tahtoo 3.lapsen, huono ihminenkö?
Olen haaveillut pari vuotta yksin 3.lapsesta, vauvakuume valtava. Meillä ennestään 4 v. ja 6 v. lapset. Miehellä ei vauvakuumetta. Kirjoittelin joku aika sitten tännekin asiasta ja sain haukkuja aika paljon, kun viitsin suostutella ja jonkun mukaan "painostaa" miestä muka. Melkein alkoi tuntumaan että olenko niin huono ihminen kun viitsin vauvasta haaveilla. Minkäs teen tälle tunteelle? Ikääki jo 35-v. Onko muita samassa tilanteessa, miten toimitte miltä tuntuu? En tiedä, täytyykö minun alkaa luopumaan haaveestani vai jatkaa suostuttelua.
Kommentit (23)
jos on jo kaksi lasta?
Tuolla logiikallahan voisi jatkaa loputtomiin, miksi ei siis miehen pitäisi myöntyä myös neljänteen, viidenteen, kuudenteen...
siitä ettei perhe ole vielä ihan kokonainen. Myönnän, että tuo puhe unelmasta oli vähän liioiteltua. Tai onko mikään liioiteltua kun puhutaan naisesta, jolla on vauvakuume.
Itselläni on sellainen hieman ontto olo, että se yksi tästä vielä puuttuu. Se lapsi, jota ei ole vielä edes alettu yrittämään, on jollakin tavalla jo osa perhettä. Tiedän kyllä ettemme voi olla varmoja saammeko edes sitä kolmatta, mutta tällainen tunne minulla on. Siitä kokonaisen perheen tunteesta joutuisin luopumaan jos mieheni ei olisi suostunut yrittämään kolmatta. Salaa kyllä aina miettisin millaista olisi jos olisin saanut sen kolmannen.
Miksi se aina on se mies joka sen lapsilukumäärän päättää?
meillä se oli pakkomielteinen, raivokas minä ja vielä tänäkin päivänä mies kiittelee, että onneksi "hän" (heh heh) tuohon viidenteen suostui. On nimittäin kaikkein rakkain hänelle ja todellakin MINÄ sain vääntää ja tehdä käännytystyötä jo kahden lapsen jälkeen.
jos on jo kaksi lasta?
Tuolla logiikallahan voisi jatkaa loputtomiin, miksi ei siis miehen pitäisi myöntyä myös neljänteen, viidenteen, kuudenteen...