Taas jäin yksin

Voin vain kuvitella miten mukavaa tuon on (siis miehen näkökulmasta) Ongelma ei ole siinä, että seura ei kelpaisi, vaan siinä, että miehet vaan viihtyy ja erityisen hyvin näissä sauna ja muutama (liikaa) tilaisuuksissa.

Se miten saat tästä miehesi irti onkin vaikeampi juttu. Ensin pitää sanoa, että et siitä tykkää, mutta ymmärrät ja sallit sen. Tästä pitäisi seurata keskustelu, jossa pääsette jonkinnäköiseen yhteisymmärrykseen ja jotta todistaisit näkökulmasi (sallit sen) sanot heti, että tässä kuussa ei ole mitään sitä vastaan, mutta ensi kuussa voisimme yhdessä syödä ja minulle ja meille olisi tärkeää että tekisimme...

että mikä on vialla kun mies ei itse ideoi yhteistä tekemistä. Ei voi välttyä ajatukselta että seura ei kiinnosta. Mitä keksisin että mies jaksaisi kiinnostua jostakin yhteisestä?

Monesti vaan yhtäkkiä huomaan, että hohhoh, miten tässä taas kävi näin kun vietän viikonloppuna iltaa itsekseni.



Jotenkin mies on taas kaiken maailman selityksillä järjestänyt itsensä jonnekin muualle jossa on kivempaa kun täällä kotona kanssani.



Niinkuin nyttenkin.

tää ei nyt teitä helpomta, mutta mulle tarjoutui ihan yllätteän OMA yksinäinen ilta kun mies on reissussa ja lapsi järjesti itse itsensä mummolaan yökylään. Mä siis nautin siitä, että kerrankin täällä ei olle ketään vaatimassa jotain ja narisemassa jajärjestämässä tekemistä tai palveltavana, vaan mä saan röhnöttää ihan itsekseni, syödä omia lempiruokia ja juoda omia lempijuomia ja katsoa omia lempivideoita ja aikanaan mennä ja levittäytyä ihan koko sängyn leveydeltä nukkumaan.



No mulle tämä on harvinainen ylellisyys, teille siis jokaviikkoista pakkopullaa. Ymmärrän eron. SIlti:



Mikä teitä pakottaa tylsistymään siellä kotona? Pakatkaa ne kersanne ja lähtekää omalle retkelle vaikka mummolaan, mökille, jollekin kaverille - johonkin. Jos ei teidän mies viihdy kotona niin miksi teidän pitäis?

En tosin puhu nyt tuosta omasta ukosta, vaikka sekin kyllä aina välistä viihtyy muualla, mutta onneksi neitin synnyttyä on älynnyt pysyä kotosalla enempi. Aiemmin ei ollut niin väliäkään, kun pääsi itsekin menemään, jos tahtoi.



Mutta muutamaa miehen kaveria/heidän perheitään olen seurannut ja voin aivan rehellisesti sanoa, että yksikin isä (3 lasta) ei ole kotona oikeastaan koskaan. Joko on töissä, harrastuksissa, saunailloissa tms, keskimäärin 2pv/vuosi viettää perheensä kanssa kunnolla sekä käy kerran kesässä pakko ajelun suomessa muutaman päivän ajan. Työpäivätkin venyvät helposti 12-15tuntisiksi, kun aina menoa töiden jälkeen. En ymmärrä, kuinka kaverini kestää tuollaista, itse en ole noin pitkäpinnainen vaan olisin jo eronnut...

Mikä teitä pakottaa tylsistymään siellä kotona? Pakatkaa ne kersanne ja lähtekää omalle retkelle vaikka mummolaan, mökille, jollekin kaverille - johonkin. Jos ei teidän mies viihdy kotona niin miksi teidän pitäis?

Sitä siis ihmettelen, että miksi se äidin pitää aina keksiä touhua lasten kanssa ja isi menee kavereiden kanssa? Ei ole pidemmän päälle reilua, jos aina tällainen jako.

Minusta perheellisenä on kuitenkin jo lapsenikin kannalta mukavampi, jos isäkin "viitsii" lähteä mukaan lapsen ehtoisiin tekemisiin..

että mikä on vialla kun mies ei itse ideoi yhteistä tekemistä. Ei voi välttyä ajatukselta että seura ei kiinnosta. Mitä keksisin että mies jaksaisi kiinnostua jostakin yhteisestä?

Kun kysyit niin yritän vastata. Vietti sinne muiden miesten kanssa istumaan on oikeasti todella kova. Mä en voi puhua sun miehen puolesta, mutta se ei melko varmasti huomaa sun pahaa oloa, ja jos huomaa, niin kuvittelee, että tästä selvitään kukkasin tms. Alakerran naapurien häiriintymisen uhalla: Jalka lattiaan ja kovaa. Tiukka ilme. Jos mies yrittää pois tilanteesta, niin selkeästi mutta huutamatta sanat: Kaikki mitä näet on sun, mutta vain jos nyt tajuut kuunnella. Pysäytä. Sitten kerro, että tää ei toimi. Haluat että yhdessä löydetään jotain mitä halutaan tehdä. Ehdota bocciaa. (Mitä vitun bocciaa). Sano että ei sillä väliä, vaan pakko on löytää jotain tai mies löytää itsensä kadulta.

Ja taas. Huutamatta tähän väliin, että se että käy kaljalla kavereiden kanssa harmittaa, mutta sä saat tehdä sitä, mutta täytyyhän meillä olla yhteistä. Panosta siihen että saa, mutta...

Jos se ei tajuu, niin soita mulle :D

miehet sitten edes ryhtyvät leikkimään kotia, jos tietävät viihtyvänsä paremmin ihan jossain muualla? Jos se vietti olla kavereiden kanssa on niin kova, niin miksi vaivautua perustamaan perhettä? Onko se vaan se, että kun se kuuluu asiaan tietyssä iässä?

Minä jouduin ottamaan avioeron jotta saisin olla kotona yksin edes joskus. Mies kun ei peräänsä liikauttanut kotoa mihinkään.

Yksinkertaisesti koska me rakastetaan naisia, mutta usein on osoittautunut, että niiden kanssa on erittain vaikea elää. Ei ole kysymys kummankaan syystä, vaan jostain helkutin vaikeesta yhtälöstä, mihin mulla ei ole vastausta. Minä rakastan naisia. Olen jättänyt kaverisuhteet sen takia, mutta nyt kokoajan ketuttaa se. Jos olisi mahdollisuus niin istuisin tuolla. Miksi? Juuri sen takia, että naisen takia jäi nuo kaverit. Olisi pitänyt löytyä kompromissi entisen elämän ja nykyisen välillä. Ei ole kyse rakastamisesta tai lapsista vaan jotenkin siitä miesten ja kavereiden hyväksynnästä ja seurasta, jota on vaikea selittää.

Ap, sulla on huono mies. Oksentelisin sun kanssa samaan pyttyyn. Olisin valmis syöttämään vauvan, kun sä olisit sammunut, sillä katson vielä Rambon.

Ap, sulla on huono mies. Oksentelisin sun kanssa samaan pyttyyn. Olisin valmis syöttämään vauvan, kun sä olisit sammunut, sillä katson vielä Rambon.

Meillä ei ole tälläistä ongelmaa, vaan nykyään tekee melkein mieli järkätä miehelle jotain omaakin ohjelmaa. Olen siis tyytyväinen, että aloitti vanhan harrastuksen uudelleen (joka tosin nykyään vie vaan 1 illan 2 viikossa). Minä olen ehkä se pahempi osapuoli järkkäämään omaa aikaa. Mutten usein sitäkään, ainakaan ryyppy/baarimielessä.



Mutta asiaan. Jos mies häipyy ennakkoon ilmoittamatta ja jos lapsia on kuvioissa, niin eipä siinä itse lähdetä minnekään. Onko reilua, että mies voi vain häippäistä milloin vain ja itse pitäisi kaikki järjestää niin ajoissa, että mies on varmasti sidottu kotiin.



Voi tietenkin olla, että mies ei vain tajua läsnäolon toivottavuutta. Mitä ap teette, jos olette molemmat kotona? Jos elätte molemmat omaa elämäänne, niin onko siinä eroa tapahtuuko se saman asunnon sisällä vai ei.

Yksinkertaisesti koska me rakastetaan naisia, mutta usein on osoittautunut, että niiden kanssa on erittain vaikea elää. Ei ole kysymys kummankaan syystä, vaan jostain helkutin vaikeesta yhtälöstä, mihin mulla ei ole vastausta. Minä rakastan naisia. Olen jättänyt kaverisuhteet sen takia, mutta nyt kokoajan ketuttaa se. Jos olisi mahdollisuus niin istuisin tuolla. Miksi? Juuri sen takia, että naisen takia jäi nuo kaverit. Olisi pitänyt löytyä kompromissi entisen elämän ja nykyisen välillä. Ei ole kyse rakastamisesta tai lapsista vaan jotenkin siitä miesten ja kavereiden hyväksynnästä ja seurasta, jota on vaikea selittää.

mikä siinä naisen kanssa elämisessä on vaikeaa? Onko se kenties vaan paljon tylsempää kuin kavereiden kanssa oleilu? Jospa miehet rakastaa naisia lähinnä seksin ja ulkonäön takia?

Mä en nyt ihan ymmärrä, onko mies siis kuitenkin noin joka toinen viikonloppu koko viikonlopun kotona (ei omia menoja)? Jos on, niin ei musta kuulosta mitenkään kohtuuttomalta. Mutta olisi tietysti myös kohtuullista, että säkin voit joskus lähteä viettämään iltaa kavereiden kanssa. Ja tietysti kivempi olisi, että voisi vähän suunnitella etukäteen menoja (kumpikin).



Pitäisi nyt vähän kuulla lisää, jotta osaisi sanoa mitään järjellistä neuvoa: mitä yleensä teette viikonloppuisin? kuinka paljon kummallakin on omia menoja? sekä viikolla että viikonloppuna?



On musta sekin vähän kohtuutonta, jos oletat miehen aina olevan sinulle seurana, kyllä mun mielestä molemmilla pitää olla omia menoja ja aikaa olla omien kavereiden kanssa. Mutta viestistä ei oikein selviä, mikä kokonaiskuvio oikein on.

Tai no, ehkä sillä tavalla mutta en juuri muuten. Kaikki illat kökitään täällä kotona. Ahdistaa...

mikä siinä naisen kanssa elämisessä on vaikeaa? Onko se kenties vaan paljon tylsempää kuin kavereiden kanssa oleilu? Jospa miehet rakastaa naisia lähinnä seksin ja ulkonäön takia?

Ehkä miehet jättää liikaa taakseen sen kauniin ulkonäön ja seksin takia. Jos aluperin kerrottaisiin mitä haluttaisiin, niin tähän ei jouduttaisi? Montako naisystävää sinä jätit taaksesi kun miehesi löysit?

vastata kun miehet on olleet lähinnä muutaman kuukauden mittaisia suhteentapaisia viritelmiä ja taaksejätettäviä ystäviä on yksi, jolla on itsellä mies, jonka vuoksi hänellä ei nykyisin ole aikaa nähdä. Enkä oikein usko, että ihmistä edes on luotu pitkäaikaiseen parisuhteeseen.

vastata kun miehet on olleet lähinnä muutaman kuukauden mittaisia suhteentapaisia viritelmiä ja taaksejätettäviä ystäviä on yksi, jolla on itsellä mies, jonka vuoksi hänellä ei nykyisin ole aikaa nähdä. Enkä oikein usko, että ihmistä edes on luotu pitkäaikaiseen parisuhteeseen.

Tuohon pitkäaikaiseen en osaa oikeasti vastata, kun on lapsi avoliitosta ja naimisissa toisen kanssa, mutta olen erittäin skeptinen. (mutta onnellisesti avioliitossa)

Tuossa on myös vaaran paikka, että oletat, että mies täyttää ystävän paikan. Ei täytä. Sille sun pitää ensin löytää ratkaisu. Mun mielestä.

Vaikka mä olisin vähän kipeenä ja pikkukuumeessa, niin mies ei voi ottaa lapsia johonkin seuran kokoukseen mukaan, vaan mun on jaksettava vahtia lapsia. No kyllähän mä jaksan, kun on pakko, mutta oikeesti ne lapset menis siinä kokouksessa ihan hyvin, kun ottaa niille vähän evästä ja tekemistä mukaan. Eihän ne ukot siellä puhu asiaa kun vartiin ja muun ajan löpisee joutavia.

Mutta jotenkin kummallisesti mies aina olettaa, että sillä on jokin oikeus mennä menoihinsa yksin.

Mikä teitä pakottaa tylsistymään siellä kotona? Pakatkaa ne kersanne ja lähtekää omalle retkelle vaikka mummolaan, mökille, jollekin kaverille - johonkin. Jos ei teidän mies viihdy kotona niin miksi teidän pitäis?

Sitä siis ihmettelen, että miksi se äidin pitää aina keksiä touhua lasten kanssa ja isi menee kavereiden kanssa? Ei ole pidemmän päälle reilua, jos aina tällainen jako. Minusta perheellisenä on kuitenkin jo lapsenikin kannalta mukavampi, jos isäkin "viitsii" lähteä mukaan lapsen ehtoisiin tekemisiin..