

jos haluaa näyttää muille ne tunteet, ettei arvosta miestään tai kunnioita ja suorastaan halveksii häntä ja hänen olemustaan, sekä olemassa oloaan, niin niitä tunteita ei kyllä soisi kenenkään näyttävän tai tuntevan. mieskin pääseee helpommalla jos sen vaan potkasee pellolle.



hetkelliset tunteet, viha ja suuttumus voi näyttää toki arvokkaasti muillekin, jso siltä siinä hetkessä tuntuu. eli jos vaikka mies painaa naapurin leilaa, niin saa suuttua jos yllättää heidät kesken hommien jne. =D

arvostelee mua aina vieraitten aikana. Mitä sitten? En mä siitä rikki mee.

Kun oikeat tunteet näkyy?

Jos oikeat tunteet ovat niin vihamielisiä, suosittelisin terapiaa (tai eroa).

Onhan vaimonhakkaajankin tunteet "oikeita tunteita" - suuttumusta ja raivoa - ja silti tuskin kukaan väittää että niitä saa purkaa ihan miten sattuu huvittamaan.

Aikuiselta ihmiseltä tulee kyllä odottaa tunteiden ja käytöksen hallintaa.

Valtava määrä naisia käyttää puolisoaan likasankona. Tosiasia kuitenkin on, että puolisoa tulisi kohdella kuten ketä tahansa ystävää, ja itse asiassa vielä paremmin.



Mitä taas tulee taustalla olevaan parisuhdedynamikkaan: olen itse kiertänyt korttelin sen verran useasti, että ymmärrän ja hahmotan mitä näen.

että lapset jäävät erossa naiselle. Nykyään on aina yhteishuoltajuus. Yksinhuoltajuuteen tarvitaan erittäin vahvat perusteet.

Joku ahdistuu pikkunaljailusta, toinen vasta kun tulee nyrkkiä naamaan. Itse kuulun siihen kastiin, joka suorastaan nauttii sanallisesta eli henkisestä väkivallasta, ja valitettavasti miehellä on sama taipumus. Eli vakka on kantensa valinnut. Arvelen, ettei normaali lössö äijä jaksaisi minun kanssani kymmentä minuuttia, eikä moni nainenkaan minun miestäni kestäisi. Tosin pinnistelemme että saamme pidettyä naljailun jotenkin leikillisellä asteella kun muita ihmisiä on seurassa.

ja oli todella ahdistava ilmapiiri elää lapsuutensa. En ole enää väleissä äitiini ja isäni hautajaisiin en suostunut menemään.

Joku ahdistuu pikkunaljailusta, toinen vasta kun tulee nyrkkiä naamaan. Itse kuulun siihen kastiin, joka suorastaan nauttii sanallisesta eli henkisestä väkivallasta, ja valitettavasti miehellä on sama taipumus. Eli vakka on kantensa valinnut. Arvelen, ettei normaali lössö äijä jaksaisi minun kanssani kymmentä minuuttia, eikä moni nainenkaan minun miestäni kestäisi. Tosin pinnistelemme että saamme pidettyä naljailun jotenkin leikillisellä asteella kun muita ihmisiä on seurassa.

että kun nainen ilkeilee miehelleen ja kohtelee huonosti niin se sitten on ok, mutta herran isä jos mies tekee sitä vaimolleen. Kukaan ei ole oikeutettu toista henkisesti vai fyysisesti väärin kohtelemaan.



Ja se joka sanoi, että mies arvostelee häntä aina vieraiden aikana, mutta ei kuulemma haittaa kun ei mene siitä rikki. Ihmettelen vaan miksi sellaista pitäisi sietää....



En tarkoita, että tarttee pitää mitään kulissia yllä vieraita varten, mutta yleensä erimielisyydet ja ongelmat selvitetään kaksin eikä vieraiden läsnäollessa.

Tekee pahaa katsoa, mutta enpä viitsi sanoa mitään. Itsepähän mies ei lähde menemään, mutta vaikeahan sitä on lähteä kun on lapset tehty. Miksi ihmisten on niin vaikeaa olla tyytyväisiä ja kohdella muita ihmisiä kunnioittavasti? Kaverini on ihana ihminen muille, mutta miehelleen ei. Hän ei osaa sanoa mitään syytä mikä miehessä olisi vikana. Kohtelee vaan huonosti, kun ei enää arvosta. Siitä vaietaan miten kauheita vaimoja/äitejä on olemassa. Miehen on paljon vaikeampaa lähteä, kun lapset päätyvät useimmiten äidille.

Et voi tietää ko. suhteen kaikkia aspekteja. Parisuhde on AINA kahden kauppa, et voi tietää, millainen mies on, osaako hän tunnetasolla vastata naisen tarpeisiin, miten parisuhde on edennyt, onko heillä vakavia, selvittämättömiä ristiriitoja jne...

Tekee pahaa katsoa, mutta enpä viitsi sanoa mitään. Itsepähän mies ei lähde menemään, mutta vaikeahan sitä on lähteä kun on lapset tehty. Miksi ihmisten on niin vaikeaa olla tyytyväisiä ja kohdella muita ihmisiä kunnioittavasti? Kaverini on ihana ihminen muille, mutta miehelleen ei. Hän ei osaa sanoa mitään syytä mikä miehessä olisi vikana. Kohtelee vaan huonosti, kun ei enää arvosta. Siitä vaietaan miten kauheita vaimoja/äitejä on olemassa. Miehen on paljon vaikeampaa lähteä, kun lapset päätyvät useimmiten äidille.

Et voi tietää ko. suhteen kaikkia aspekteja. Parisuhde on AINA kahden kauppa, et voi tietää, millainen mies on, osaako hän tunnetasolla vastata naisen tarpeisiin, miten parisuhde on edennyt, onko heillä vakavia, selvittämättömiä ristiriitoja jne...

Miksi henkisen väkivallan puolustelijoita löytyy näin paljon?

Jos on ongelmia, ne täytyy selvittää asiaankuuluvalla, aikuismaisella tavalla, ei todellakaan turvautumalla henkiseen väkivaltaan ja nöyryyttämiseen.

Voisihan muuten vaimoaan lyövästä miehestäkin sanoa yhtä hyvin, että "et voi tietää ko. suhteen kaikkia aspekteja. Parisuhde on AINA kahden kauppa, et voi tietää, millainen vaimo on, osaako hän tunnetasolla vastata miehen tarpeisiin, miten parisuhde on edennyt, onko heillä vakavia, selvittämättömiä ristiriitoja jne..."

Menehän nyt ap nopeasti halimaan ja pelastamaan mies sinun hellään hoivaasi!



Ei vaan: Lähesty ystävääsi ja kerro tuntemuksestasi ja kysy kauniisti miksi.

Minun mielestäni puolisoa pitää kohdella ihan yhtä hyvin kuin työkavereitaan ja ystäviää. Riidellä voi, mutta järki mukana. En minä ainakaan haluaisi, että minua mollattaisiin miten vaan. Tapellaan tottakai miehen kanssa, mutta ei muiden kuullen, ei epäreilusti, ei epäkunnioittavasti, eikä kumpikaan joudu pelkäämään toista.

Olipa tosi kiva lukea näitä kirjoituksia. Mahtavaa, että on fiksujakin naisia olemassa, kun olen pikku hiljaa meinannut menettää uskoni ihmisiin. Tiedän täsmälleen perheen tilanteen. Olen päivittäin läsnä. Asun vieressä. En voi auttaa, vaikka haluaisin kovasti, kun en tiedä miten voisin auttaa. ap