Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmiset haluavat lapsia, jos eivät halua olla heidän kanssaan?
22.01.2009 |
Poissaoleva lapsi näyttää monille olevan se halutuin lapsi - mitä vähemmän yhteistä aikaa, sen parempi. Ei ole halua jakaa OMAA aikaa muiden kanssa, etenkään oman lapsen, kun se on niin tavattoman raskasta eikä siitä saa itselle mitään elämänsisältöä.
Miksi tällaiset ihmiset ovat ylipäätään hankkineet lapsia?
Eikö lapsia hankita itsekkäistä syistä sulostuttamaan ja merkityksellistämään omaa elämää?
Kommentit (40)
että kaikki ns. virikepaikkalaiset ovat ongelmakodeista? Näin muuten ajatellaan päiväkodeissakin.
Turha lukea rivien välistä sellaista, mitä siellä ei ole. Tarkoitan vaan sitä, että monet täällä ovat luoneet itselleen jonkin kummallisen kuvan tuhansista ja tuhansista sikiävistä ja lapsensa hylkäävistä loisista, joita tunkee ovista ja ikkunoista. Käyttävät sitten hirveästi energiaa sen pohtimiseen, miten tämä kammottava yhteiskunnallinen mätäpaise saataisiin puhkaistua. Eivätkä _todellisuudessa_ tunne tällaisia ihmisiä ollenkaan, vaan ovat nähneet jossain äidin, joka vie lapsensa ns. virikehoitoon, tuntematta lainkaan tapauksen taustoja.
Mainitsin tuon tuntemani tapauksen vain siitä syystä, että se lapsi on ainoa virikelapsi, jonka minä tunnen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta se ei siltikään tarkoita sitä, että lapsi on KOKO elämän sisältö ja kaikki pyörii lapsen ympärillä. Sitäpaitsi olen kyllä myös sitä mieltä, että aikuisen tehtävä ei ole toimia leikittäjänä ja viihdeautomaattina vaan leikin tulee lähteä lapsesta itsesään. Toisaalta ymmärrän kyllä ap:n pontin koskapa tunnen ihan lähipiiristäni yhden perheen, joka ei todellakaan tee yhtään mitään yhdessä. Lapset ovat hoidossa ja vanhemmilla, etenkin isällä, on joka illalle ja viikonlopulle menoa ja harrastusta. JOS ollaan kotona niin sitten lapset passitetaan omaan huoneeseen töllöttämään telkkaria.
ja varsinkin naisena saa tuntea olonsa epäonnistuneeksi, jos lapsia ei halua. Menin vähän aikaa sitten naimisiin ja nyt saa jatkuvasti vastailla vauvauteluihin ja ihmiset kyttää vyötärönseutua hullun kiilto silmissään...
se vaan jotenkin kuuluu siihen juttuun, että mennään naimisiin ja hankitaan lapsia jne. Varmasti nämä jotka todella sitä lasta haluavat/yrittävät jaksavatkin sitten niiden lasten kanssa peuhuta, mutta suurinosa varmasti vanhemmista on kuitenkin sellaisia, että heille ne lapset on vaan "tulleet". Ja silloin ei ehkä ole ihan niin motivoitunut leikkimään ja touhuamaan kaikkea niiden lasten kanssa.
harmi vaan että ne pitäisi myös kasvattaa...
Ei riitä että tarjoaa vain ruuan sekä katon pään päälle, eläimelle se ehkä riittää muttei ihmiselle.
Ellei itse ole saanut kovin arvokasta kasvatusta, ei ehkä osaa suhtautua lasten kasvatukseenkaan kovin kunnianhimoisesti. Ihan kuin lemmikin hankkis vaan, kun ajatus tuntuu hetken kivalta. Ajatellaan että kyllä se lapsi kasvaa jotenkin "siinä sivussa".
Äitini perhe oli oiva esimerkki siitä kuinka tehdään monta lasta olematta lapsirakkaita: äidilläni on 5 sisarusta, he ovat kuitenkin olleet aina etäisiä niin toisilleen kuin omille vanhemmilleenkin. Oliko kyse ehkäisyn puutteesta ja ei-toivotuista perheenjäsenistä, tai siitä ettei töitäkään ollut mutta jotain piti tehdä, sitä en tiedä.
On se varmaan vaikeeta ja ristiriitaista, kun pitäisi tehdä lapsia vaikkei niissä näe mitään ihmeellistä. Eräskin tuttu halusi lapsen koska sitä stressas muiden ihmettelyt, "koskas te saatte aikaseks?" - mutta stressas sitten lapsen saaminenkin. Oli niin tai näin, lapsi oli pelkkä "pitäisi", mikä ei ole välinpitämättömyyttä yhtään parempi. Kyseistä henkilöä ei oltu myöskään kasvatettu erityisellä rakkaudella. Hän oli kyllä läheinen äitinsä kanssa, mutta äidin huolenpito oli laadultaan itsekästä ja dominoivaa, olematta kuitenkaan vahvaluonteista. Mielestäni hänen oma äitinsäkään ei osoittanut arvostusta lapsen ainutlaatuisuuteen, eikä hän ymmärtänyt oman käytöksensä merkitystä lapsen kehityksessä. Lapsi oli kuin valmiiksi syntynyt luonne vikoineen päivineen. Hoitopaikkakin oli siksi yhdentekevä.
että lapsi pitää hoitaa kotona. Ihmettelin vain sitä, miksi jotkut eivät näytä haluavan olla lastensa kanssa lähes koskaan ja kaikki aika pitää täyttää muulla aktiviteetilla. Siinä jää oma lapsi vieraaksi ja pahintahan se on tietenkin lapselle ja hänen kehitykselleen. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se että lapsi ei ole äidin kanssa 24/7 tarkoita, ettei äiti haluaisi olla heidän kanssaan. Oletan siis myös, että ihmiset tarkoittaa tässä äitejä, koska isien poissaoloahan ei kukaan koskaan kyseenalaista.
Kannattaa tosin muistaa, että se että JOSKUS haluaa lapsivapaata aikaa, EI TARKOITA että ei haluaisi olla lastensa kanssa.
juuri näin.
Esimerkeissäni ajattelin ääritapauksia, joilla ei ole edes niitä satunnaisia läheisiä hetkiä eikä tarvetta niille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se vaan jotenkin kuuluu siihen juttuun, että mennään naimisiin ja hankitaan lapsia jne. Varmasti nämä jotka todella sitä lasta haluavat/yrittävät jaksavatkin sitten niiden lasten kanssa peuhuta, mutta suurinosa varmasti vanhemmista on kuitenkin sellaisia, että heille ne lapset on vaan "tulleet". Ja silloin ei ehkä ole ihan niin motivoitunut leikkimään ja touhuamaan kaikkea niiden lasten kanssa.
Tähän sanoisin kyylä vastalauseen!!
Olen aina toivonut suurta perhettä eli paljoan lapsia.Ainut lapseni on 6-v ja siihen todennäköisesti jääkin vähäksi aikaa..Elämää ei voi noin musta valkoisesti ajatella. En jaksa aina peuhata hänen kanssa vaikka todella rakas ainokainen onkin
Kyllä meillä on tarhassa lapsia, joiden vanhemmat ovat töissä ja lapsilla on pitkät päivät. Kun vanhemmilla on vapaata, vievät silti lapsensa tarhaan. Miksi? Eikö se lapsikin ansaitse vapaata? Sillä lapsellakin väsyttää.
Samoin on lomien kanssa eli lapset on tarhassa ja vanhemmat lomalla kotosalla. Ja moni käy miehensä kanssa lomareissuilla ja lapset on isovanhempien hoidossa. Lasten kanssa ei lomailla, vaan ollaan kotona, kun se lomailu on lasten kanssa niin raskasta. Ja tätä siis SAMOJEN vanhempien osalta jatkuvasti.
En tarkoita, etteikö lapset voisi ikinä olla hoidossa, mutta joillakin vanhemmilla ne lapset ovat JATKUVASTI hoidossa ja omat jutut on selkeesti tärkeämpiä kuin ne lapset. Miksi ihmeessä tehdä lapsia, jos heidän kanssaan ei osata, eikä jakseta elää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aikaa lastensa kanssa mutta esim. mun oma lapsi tavallaan sai isän vasta meidän eron jälkeen kun isän omalla hoitovuorollaan oli pakko ottaa vastuu ja myös viettää aikaa lapsen kanssa. Sitä ennen isä oli illat pitkät töissä ja muuten menossa. Nyt itsekin jaksan paremmin kun en ole jatkuvasti yksin lapsen kanssa. Ennen ydinperheessä olin todella väsynyt ja pulassa kun kukaan ei jakanut kanssani lastenhoitovastuuta. Surullinen tositarina...
aikaa lastensa kanssa mutta esim. mun oma lapsi tavallaan sai isän vasta meidän eron jälkeen kun isän omalla hoitovuorollaan oli pakko ottaa vastuu ja myös viettää aikaa lapsen kanssa. Sitä ennen isä oli illat pitkät töissä ja muuten menossa. Nyt itsekin jaksan paremmin kun en ole jatkuvasti yksin lapsen kanssa. Ennen ydinperheessä olin todella väsynyt ja pulassa kun kukaan ei jakanut kanssani lastenhoitovastuuta. Surullinen tositarina...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viikossa on 168 tuntia.
Lapsi nukkuu siitä 77 tuntia.
Hoidossa on 50 tuntia.
Vanhempien kanssa viettää loput eli 41 tuntia.
Hoitaja viettää lapsen kanssa enemmän aikaa kuin vanhemmat.
Saattaapa ne vanhemmat vielä laittaa lapsia hoitoon tuon lisäksi illalla ja viikonloppuna.
aika pitkiä hoito päiviä tuossa! Kymmenen tuntisia. Meillä hoidossa 9 h päivä ( 8 h + puolen tunnin työmatka suuntaansa), vällillä vähemmän. Tossa laskennassa myös 11 tunnin yöunet joka yö. Meillä ainakin normaali uniaika n. 10 h
aika pitkiä hoito päiviä tuossa! Kymmenen tuntisia. Meillä hoidossa 9 h päivä ( 8 h + puolen tunnin työmatka suuntaansa), vällillä vähemmän. Tossa laskennassa myös 11 tunnin yöunet joka yö. Meillä ainakin normaali uniaika n. 10 h
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voisin lisätä tähän yhden ääriesimerkin... Olin aikoinaan Italiassa au pairina ja perheen molemmat vanhemmat olivat lääkäreitä/tutkijoita. Perheessä oli kaksi lasta, jotka näkivät äitiä ja isää viikolla ainoastaan tunnin verran ennen nukkumaan menoaan. Käytännössä siis minä vastasin lasten kasvatuksesta... Ainoastaan viikonloppuisin perhe teki jotain yhdessä, mutta silloinkin usein vanhemmat halusivat viettää "laatuaikaa" ilman lapsia ja minä huolehdin heistä usein siis myös viikonloppuisin. Miksi siis tällaiseen perheeseen hankitaan lapsia, sitä minä en ymmärrä...?!?!
Menin ja harrastin, juoksin baareissa jne.
Pikku hiljaa "heräsin" äitiyteen ja huomasin, että lapseni on ajatteleva ihminen, joka haluaa olla vanhempiensa kanssa ja jonka ajatuksia haluan kuulla. Nyt lapsia on kolme.
En uhraudu, vaan tein valinnan: Haluan olla lasteni kanssa, seurata heidän leikkejään, tutustua heidän ystäviin, käydä seuraamassa heidän mahdollisia harrastuksia. Olen heidän käytettävissään, olen heidän äiti. Katson tv:stä haluamani ohjelmat, kun lapset ovat käyneet nukkumaan. Ruokaa teen lasten kanssa, siivoan lasten kanssa. Olemme yhdessä. Pelaamme ja leikimme, olen tavoitettavissa.
Silti emme ole riippuvaisia toisistamme. Lapsemme käyvät kavereidensa luona ja iän mukaan saavat liikkua itsenäisesti. Mutta yleensä aina kotona on joku, jonka luo tulla. Jos vanhemmat eivät ole kotona, olemme tavoitettavissa puhelimella ja valmiina tulemaan kotiin, jos asia niin vaatii.
Kun palaan työelämään, nuorimmaiseni menevät päiväkotiin. Silti kotielämämme jatkuu samanlaisena, eli vanhemmat ovat läsnä ja tavoitettavissa.
Tukiverkkomme ovat erittäin rajalliset, isovanhemmat ovat kaukana ja sairaita, joten tämä perhe toimii näin, omalla valinnallamme, ei uhrauksella. Kun lapseni ovat täysi-ikäisiä, olen itse n. 40 vuotias ja mielestäni tarpeeksi "nuori" vielä menemään kaukomatkoille ja baariin.
Miksi eläin hankkii jälkeläisiä, vaikka jättää ne hyvin nopeasti omille armoilleen, jotkut lajit ihan heti. Eiv'ät ne hanki jälkeläisiä vanhuuden turvaksi, seuraksi tai tavan takia vaan sen takia, että se on sisäänrakennettu biologinen tarve.
Ja ihminen on tiedostava eläin.
Niin, ja minäkin vietän työkavereideni kanssa enemmän aikaa kuin ystävieni tai puolisoni kanssa ja se ei ole oma valinta vaan pakko.
Kyllä jokainen vanhempi haluaa viettää aikaa lastensa kanssa, näin minä ainakin haluan uskoa! Minusta se on jotenkin kauheaa, kun tehdään lapset ja eletään heidän kautta... harkat jokaisella joka päivä, harrastetaan, kuskataan, pelataaan, käydään soittotunneilla, baleteissa jne. Viettäkää aikaa OLEMALLA FYYSISESTI lapsienne kanssa ilman pakonomaista harrastamista ja sitä perhanan LAATUAIKAA (=kirosana)! Ihan tavis kotona, luonnossa, pihalla olo on luxusta eikä maksa mitään. Monet vanhemmat tuntuvat elävän omaa "vajavaista" lapsuuttaan lastensa kautta... Ei hyvä
Miksi eläin hankkii jälkeläisiä, vaikka jättää ne hyvin nopeasti omille armoilleen, jotkut lajit ihan heti. Eiv'ät ne hanki jälkeläisiä vanhuuden turvaksi, seuraksi tai tavan takia vaan sen takia, että se on sisäänrakennettu biologinen tarve.
Tää on muuten varmaan ihan totta.
jään odottelemaan mielenkiinnolla..
se vaan jotenkin kuuluu siihen juttuun, että mennään naimisiin ja hankitaan lapsia jne. Varmasti nämä jotka todella sitä lasta haluavat/yrittävät jaksavatkin sitten niiden lasten kanssa peuhuta, mutta suurinosa varmasti vanhemmista on kuitenkin sellaisia, että heille ne lapset on vaan "tulleet". Ja silloin ei ehkä ole ihan niin motivoitunut leikkimään ja touhuamaan kaikkea niiden lasten kanssa.