Kaverini kohtelee miestään kuin kynnysmattoa
Tekee pahaa katsoa, mutta enpä viitsi sanoa mitään. Itsepähän mies ei lähde menemään, mutta vaikeahan sitä on lähteä kun on lapset tehty. Miksi ihmisten on niin vaikeaa olla tyytyväisiä ja kohdella muita ihmisiä kunnioittavasti? Kaverini on ihana ihminen muille, mutta miehelleen ei. Hän ei osaa sanoa mitään syytä mikä miehessä olisi vikana. Kohtelee vaan huonosti, kun ei enää arvosta. Siitä vaietaan miten kauheita vaimoja/äitejä on olemassa. Miehen on paljon vaikeampaa lähteä, kun lapset päätyvät useimmiten äidille.
Kommentit (36)
Ei enää rakkautta ja yhteistäkin oikeastaan vain lapset. Ehkä se mies jopa kaikessa kiltteydessään ärsyttää ja provosoi sillä lisää kaveriasi kohtelemaan miestä niinkuin kohtelee. Ehkä sun kaveri odottaa että mies lähtisi? kun ei sitä osaa itse tehdä tai sanoa?
ihmistä huonosti. Suomi on valitettavasti tulvillaan näitä naisia, ja AV:kin.
Ehkäpä. Puhu vaan, et tiedä koko totuutta.
mutta ihmiset nyt tekee vaikka mitä silloin kun on paha olla.
Mä kyllä myös ihmettelen niitä jotka antaa kohdella itseään kuin kynnysmattoa?
Puhutko minusta? Ehkäpä. Puhu vaan, et tiedä koko totuutta.
_mikään_ ei oikeuta tuollaiseen, ihan sama tietääkö koko totuutta vai ei...
jotka arvostelevat perheitä tai ihmisiä, kuitenkaan olematta joka päivä läsnä. Se ihananakin "kiltti" ihminen voi kotioloissa näyttää todelliset karvansa ja aiheuttaa riitaa siinä missä toinenkin osapuoli. Ei riita yleensä synny yhden ihmisen aiheuttamana. Meillä ainakin riidan taustoista ei tosiaan tiedä kukaan muu, kuin me itse. Ja sitten on koko suku arvostelemassa, kun vain yksi osa näkyy ulos. Herätys!
ei olisi ollenkaan olemassa? Uskokaa pois, on niitä.
t. se, joka käski jatkaa puhumista
No ehkä ap voisi selventää miten on päätynyt tähän päätelmäänsä? Ja oletko itse höösääjä?
miehelle niin eikö sitä voi tehdä sitten kahdenkesken. On todella ikävää kun miestä sorretaan muiden kuullen. Tekis mieli sanoa tällaisille akoille suorat sanat. Ehkä kun seuraavan kerran mun aikana tietty nainen rupeaa ilkeäksi miehelleen niin haistatan pitkät akalle! Ei tarvitse enää kylään pyytää tai tulla meille kylään ilkeilemään!
Hyvää äitienpäivää vaan kaikille nalkuttajille!
Vaimo taas ei uskalla, vaan turvallisemmassa ympäristössä eli todistajien läsnäollessa omat tunteet uskaltaa näyttää, ja siinä sitten ilkeilee miehelle takaisin muiden kuullen.
Miten tuossa olisi vain yksi syyllinen?
Kun ollaan porukassa tai olen kylässä, he miehen kuullen heittelevät:
"juu, olispa meidänkin Matti mies, kuten naapurin Jake. Se sentäs korjasi autotallin itse. Meidän Matti ei osaa miesten töitä. Se ei ole mies, eikä mikään"
"Meidän Matti se ei pussaa, eikä halaile. Pukille vaan heti, olispa samanlainen kuin kuin sen kaveri Pekka. Se se osaa pitää vaimoaan hyvänä"
"Meidän Matti se vain leikkii lasten kanssa, vaikka olis puutarhassa mitä tekemistä. Antakaapa kun kerron, kuinka se ääliö yritti leikata nurmikkoa ja miten siinä kävu. Kyllä mulla säälitti"
Eli haukutaan puolisoa toisten kuullen ja kehutaan muita miehiä.
Yhden parin tiedän eronneen ja mies sai kärsiä sitten kostosta. Nainen ei anna tavata lapsia. Eli ymmärrän, että miehet yrittää roikkua suhteessa, että lapset ehtisi kasvaa ja saisivat itse päättää, kumman luo tulevat asumaan.
Yleensä tällaiset naiset etsivät sitten sen rentun mieheksi, joka pistää heitä turpaan mennen tullen ja palatessa ja on MIES ja niin ihanan jännittävä.
Minusta on hauskaa kuunnella nalkutusta, varsinkin jos pariskunta on siinä hyvä. Monet hyvät naurut ollaan saatu nalkutuksen takia.
Mä kyllä myös ihmettelen niitä jotka antaa kohdella itseään kuin kynnysmattoa?
- Puhumalla herjaaminen ei lopu
- Hiljaa olemalla herjaaminen ei lopu
- Fyysiseen väkivaltaan puuttuu virkavalta
- Erossa mies saa sanoa hyvästi lapsilleen
Tiedän monta miestä, jotka roikkuvat aivan järkyttävissä naisissa, koska eron hetkellä he tietävät todennäköisesti menettävänsä lapsensa.
sitä isoo pahaa miestä vastaan, mutta silloin kun se paha on nainen, jälki on karmeaa.
Olipa tosi kiva lukea näitä kirjoituksia. Mahtavaa, että on fiksujakin naisia olemassa, kun olen pikku hiljaa meinannut menettää uskoni ihmisiin. Tiedän täsmälleen perheen tilanteen. Olen päivittäin läsnä. Asun vieressä. En voi auttaa, vaikka haluaisin kovasti, kun en tiedä miten voisin auttaa.
ap
jumalan aseman toisten parisuhteiden suhteen. Mitä se nyt teille kuuluu jos joku pariskunta naljailee toisilleen? Pelottaako rehellisyys? Meillä nalkutetaan myös kotioloissa, ja julkisilla paikoilla pyritään vähän hillitsemään sanan säilän käyttöä. Ollaan oltu onnellisesti naimisissa kohta 20 vuotta ja katseltu kun ympäriltä ns. harmooniset parisuhteet kariutuvat todennäköisesti epärehellisyyteen ja siihen ettei tunteita saa tuulettaa. Pitkissä avioliitoissa viha on aivan yhtä tärkeä tunne kuin rakkaus.
liitoissa toinen puoli harrastaa henkistä väkivaltaa.
(Ja kykenee kyllä ruumiilliseenkin.)
Omat mummi harrasti vaarini jukista nolaamista. Siinä oli takana vuosikymmenien kauna ja katkeruus - vaari oli juossut vieraissa niin kauan kuin kykeni, ja oli muutenkin aika tunnevammainen.
Silti, vaikka mummin syitä saattoi ymmärtääkin, niitä tilanteita oli äärimmäisen piinallista seurata vierestä. Enkä usko että sellainen jatkuva, hidas, kylmä kosto oli mumminkaan henkiselle hyvinvoinnille eduksi.
On kauheaa seurata sivusta, kun mukavaa ihmistä sorretaan. Onneksi heillä ei ole lapsia, mies voi vielä paeta...