Lue keskustelun säännöt.
Miten kestäämiehen haluttomuus?
03.05.2010 |
Ollan oltu yhdessä kohta kaksi vuotta. Miehen haluttomuutta on kestänyt n. 7kuukautta. miehellä suurta stressiä mm. rahan vuoksi, ollut työttömänä kolmisen kuukautta. Yritän jaksaa ja ymmärtää mutta viikko viikolta vaikeampaa. Itse odotan ja toivon joka aamu, päivä, ilta että haluaisi tai "kävisi kuumana mutta ei. Itse en halua enää aloitetta tehdä koska pettymys liian suuri kun tulee taas torjutuksi milloin mihinkin syyhyn vedoten. Puhuminen asiasta vaikeaa koska suuttuu ja ihmettelee onko S tärkeintä. Ei tietenkään ole mutta kyllä se ehdottamasti kuuluu suhteeseen. Itse haluaisin joka päivä ja tämä ikuinen odottaminen rupeaa tuntumaan liian pahalta. Miten jaksan? Miten kauan pitää odottaa hiljaa ja kärsiä?
Kommentit (6)
että mieheni jälleen haluaisi minua.
Kahden vuoden jälkeen hän halusikin, mutta minusta tuntui, että jotain oli "mennyt rikki." Eli tuntui, että enää en ollut se sama nainen, jota halutaan ja jota palvotaan. Olin odottanut liian kauan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuolta minustakin tuntuu, että jotakin on mennyt lopullisesti rikki :´(
Jos voisin niin poistaisin esim tietyn 2-vkon ajanjakson jokaisesta kuukaudesta koska silloin kroppani oikein tirisee halusta ja olisin niiiin valmis kaikkeen "kivaan".
Mutta ei, mies vältellyt nyt seksiä useamman vuoden ajan ja viimeisen 2v seksikerrat mahtunevat 2 käden sormiin ja esim 3-5kk tauot ennen sitä 1-2 kertaa ovat ihan tavallisia...
N33
Sama juttu täällä. Vaimoni ei ole aikoihin halunnut minua. Enkä nyt suostu kuuntelemaan kotityönurinaa tai huomautuksia ulkonäöstäni tms. Juuri sain illan viimeisen pyykkikoneellisen kuivumaan ja pidäni itseni siistinä ja olen yrittänyt ottaa huomioon naiseni ehdottamalla menoja ja yhteisiä asioita. Mutta hän haluaa vain käydä töissä ja vahdata sen jälkeen telkkaria (!) Tuo "jokin on mennyt lopullisesti rikki" tuntuu minusta siltä, että muutaman kerran vuodessa hän alkaa lähennellä, mutta en minä enää usko että hän haluaisi minua. Joko jokin seksuaalinen virike on ylipäätään mennyt jotenkin perille hänen päässään tai sitten hän tekee sen velvollisuudentunnosta. En osaa enää uskoa hänen vilpittömyyteensä enkä siihen että hän pitäisi minua haluttavana.
Olen nyt parin vuoden aikana useamman kerran harkinnut avioeroa ihan vakavasti ilman mitään tunteiden paloa. Ja saattaahan se tässä tullakin. Vaimoni paasasi joskus, ettei seksi saa olla suhteen pääasia. Mutta sen puutteesta kyllä tulee pääasia.
Sain kerran huutia epäonnistuneen aktin jälkeen; homma kesti ties kuinka kauan, eikä kumpikaan saanut. Vaimoni sanomaa: Olis, saatana, sama, vaikka nukkea olisit nussinut! Sua ei paskaakaan näköjään kiinnosta mä eikä mun nautinto! En tiedä miksi tuo hetki silloin pilalle meni, ihan hyvin meillä oli petipuuhat aiemmin sujuneet. Hyvin sujuneet jo vuosien (6) ajan. Mulle tuli aika kova kynnys ruveta hommiin tuon jälkeen. Kun aikaa oli mennyt, niin hommiin jälleen päädyttiin... Eka yritys katastrofi. Nukkumaan mennessä hyväiltiin ja halailtiin. Vaimo suuttui. "Mikäs nyt on vikana, kun ei kiinnostakaan...?!" Kun olin aikani itseäni psyykannut, saatiin eloa ja iloa aikaan. Mutta toisena päivänä toisella kerralla sitten ei... Vaimoni pyysi mua jo vihdoin sisään tovin lämmittelyn jälkeen, jossa olinkin ihan ajatuksella mukana. Puolikuivaan, huomasin, ja se sattui. Hän vaikutti nauttivan, kehui oikein kuinka hyvää se olikin, mutten oikein tiedä mitä ajatella. Luulen, että kyseinen kerta kai tarjottiin mulle velvollisuudesta kehumisineen kaikkineen. Liekö ihme, kun vielä vähemmän huvittaa...?
tossa tokassa viestissä kirjoitinkin, niin käynti vieraissa auttaa kestämään ja tyydyttää ton läheisyyden ja haluttuna olemisen tunteen. Jos siis se parisuhde on muuten sellainen, että sitä on mielekästä ylläpitää. Meillä asioista puhuttiin, yritin olla mukana ja mieliksi kaikin tavoin, mut mikään ei vaikuttanut tohon läheisyystilanteeseen. Lopulta suostuminen veiraan matkaan helpotti, ehdoteltu oli jo useesti aikaisemminkin, mut jonkinlainen kenties velvollisuudentunne esti lähtemästä. Sen jälkeen onkin sitten mennyt hyvin sekä kotona, että puutarhassa, itteä ei häiritse kun ei jatkuvasti pyöri mielessä toi läheisyyden puute ja toinenkin on varmaan tyytyväinen kun asiat sen puolesta tapahtuu kuten hän haluaa ja hänen haluilleen sopii. Sittemmin on korjaantunut noi fyysiset välit myös aviopuolella, mut noi on vaan sellasia asioita, ettei niihin voi eikä saa ketään pakottaa, vaan tarvii toimia omien tarpeittensa pohjalta.
...vaikkakin toisinpäin. Itse luotin joidenkin asiantuntijoiden lausuntoihin, että puol vuotta yrityksistä huolimatta on parisuhteessa jo kohtuuttoman pitkä tauko ja sen jälkeen voi vapaasti katsoa, ettei ole uskollisuusvelvollinen jos siltä tuntuu. Tilannehan saattaa parantua jatkossa, eli jos toivot suhteenne kuitenkin jatkuvan pidä omien seksuaalitarpeitesi hoitaminen omana tietonasi.