Lue keskustelun säännöt.
Ketuttaa, kun 60-70veet ei ymmärrä, että elämä ei ole aivan ruusuista nuoremmillakaan!
04.05.2010 |
Mä opiskelen ja hoidan kahta lastani siinä sivussa (1 ja 4-vuotiaat). opiskelen yliopistossa, 200km päässä koulustani, käyttäen avointa yliopistoa hyväkseni voin suorittaa tutkinnon näin kaukana koulusta ja kotona lapsiani hoitaen. lastenhoitoapua saan äidiltäni, jolla on oma yritys. saamani avun korvaan käännöstöinä ja muina paperihommina ja lastenhoito onnistuu vain äitini työaikojen puitteissa. monesti on täytynyt tilata mll:stä hoitaja tenttipäiviksi.
Anoppi ja appi usein muistavat ottaa puheeksi, kuinka helppoa meillä nuorilla, eli kolmekymppisillä on nykyään. on kodinkoneet ja miehet auttaa kotitöissä, saa opiskella vaikka kymmen vuotta, ei ole töihin kiire. lapsillakin kertavaipat. lapsille on varaa hankkia pelit ja vehkeet viimeisen päälle.
ottaa päähän. en näe paljon muita vaihtoehtoja kuin opiskella. ei nykyään revitä töihin peruskoulun käyneitä. siivoojaksi ehkä pääsisi.
tai miten olet hankkimatta lapsellesi sitä, mikä kaikilla muillakin on. lasten maailma on raaka ja materialistinen. se on aika kova rooli olla pihan se lapsi jolla ei ole samoja kamoja kuin muillakin.
Mulla ei ole vapaa-aikaa ikinä koskaan. nukun vain vähän. Mutta silti mun pitäisi muistaa olla taivaaseen asti kiitollinen helposta elämästäni ja mahdollisuudesta opiskella.
ei oikein jaksaisi.
Kommentit (9)
Mielestäni pelkkä opiskelu ei ole mitään. Kerjään tällä verta nenääni, mutta sanon sen kokemuksesta.
Olen opiskellut korkeakoulututkinnon töiden ohella ja tehnyt kaksi lasta opintojen aikana. Eikä ole tehnyt tiukkaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat ihmiset ei aina välillä ymmärrä että ei se helppoa ole monesti nuorillakaan. Nostan hattua sinulle kun jaksat opiskella vielä lasten hoidon lisäksi, itse en kyllä jaksaisi. Älä kuluta kuitenkaan itseäsi ihan loppuun, nauti lapsista kun ovat vielä pieniä ja vietä aikaa heidän kanssaan ja suorita opintoja siinä tahdissa kun se on mielekästä. Yritä myös levätä ja nukkua välillä, olisiko mahdollista että lapset olisi vaikka jonkun viikonlopun isovanhemmilla tai sukulaisilla kylässä niin saisit vähän aikaa itsellesi?
Mä en ymmärrä, miten tätä ammattikuntaa voidaan halveksua noin paljon.
"Siivoojaksi varmaan pääsisin."
Onko siivoojan ammatissa sitten jotain vikaa? Kyllä siihenkin vaaditaan nykyään monen vuoden koulutus. Oikein suututtaa, kun noin tyhjäpäisiä akateemisesti kouluttautuvia ihmisiä on vielä edes olemassa.
Vaikka nyt se että "meillä ei ollut mitään pesukoineita, käsin pestiin kaikki pyykit". Lisäämättä jää että vaatteet vaihdettiin suurin piirtein kerran viikossa ja pyykkiä pestiin se sama kerran viikossa. Meillä on pesukone, joo, mutta se pyörii ihan joka päivä.
Tai että ei ollut imureita ja mikrokuitumoppeja. No juu, mutta ei myöskään ollut 150 neliötä ja jättimäistä määrää tavaraa huollettavana. Jos entisajan koko torppa mahtuisi 200 neliön talon olohuoneeseen, kumpikohan aikausi oikeasti siivosi enemmän? Nykyihminen parin perheenjäsenen voimalla isoa lukaaliaan vai iso lauma ihmisiä paria pikkuruista huonetta jossa ei ollut juuri mitään?
Vaikka heti tältä istumalta.
http://www.mol.fi/paikat/Search.do?lang=fi&searchExecute=true&AreaA1=9&…
SIivoustyötä on tarjolla NIIIIIIIN paljon, että siivoojaksi otetaan ihan millä koulutuksella (tai ilman) tahansa. Ehkä joo jotain rikollis-narkkari-hörhöä ei huolita, mutta normaali tavallinen ihminen pääsee AINA siivoamaan halutessaan.
Tokis tiedän, että siivoojan työhön on olemassa oikea koulutuskin, mutta eipä sitä kovinkaan monessa työpaikkailmoituksessa vaadita...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen siivonnut ja ollut myyjänä ennen opiskeluni alkua. tiedän kyllä mitä se on, minä akateeminen (tai ainakin melkein) idiootti. Siksipä en paljon muuta vaihtoehtoa näekään kuin opiskella. Ja jos en nyt siivousalaa niin korkealle arvosta, niin se ei johdu työn tärkeydestä, vaan palkkauksesta, tekijöiden omasta asenteesta ja arvostuksesta työtään kohtaan, työilmapiiristä, jne. tosin vakkaripaikkaa en varmaan olisi saanut ilman koulutusta, jos olisin halunnut jäädä alalle.
Lisään vielä jäkätyksen siitä, kuinka ennen ei ollut sitä ja tätä ja hyvin pärjättiin, eikä ketään kiusattu eikä pitkään katsottu. No ei varmaan, kun ei kellään ollut. Eipä ole suuri temppu olla ilman sellaista, mikä kenelläkään ei ole! Tämä liittyen siihen ,että lapsille ei saisi hankkia mitään tarpeetonta tai uutta. Ja koska poika sai uuden pyörän, ollaan me nyt sitten sellaisia rikkaita, joilla on varaa hassata turhuuksiin.
Ja joo, mäkin oon ollut välillä töissä, myyjänä. Ootkos muuten sä, joka olet toisella kädellä suorittanut korkeakoulututkinnon töiden ohessa, kotihoitanut muksusi?
Mulla meni kyllä lapsi+koulu+työt liian rankaksi. Kokeilin, ennen kuin meidän toinen lapsi syntyi.
ap
"MONEN VUODEN KOULUTUS" siivoojaksi on nyt hieman liioittelua... 10kk kestää ainakin työvoimakoulutuksena.
http://www.mol.fi/koulutukset2/browseCourses.html?locale=fi_FI&searchTy…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
appivanhemmat ei auta, kun tosiaan muutenkin olen kissanpäivillä ja se olisi sitä paitsi epäreilua kälyä kohtaan, joka asuu kauempana eikä saisi samaa apua kuin minä.
Mun isä on alkkis ja äitini kanssa tehdään tätä palvelusten vaihtoa.
Yksi ihana naapuri/ystävä mulla on, jonka kanssa autetaan toisiamme. Varmaan apu lisääntyy tältä suunnalta, kun saan pienemmän vieroitettua tissistä. :)
Kyllä mä yritän levätäkin, joskus :)
ap
60-70-vuotiaat ovat oikeasti päässeet helpolla. Ehkä ihan varhaislapsuudessa on ollut muutama pulavuosi, mutta siitä eteenpäin 90-luvulle pelkkää nousukautta. Taatut työpaikat, taattu elanto, taattu eläke edessä.
Ja nyt ovat sillä varmalla eläkkeellään hamaan kuolemaansa asti. Ja siinähän on odottelemista ja terveydenhoitomaksuja makseltavana meidän pienen työssäkäyvän joukkion veroista... Huoh.