Mitä mä teen mun pojan kanssa?

tulee toi valitus ainakin meillä.

terv. 6 lapsen äiti.

keskittymään vaan tarvitsee aikuisen siihen viereen.Kaksi vuotta sain tehdä lyhennettyä työaikaa, mutten enää, joten olen kotona vasta vähän ennen viittä ja sitten on pakko tehdä ruoka ja joko samaan aikaan koitan saada pojan tekemään läksyjä tai sitten ruuan jälkeen kun ei enää ole niin nälissään.

Tai sitten kirjoittajan blokki.

ja sen vuoksi poika kävi psykologin testeissäkin. Myös neurologin luona päästiin kertakäynnille, mutta siitä ei ollut pitempää iloa, kun ei ollut kuulemma tarvetta lisätutkimuksiin. Mitä pitäisi tehdä? Tästä ongelmasta ovat tietoisia koulupsykologi ja toimintaterapeutti ja terveydenhoitaja ja tuo neurologi, mutta enempää apua ei saada. Miten vielä voisin häntä tukea? ap

iltikssen. ap

Meillä samanikäinen poika. Kouluhommat sujuu ihan hyvin, mutta asiasta kuin asiasta käydään vääntöä.

Olen lempeä mutta luja, ensin keskustelen ja perustelen lasta ohjatessani. Mikäli siitä ei ole mitään näkyvää tulosta, totean että nyt tehdään näin ja näin.



Meilläkin heppu sanoo samantyylisiä kommentteja, mutta en mene niihin mukaan. Aluksi olin ihan kauhistunut ja ymmälläni mistä niitä kumpuaa, mutta nyt en välitä. Totean lapsen olevan kiva ja rakas poika ja että asiat voi olla vaikeita. Niitä pitää harjoitella, toisten enemmän ja toisten vähämmän. On monia asioita joita ei omasta mielestään pysty tai halua tehdä, mutta ne vaan pitää tehdä eikä miettiä, huvittaako vai eikö huvita.



Pistäisin lapsesi käytöksen ihan kasvamisen piikkiin. Ruokaa, lepoa, rakkautta ja leikkiä tarvitaan tässä iässä melkoisesti. Ei elämä ole helppoa aina lapsellekaan.

iltikseen. Voiko tosiaan olla masennusta? Miksei ammattilaiset sitten olleet siitä huolissaan?ap

Muuten ei oltaisi päästy sinne toimintaterapeutille eikä neurologille eikä psykologin testeihin. Aina pitänyt ensin käydä lääkärillä. Kiitos 9, toi oli rohkaisevaa, että toisetkin lapset puhuvat tällaisia. Samoin olen itsekin suhtautunut, mutta kun lempeä lujuus ei usein auta, vaan tämä "kohtaus" alkaa.

Meillä vähän samantapainen poika, tokaluokkalainen. Hänellä myös keskittymisvaikeutta, motorista hankaluutta,myös sosiaalisia ongelmia(lähinnä koulussa) ja käy myös SI toimintaterapiassa. Oppimisen kanssa vähän ongelmia,just kun ei jaksa keskittyä. Ja läksyjen tekeminen useimmiten yhtä riitelyä ja hermoilua. Noin kamalaa tekstiä ei tosin ainakaan vielä ole suusta tullut, mutta usein kyllä mollaa itseään tyyliin "voi kun mä oon tyhmä, miksi en tajua mitään". Itse saan vielä olla hoitovapaalla,joten sen puoleen helpompaa.



Meillä on nyt sellainen palkitsemiskäytäntö menossa, että aina kun yrittää itse tehdä läksyjä tietyn ajan, niin saa tarran. Neljästä tarrasta saa hymynaaman ja kun niitä tarpeeksi saa itse valitsemansa palkinnon. On antanut vähän enemmän intoa läksyjen tekoon. En tiedä auttaisiko teitä, mutta kokeilkaa. Ja tsemppiä ja jaksamista!=)

Jos nämä jutut liittyvät yleensä vain läksyjen tekoon, en kallistuisi tuohon masennusteoriaan. Etenkin jos asian tiimoilta on tehty jonkinlaista kartoitusta ja elämä muuten on suht mallillaan.



Millainen "lukujärjestys" teillä on pojan kotiuduttua koulusta? Syökö hän välipalaa,onko kavereiden kanssa, katsooko telkkaria tai pelaako? Mihin asiaan hän tarvitsee aikuisen viereensä läksyt tehdäkseen? Olisiko tarve olla äidin kanssa kuitenkin se oikea syy.



Nämä asiat on hyvä kirjata ylös ja ottaa läkyjen teko välipalan jälkeen vakiintuneeksi tavaksi. Mikäli se ei onnistu, asiasta on syytä seurata jokin etuisuuden menetys.



Voisitteko istahtaa hetkeksi yhdessä sohvalle ennen ruuan valmistamista ja illan touhuja. Varttiunninkin kuulumisten vaihdon jälkeen ilta on varmasti mukavampi ja rauhallisempi.



Mikäli mitään vakavampaa syytä ei käytöksen takaa löydy, ei kannata mennä mukaan pojan juttuihin. Meilläkin on ollut vaikka jos minkälaista oireilua lasten kanssa, osa aitoa ja hoidettavaa, osa silkkaa vanhempien vedätystä.



Läksyjen ja kouluun lähdön kanssa on temputtu ja itketty ja hetkeä myöhemmin kikateltu iloisesti kaverin kanssa kännykässä. Kännykkä otettiin pois, netin käyttö minimoitiin ja kaverikontakteille pistettiin tiukat rajat. Ja kuinkas kävikään; läksyt tehtiin ilman itkua. Olin tosi kypsä ja kerroinkin sen lapselle. Hän oli ällistynyt ja sanoi ettei läksyt vaan huvita..äidille on niin helppoa valittaa ja raivota asiasta kuin asiasta.



Tämän enempää en osaa sinua neuvoa. Toivottavasti näistä omista kokemuksistani oli sinulle joitan huojennusta. Hyvää kevään jatkoa.

joku ihminen, joka olisi pojan kanssa joka päivä koulun loputtua? Tarjoaisi välipalan ja valvoisi + auttaisi läksyjen teossa. Ehkä ei poika hieman vieraammalle kehtaisi kiukutella.

tosin ei noita itseihnhoisia juttuja mutta hirveää vääntöä ja itkua läksyjen kanssa pari kolme ekaa vuotta. Nyt jälkiviisaana ajattelen, että olisi pitänyt ottaa vieläkin lempeämpi ja kannustavampi linja sen sijaan, että aika ajoin omakin hermo katkesi ja tuli riideltyä. Silloin se 9-vuotias vaan oli olevinaan niin iso ja siltä vaati itsenäistä työskentelyä ja vastuuntuntoa...



Mä tekisin niin, että tuet lasta sen verran kuin hän tarvitsee. Mä annoin joskus pojalle rusinapaketin siihen viereen ja sai napostella niitä samalla. Läksyt hän teki aina keittiönpöydän ääressä, ja minä olin lähettyvillä vaikken ehkä ehtinyt koko ajan vieressä istumaan. Joka kerrasta kun läksyt tulee tehtyä ilman raivareita, anna palkinto (tai tarra, mutta palkinnon pitää tulla jo aika vähistä tarroista että se on ulottuvilla koko ajan).



Ja kehu lasta hirmuisesti - älä vain sitä, että hän osaa matematiikkaa vaan ennen kaikkea sitä, että hän pinnistelee vaikka on vaikeaa. Aina kun läksyt tulee kiukuttelusta huolimatta tehtyä, huomauta, että olipa hienoa kun kuitenkin teit ne (äläkä lisää sitä mutta-lausetta .-). Perspektiiviä voi tuoda myös se, että muistuttaa että muillakin on varmaan välillä vaikeaa tai kertoo, miten itseä ei aina työ huvita ja tekisi vaan heittää työpaperit ikkunasta ulos.



Kolmonen on todella raskas luokka ihan oikeastikin, tulee uusia aineita ja joutuu pänttäämään ihan eri lailla. Lapsi on taatusti aika väsynyt ja johonkinhan se pitää purkaa. Läksyt ja äiti on hyvä kohde, mutta työpäivän päätteeksi ei aina itse jaksaisi pinnistellä. Yritä siis keksiä jotain mikä auttaa teitä molempia jaksamaan, vaikka se tuntuisi rikkovan muita periaatteita vastaan. Eli esim. se herkun napostelu samalla tai läksyjen teko vanhempien sängyssä tms.



Meidän kiukuttelija on nyt viidennellä ja tekee läksyt ihan ilman kiukkuja. Edelleen hän saattaa pyytää apua tai tarkistamaan tehtävät, mutta se tapahtuu yleensä ihan sopuisasti. Kolmosen kirjoissa oli vielä sotattuja ja kynällä rikki hakattuja sivuja, mutta nykyään opettajilta tulee vain kehuja siitä miten kirjat ja vihkot on niin siistejä ja läksyt aina huolella tehty :-)