en pidä totisista, aikuismaisista, pelokkaista lapsista.

eivät osaa käyttäytyä kohteliaasti. Esim arvostelee isolla äänellä negatiiviseen sävyyn vähän kaikkea. Ja tämä kyseinen lapsi ei ole ihan pieni, vaan sellanen 11v. Äitinsä vaan vieressä eikä puhu mitään. Sitten sellainen on tosi ärsyttävää kun juttelee jotain äidille, ja tämä lapsi kommentoi jokaista sanomaani asiaa ja sitten aloittaa siihen kesken jonkin jutun, esim mun kaverilla on marsu ja se sitä ja tätä...

Eli ei osaa odottaa omaa vuoroaan keskusteluissa.

Pienemmissä lapsissa en ärsyä mitään niin paljoa, mutta ilkeyttä ja vanhemmissa sitä että siihen ilkeyteen suhtaudutaan vain sanomalla nätillä äänellä että elä viitsi sotkea kulta mun takkia tai paitaa. Ja lapsi menee selän taa ja pyyhkii suklaakädet äidin paitaan. Ja äiti vain sanoo että mene nyt leikkimään siitä, kohta lähdetään. Eli sotkuisilla käsillä vain leikkimään siitä!

Ja niitä lapsia ärsyän myös jotka ystävällisesti pyytämällä ei suostu viemään ensimmäistäkään lelua paikoilleen. Vasta jos tämä nätisti lässyttävä äiti näyttää sen oikean tyylinsä komentaa ja karjasee niin että itse meinaan pissiä housuuni. :)

Mitä tästä voi päätellä! Ei se oo lapsen vika vaan vanhemman! Vanhemman tehtävä on opettaa lasta! Mutta tuollaiselle ujoudelle, jos ei saa suutaan auki kun outo tulee jututtaan, ei voi mitään. Se ei ole ilkeyttä!

Yleensä tätä täytyy vielä kovaan ääneen kommentoida ja nolata lapsi; sehän se auttaa itsetuntoa kehittymään.

pilkataan ja vielä nauretaan kovaan ääneen päälle, että "mitäs se Maija siellä äiteen hameissa piilottelee, pelkäätkö sä muka noin paljon vieraita ihmisiä, hahahahahahah"

Tai "voi juku, miten sä noin jatkuvasti samoja kortteja kääntelet. Oot vissiin joku vajakki, hahahahaha"

että kirjoitin hieman provosoivasti :) ei näitä kirjoituksia muuten täältä massasta edes huomaa. Mutta totta siltikin se, että ei pelkästään villit lapset ole ihmisten mielestä kummallisia tai jopa ehkä ärsyttäviä. Kyllä minäkin kuulkaa rakkaat kanssasisaret saan osani tuomioista kun itselläni on kovinkin tempperamenttisia lapsia. Niitähän täällä yleinsä haukutaan suureen ääneen!



Mutta jokatapauksessa, ehkä muotoilin tekstin myös hieman väärin. En tarkoita, että ujot lapset sinäänsä aiheuttaa minussa mitään puistatusta. Vaan lapset jotka ovat sillätavoin totisia ja vakavia ja usein siihen yhdistyy myös sellainen nysvääminen. Vaikea selittää!



Ja tuosta muistipelistä mitä pelasimme jo suht isojen lasten kanssa, kyllä minusta voi lapselle naurahtaa hyväntahtoisesti jos tämä avaa joka kierroksella samat kaksi korttia. Ei omat lapseni ainakaa siitä itkua ala tuhertamaan jos heille naurahdan ja totean, että oletpas nyt hupsu. Mutta ätä juuri tarkoitin, että on outoa kun jotkut lapset ovat niin totisia ja ottavat kaiken niin vakavasti. Ilmeisesti myös heidän vanhempansa ottavat :) ainakin vastauksista päätellen.



Pahoittelen kuitenkin kun aiheutin ilmeisesti sydämentykytystä useassakin äidissä. Itsekin täällä niin monesti olen kirjoituksista hermostunut, eikä ole sitten koskaan käynyt mielessä, että ehkä ne on kirjoitettukin provosoivaan tyyliin ja kirjoittaja lähinnä huvittuu kun mammat sekoaa :D

että kirjoitin hieman provosoivasti :) ei näitä kirjoituksia muuten täältä massasta edes huomaa. Mutta totta siltikin se, että ei pelkästään villit lapset ole ihmisten mielestä kummallisia tai jopa ehkä ärsyttäviä. Kyllä minäkin kuulkaa rakkaat kanssasisaret saan osani tuomioista kun itselläni on kovinkin tempperamenttisia lapsia. Niitähän täällä yleinsä haukutaan suureen ääneen! Mutta jokatapauksessa, ehkä muotoilin tekstin myös hieman väärin. En tarkoita, että ujot lapset sinäänsä aiheuttaa minussa mitään puistatusta. Vaan lapset jotka ovat sillätavoin totisia ja vakavia ja usein siihen yhdistyy myös sellainen nysvääminen. Vaikea selittää! Ja tuosta muistipelistä mitä pelasimme jo suht isojen lasten kanssa, kyllä minusta voi lapselle naurahtaa hyväntahtoisesti jos tämä avaa joka kierroksella samat kaksi korttia. Ei omat lapseni ainakaa siitä itkua ala tuhertamaan jos heille naurahdan ja totean, että oletpas nyt hupsu. Mutta ätä juuri tarkoitin, että on outoa kun jotkut lapset ovat niin totisia ja ottavat kaiken niin vakavasti. Ilmeisesti myös heidän vanhempansa ottavat :) ainakin vastauksista päätellen. Pahoittelen kuitenkin kun aiheutin ilmeisesti sydämentykytystä useassakin äidissä. Itsekin täällä niin monesti olen kirjoituksista hermostunut, eikä ole sitten koskaan käynyt mielessä, että ehkä ne on kirjoitettukin provosoivaan tyyliin ja kirjoittaja lähinnä huvittuu kun mammat sekoaa :D

pitää rauhallisista ja hyvinkäyttäytyvistä, lapsista, jos omat ovat 'temperamenttisia' (=eufemismi pahantapaisille kakaroille).

oma äiti naureskelee, niin siitä erottaa, onko se nyt hyväntahtoista vai vittuilevaa. Vieraammasta ihmisestä ei tiedä. Kyllä mäkin muistan ikuisesti kun lapsena päiväkodissa joku hoitaja naureskeli kustannuksellanni toisen hoitajan kanssa, eivät varmaan tarkoittaneet sillä mitään mutta lapset ei osaa tulkita tuollaisia asioita niin hyvin, joten siksi heidän kanssaan ei pitäisi harjoittaa ironiaa, sarkasmia tai "hyväntahtoista naureskelua". Lapselle ne on vaan ilkeitä sanoja ja nauramista itselle.

enkä todellakaan tahdo lapsistani sellaisia, sillä elämä ei ole helppoa kun ujous on äärimmäistä. Omat lapseni ovatkin ainakin tähän asti olleet melko vilkkaita ja ehkä jopa villejä.



Tässä mielessä ymmärrykseni ap:lle. Lapset kannattaa kasvattaa reippaiksi ja oma-aloitteisiksi.

On maailman kiltein ja empaattisin lapsi. Todella miellyttävä ja jalo kaveri.



Sellaista se ap on. Itsekin olen sellainen tänttärä, että aiemmin pidin "nynnyjä" ärsyttävänä. Nyt oman tytön ollessa sellainen, olen huomannut sellaisenkin persoonan kauneuden.:)

t. Rempseän tytön ja nysväävän, totisen pojan äiti.

eLapset kannattaa kasvattaa reippaiksi ja oma-aloitteisiksi.

Ehkäpä siksi, että ujous on synnynnäinen ominaisuus. Sitä ei myöskään ole tarpeen väkivalloin kitkeä ja antaa lapsen kaikessa ymmärtää olevansa vääränlainen.

Kotonani meidän lasten piti olla hiljaa ja kiltisti...ei käyty oikeastaan missään oltiin vain kotona ja en tottunut sosiaalisiin tilanteisiin.



Nyt aikuisena haluan rohkaistua itsekin ja menen erilaisiin tilanteisiin mukaan vaikka pelottaakin, lasteni tähden, että heistä tulisi sosiaallisempia kuin itse olen ollut. En paheksu ujoja, tiedän vain kokemuksesta, että ujolla elämä ei ole helppoa. Ehkä lapsistani tulee siitä huolimatta ujoja, mutta koska näen, että he nauttivat toisten seurasta en sitä heiltä kiellä.

Ihan kuin lapsien perusluonne olisi aikuisen muovattavissa!



Juuri kaltaisesi "lasten karaisijat ja reipastuttajat" aiheuttavat sitä, että entuudestaan ujot ja arat lapset käyvät vielä aremmiksi! Ei lapsesta tehdä reipasta sillä, että pilkataan tai väkisin yritetään saada puhumaan vieraalle aikuiselle.

enkä hysteeristä itkua rauhallisuuden merkkinä.



En mäkään yleensä tiedä miten kohdata pelokkaita vanhempiinsa takertuvia lapsia, joiden "hysteriaa" vanhemmat usein tahtomattaankin ylläpitää.

Hän on juuri sellainen, että ei vastaa ja kääntää päänsä pois, kun esim. naapuri tervehtii häntä tai sanoo/kysyy häneltä jotakin.



Ei tosin tee sitä ilkeyttään tai "nirppanokkamaisuuttaan" (voiko pojasta sanoa niin...?) vaan on vaan ihan hirvittävän ujo, kuten minäkin olin lapsena.



Kyllä se siitä ajan kanssa.



Sä olet varmaan näitä, jotka sanovat tuollaisille lapsille ilkeällä äänensävyllä "veikö kissa kielesi?!" ja nauravata päälle. Mä en pidä sinunlaisistasi ihmisistä, yök.

Minulla on yksi reipas ja sosiaalinen ja yksi ujo lapsi. Molemmat samalla lailla kasvatettuja, mutta niin vaan ovat toinen tulleet äitiinsä ja toinen isäänsä.



Lastenpsykiatritkin korostavat, että lapset ovat syntyjään erilaisia persoonia. Ujoa ei kannata pakottaa rohkeammaksi, vaan hitaasti kannustaa ottamaan pieniä askeleita sen suuntaan.



Lapsettomat/iäkkäät mummot tuppaavat unohtamaan sen, miten pienten lasten kanssa ollaan. Ei kannata odottaa, että pieni lapsi tuosta vaan alkaa jutustella ventovieraan ja kenties hiukan pelottavan oloisenkin aikuisen kanssa!



Ja hei: on oikeasti aika kökköä nauraa lapselle, jos tämä ei ole ässä jossain pelissä. Sinä ap siinä munasit, ei se tyttö.

sä voit parantaa itseäs paremmaksi, oot vähä sairas päästäs ap ja huono ihminen. Jos mä olisin ohjaaja ni ottaisin sut elokuvaan esittämään huonoa pahaa ihmistä ja sut ammuttais elokuvassa melko alussa.



T: punkkari äiti

Kukaan ei voi perusluonteelleen mitään ei lapsi varsinkaan. Ujoudessa ja arkuudessa ei ole mitään vikaa, paitsi se, että osa aikuisista on niin puusilmäisiä, että ei ymmärrä, ettei se lapsi voi sille mitään, että pelottaa. Yleensä tätä täytyy vielä kovaan ääneen kommentoida ja nolata lapsi; sehän se auttaa itsetuntoa kehittymään.

siksi et siedä sitä muissa

arvosta ap:n tapaa ajatella ja kirjoittaa lapsista, jotka eivät voi synnynnäiselle temperamentilleen mitään ja kärsivät yleensä itse kaikkein eniten ujoudestaan.



Kapeakatseista, moukkamaista ja enemmän kuin vähän julmaa kirjoitusta lapsista. Aika noloa.

jo täältä sen mitä halusit? Miksi haluat häpäistä itsesi?