Äidin pitkä kotonaolo

tälläkin palstalla tämän aamun aikana tehty monta aloitusta aiheesta ja ketjut kerää aika paljon keskustelijoita.



mietin vaan, kun viime vuosina on ollut niin paljon puhetta nuorten ongelmista ja huonovointisuudesta. viime kädessähän se on perheen toimivuus, joka takaa jokaiselle osapuolelle hyvät eväät tulevaisuuteen. meidän perheelle se on sitä, että äiti on kotona, mutta osaa myös ottaa aikaa itselleen.

siinä sivussa tehnyt töitä ja kehittänyt itseäni. Kaipaan silti sellaista työyhteisöä ja "kahvipöytää", johon mennä turisemaan. Koen itseni ulkopuoliseksi - ja silti toinen lapsi tulossa tähän pitkään putkeen. Ehdin onneks välissä töihin vuodeksi. Mieheni kuuluu ulkopuolisille puhuvan, että hänen on mahdollista tehdä paljon töitä, koska vaimo hoitaa kodin ja lapset - on siitä tavallaan ylpeäkin. Mutta minä saan kuulla elättinä olemisesta, kun mies kiukustuu. Eli sieltä se totuus sitten tulee...

Moi,olen 6 muksun äiti Hesasta,jäin äitiyslomalle 13 vuotta sitten ja sillä tiellä olen .Lapset syntyneet n. 2 vuoden välein ja ihan tarkoituksella :). Kukin ovat vuorollaan aloittaneet 3 tunnin kerhon 2-3 krt/viikko täyttäessään 3 vuotta ja päiväkotielämään ovat lähteneet vasta eskari-ikäisinä. Olen halunnut itse hoitaa lapseni vaikka työpaikka on tallella ja urakin oli "nousussa" aikanaan. Kolmanneksi nuorin aloitti eskarin puolipäiväisenä nyt syksyllä ja olen erittäin surullinen kun joudun kohta viemään 3 ja neljävuotiaat hoitoon koska on pakko palata töihin !!!

Tsemppiä

Tsemppiä

vaikka pitkään kotona olleita on paljon.

Itse olin kymmenisen vuotta kotona ja ei masennusta näköpiirissäkään tai eroa. Päinvastoin, voin hyvin, parisuhde samoin.



Sitten kun kuopus meni ekan kevätlukukaudelle, hain töitä. Laitoin hakemuksen 3 paikkaan ja töitä oli tarjolla niin, että sain valita minkä halusin.

Ja juu, koulutustani vastaavaa työtä en edes hakenut.kohta 2v kotiäitinä ja viihdyn hyvin, lapsetkin jo kaikki siis koulussa ja kohta syntyy iltatähti:)



Nyt olen taas ollut

mitä ihmettä ap oikein kirjoitti. Avioliitto parani kun jäin kotiin. Lapsi lisäsi rakkautta. Olen ollu vuosia kotiäitinä. olen onnellisempi kuin mitä olin työelämässä. Kotiäitinä olen paljon iloisempi. työelämässä oli masentunut. sen jälkeen en ole masennuslääkkeitä enää tarvinnu kun jäin kotiäidiksi. Lapsi tuo niin paljon iloa!!

ihmettelen valtavasti tätä nykyajan muotia painostaa naiset jopa yli kymmeneksi vuodeksi kotiin. Vielä enemmän ihmettelen, että nykyaikaiset, koulutetut, tärkeää työtä tekevät naiset siihen suostuvat, ajattelematta tulevaisuuttaan ja loppuelämäänsä, taloudellista toimeentuloa. Kotiinpainostajat jankuttavat "lapsen parhaalla", vaikka tosiasia on, että hyvä päivähoitopaikka on erinomainen asia niin lapsen kuin koko perheenkin elämässä. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että elo kotiäidin jatkuvan kyttäyksen alaisena ei ole mukavaa, ja toisaalta olen nähnyt, että hoidossa olleista lapsista kasvaa reippaita, kohteliaita, fiksuja ja sosiaalisia nuoria.

En masentunut ja parisuhde suorastaan kukoisti, koska aikaa oli miehellekkin yllinkyllin :)



Kun viimeisin kotihoidontuki loppui, kerkesin olla "työttömänä" vajaa viikon eli sain samantien uuden työpaikan ja vieläpä vakituisen sellaisen.



Pari vuotta olin töissä, joista vuoden täysaikaisesti ja reilu vuoden, niin että tein töitä vain pari ekrtaa viikossa. Nykyään opiskelen iltaisin ansiosidonnaisella.

itse olen ollut nyt 8 vuotta kotona lasten kanssa joita on 4,tulleet peräkanaan ja voin sanoa vaikka välillä tympäsee ainainen kinastelun ratkaiseseminen ja syömisessä patistaminen niin en ole masentunut eikä liitto rakoile..minulle tämä sopii ja toki töissäkin kiva olla mutta koska vanhin lapsista vasta 6v niin kolmivuoro työ ei tule nyt kuvioon ja hoitomaksutkin niin huimat että yksinkertaisesti en näe parin sadan euron takia sitä vaivaa että raahaa lapsia moneen eri hoitopaikkaan ja näen heitä vain hetken jos sitäkään..



kotoan olemiseenkin voi itse vaikuttaa,me käymme kerhoissa,leikkareilla ja liikumme ulkona,emme kökätä sisällä tylsistymässä..mutta se on totta että toiselle sopii työ toiselle perhe..jotkut osaa yhdistää nämä toiset ei..

niin tuskin mieskään voi kauheasti olla äidin kotona oloa vastaan..

Mitäs mieltä miehesi on, 19?

Mies pitää tätä parhaana meidän perheelle myös. Hoitomaksuja menisi nytkin kolmesta lapsesta, joten taloudellinen hyöty jäisi kovin pieneksi ja stressi varmasti lisääntyisi, jos minäkin kävisin töissä. Elääkkeeni turvataan säästöillä.



18.

lapsensa ja itsensä.



ei ole hyväksi, ei!

Tiedän useiden äitien sairastuneen masennukseen pitkän kotonaoloajan jälkeen. Lisäksi moni pitkään kotona lasten kanssa ollut on eronnut.

Onko se sitten hyväksi?

Kotona kohta 8 vuotta eikä mua saa enää työelämään kirveelläkään. Onneks ei ole pakko. Sitten mä varmaan masentuisinkin jos pitäisi työelämään palata.

T. rikas ja laiska akateeminen kotiäiti

Miksi oletus on se, että mies ei olisi tyytyväinen kotiäitinä olevaan vaimoonsa?



Oma mieheni on hyvin tyytyväinen siihen, että olen ollut kotona lasten kanssa. Koko perheen elämä on tällä tavoin helpompaa. Ei ole tarvinnut miehen kuljettaa lapsia päivähoitoon, olla pois töistä kun lapset sairastavat tai tehdä pahemmin kotitöitä tai ruokaa, kun minä olen ehtinyt tehdä ne päivällä.



Meillä on hyvä ja onnellinen liitto mieheni kanssa, edes lasten syntymät eivät ole saaneet mitään kriisiä aikaiseksi.

Olen saanut täyden vapauden valita itse mitä haluan oman työurani suhteen tehdä. Eikö näin pidäkin olla? Lisäksi uskon, että koska meillä on molemmilla ollut mahdollisuus tehdä sellaisia ratkaisuja, mitkä saavat meidät yksilöinä onnelliseksi, pysyy liittommekin parempana ja perhe-elämämme tasaispainoisempana, mikä toki vaikuttaa myös lapsiin.



t. 16

tehdä niin kuin itselle ja perheelle parhaaksi sopii. Oma mieheni on kohdellut minua kunnioittavasti olin kotona tai en, eikä ole minuun tympääntynyt jutuistani huolimatta.

Luulen itse, että tämä voi olla tavallaan seurausta myös kaventuneesta elämänpiiristä. En tietenkään tarkoittanut, että automaattisesti pitkä kotiäitiys altistaa avioerolle tai masennukselle.

Mikä teidän mielestänne on pitkä kotiäitiys? Itse ajattelen esim. yli kolme vuotta yhteenmenoon.

Olen vain huomannut omassa ystävä/tuttavapiirissäni myös tällaisen asian, jota itsekin ihmettelin.

-ap

No kukin tavallaan:)

Itse olen kohta ollut kotona 20 vuotta enkä ole yhtään masentunut eikä eroakaan ole vielä tullut, joten mitäs tästä voidaan päätellä? Mielestäni ainakin sen, että toiselle sopii toinen tapa ja toiselle toinen, eikö?:)

me ollaan erilaisia, onneksi... ;-)



Palasin juuri yhdeksän vuoden kotiäitiyden/ neljän lapsen jälkeen töihin. Nyt on mies kotona elokuuhun saakka, jolloin nuorimmille lapsille on ihana hoitopaikka valmiina.



Itse pysyin virkeänä ja "piirit riittävän isoina" harrastamalla paljon, tapaamalla ystäviä (yksin, lasten kanssa, koko perheellä) sekä ylläpitämällä ammattitaitoani kurssein ja lyhyin keikoin. Miehen kanssa on mennyt todella hyvin ns. 7 vuoden kriisin (joka meille sijoittui vuoteen 2005) jälkeen, olemme todella samalla aaltopituudella, nauramme ja juttelemme yhdessä. Pari kertaa vuodessa saamme isovanhemmat meille lasten kanssa 1-2 yöksi ja karkaamme johonkin kylpylään tms. kuhertelemaan aivan kahdestaan.



Näillä eväillä pidän pitkää kotiäitiyttä erittäin hyvänä ajanjaksona koko perheellemme.

Totta. Ei kotiäitiys tarvi olla tylsää kotona olemista ja kotitöitä...Silloin voi tapailla muita kotiäitejä ja ystäviä.



Olen ollut kuusi vuotta kotiäitinä (4lasta peräkanaa). Ei ois tullut mieleenikään rasittaa itseäni, miestäni ja saatikka lapsia viemällä heitä aamulla aikaisin päiväkotiin. Saamme kiirettöminä heräillä ja nauttia lyhyestä lapsiajasta ulkoillen asukaspuistoissa, tapailla ystävä käymällä perhekahviloissa ja -kerhoissa.



Kotiäitiys on minun valintani lapsien hyväksi, olkoon se sitten pois eläkerahoista..uskon että lapset osaavat joskus arvostaa valintaani ja tuo arvostus riittää mulle kotiäiti vuosien menetetyksi eläkepalkaksi

pitkän työssäkäynnin jälkeen. Lisäksi moni työssäkäyvä äiti on eronnut. Onko se sitten hyväksi?