Miten valitsette lastenne harrastukset?

Sitten n. 5-vuotiaana ovat osanneet sanoa, mikä oikeasti kiinnostaa ja mikä taas ei.

en mä veisi välttämättä lasta mihinkään harrastukseen jos ei osaa yhtään sanoa, että kiinnostaako. Veisin vasta sit kun osaa sanoa mikä kiinnostaa.

harrastukset on aloitettu vasta sitten kun lapset ovat itse osoittaneet kiinnostuksensa. Eli meidän tapauksessa 5-vuotiaana aloitettu musiikkiharrastus ja vuotta myöhemmin jalkapallo. Nämä on jatkuneet rinta rinnan nyt jo 7 vuotta ja yhä lapset ovat innostuneita.

ja sen tietää vain kokeilemalla. Meillä lapset ovat valinneet sen jossa ovat hyviä ja joka on mielekästä. Nuorin viihtyy kotona ja lähellä, onneksi. ;)

Kotiin on kyllä hommattu sellaisia juttuja mitkä lasta kiinnostavat, on esim. kova piirtämään ja askartelemaan, luontojutut kiinnostavat myös kovasti. Kotona on myös mm. piano ja kitara, mutta ei ole kiinnostunut niiden soittamisesta, ei myöskään laulamisesta vaikka erityisesti isänsä on kovin musikaalinen, soittaa, laulaa jne.

kohta 5 v ja syksyllä 8 v täyttävät tytöt. Kumpaakin on vauvana käytetty muskarissa, vauvauinnissa ja temppujumpassa (perhejumpassa). Lisäksi on piirretty, loruteltu, käytetty ihan pienillä viikonloppukursseilla kuvataiteesta, ja normaalia muuta virikettä (luettu iltasadut, annettu askarrella ja tarjottu mahdollisuudet perusliikuntaan: pyöräilyyn, hiihtoon, luisteluun, pallon kanssa värkkäillyyn puistossa).



Lopputulos: esikko harrastaa jalkapalloa ja on uimaseurassa, lopetti muskarin kun oli noin 2-3 v (ei viihtynyt), tykkää ylipäätään liikunnasta paljon. Kuvis ok koulussa, muttei niin paljon kiinnosta että haluaisi kuvataidekouluun. Partio kiinnostaa ja mietitään juuri mahtuuko se ohjelmaan.



Kuopus taas elää musiikille, on aina ollut viikon kohokohta että pääsee muskariin, aloittaa syksyllä kanteleen soiton. Ei tykännyt jumpasta, hallusi lopettaa. Jalkapallosta tykkää puistossa, kokeillaan nyt kesäkaudella nappulafutista. Tykkää uimahalllista käymisestä perheen kesken, mutta arempi sukeltelija ym. kuin siskonsa tässä iässä. Jännitti uimakoulussa kovasti eikä haluaisi enää jatkaa siellä, pidetään taukoa ja kokeillaan sitten joskus taas eri seuran kurssia. Haluaisi kuvataidekouluun ja saattaa rakennella 3-ulotteisia kaupunkeja maitopurkeista, legoista ja pahvista. Kuvataidekoulu saa kumminkin odottaa ainakin vuoden.



Kyllä ne itse kertoo, kun tarjoilee monipuolisesti kaikkea.

nykyihmisen elämä on sellasta että joka ei opi liikuntaa harrastamaan jo lapsena on tuomittu ylipainoiseksi ja sairaaksi

viimeistään aikuisena



Mutta yritetään painottaa arkiliikuntaa



Joten, mennään aina muuten kun autolla kun vaan voidaan. Tänään on pyöräilty kahteen paikkaan 6- ja 8 veen kanssa, molempiin matkaa 2 km suuntaansa, eli 8 km tuli fillarointia.

Molemmat pelaa jalkapalloa, ja toinen on partiossa.



jalkapallo valiokoitui, koska mahdollisuus harrasta aon lähellä, koska lapset itse halusi ja koska se on joukkuelaji



myöhemmin saavat valita ihan vapaasti muitakin lajeja, pääasia että on sitä liikuntaa ja siitä tulee hyvä mieli ja positiivisia kokemuksia

vältetty vanhempien lajeja. Tosin loppujenlopuksi kävi niin, että valkkasivat isänsä kilpalajin omakseen. Tosin on vahvasti paikallinen laji. Muissakin lajeissa olisivat päässeet edariin, mutta yksi kilpalaji riittää. Joten äidinkin piti aloittaa isän laji.