Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitäs sanot: 39-v ja kertalaakista raskaana!
22.01.2009 |
Olen kyllä onnellinen, mutta ihmettelen joskus kuinka sitä oikein jaksaa tällä iällä. Tunnen itseni kuitenkin nuoreksi ja nuorekkaaksi. Kroppa kunnossa ja mielikin kutakuinkin! ;)
Kommentit (31)
Nolona tunnustan, että olen luullut raskaaksi tuloon tarvittavan vain yhden siemensyöksyn. Nyt vasta tajusin, että normaalisti pitää olla monta jotta voisi tulla raskaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Downin saaminen ei ole riski eikä kauhistus. Ja pitää riskinä sitten mitä tahansa, ei niihin asioihin murehtimalla voi vaikuttaa. Sama kuin pelkäisi koko ajan taivaan tippuvan niskaan.
Mitä sitten vaikka ap:lla olisi korkea riski downiin? Mitä kamalaa downissa on? Jaa kuten tiedät, suurin osa downeista syntyy kuitenkin nuorille äideille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sitä ennen oltiin ilman ehkäisyä 15 vuotta ja käytettiin keskeytettyä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen varma, että kuolaat itse enemmän kuin yksikään down.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ps. muista riskit ap
ei pelkästään yli kolmekymppisten. Riskejä on ihan kaikenikäisilllä.
Onnksi olkoon!!! Toivotan onnellista raskautta. Se että tunnet itsesi terveeksi ja onnelliseksi on pääasia.
Kyllä nuorempiakin äitejä väsyttää, tärkeintä sinulle ja (tulevalle) perheellesi on, etä lapsesi on toivottu ja haluttu, kuten sinun tapauksessasi.
Eikä 39 mitenkään vanha ole, monet tuttavani tai tuttavan tuttavani ovat saaneet lapsen 40 molemmin puolin.
Nauti raskaudestasi ja hyvää vointia sinulle ja tulevalle pienokaisellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä myös 38v, ekasta kierrosta raskaaksi, sitä ennen 36-vuotiaana myös ekasta kierrosta raskaaksi ja ihan terveitä lapsia syntyi... Nykyisin NIIIIN monet lähes nelikymppiset synnyttää ihan terveitä lapsia, että esim mulle ei raskauden aikana edes tehty mitään riskitutkimuksia, koska riski-iän raja on noussut, ja nousee sitä myötä, mitä enemmän synnyttäjien ikäkin nousee.
Tuttavapiirissäni on paljon lapsia ja vain kaksi vammaista ja toisen äiti sai lapsensa 17-vuotiaana ja toinen alle kolmikymppisenä.
Itselläkin tärppäsi ekasta kerrasta, mutta ikää onkin vasta 33 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siksi, kun niitä ei niin tarkasti seulota. Vanhempien äitien raskauksista prosentuaalisesti huomattavasti useampi on kuitenkin Down-raskaus, kuin nuorten äitien.
Mitä sitten vaikka ap:lla olisi korkea riski downiin? Mitä kamalaa downissa on? Jaa kuten tiedät, suurin osa downeista syntyy kuitenkin nuorille äideille.
Et sinä vielä ole vanha tekemään lasta :)
Ja tosiaankin, down lapsia voi tulla kenelle tahansa.
Ap ei nyt ole erityisen vanha vaan varsin keski-ikäinen synnyttäjä. 43 v tai sen yli esim. olisi jo toinen juttu ja nykyaikana nekin raskaudet hoidetaan hyvin. Hyvä tuuri ap, että tärppäsi heti. ONNEA!
Eihän tuossa mitään erityisen kummallista ole. Todennäköisyydet helppoon raskautumiseen toki olivat pienemmän, mutta ei tuota vielä ihmeeksi voi luokitella =)
kun minä olen 39-v, esikoiseni on 20v ja nuorimmaiseni 17v.
Siinä vaiheessa minä alan järjestää itselleni ja puolisolleni mukavaa elämää - matkustelemme ja teemme juuri sitä mitä huvittaa - ilman esteitä. Voi olla että tunnen itseni silloin kalkkikseksi.
Onnea raskaudesta, toivottavasti kaikki menee hyvin.
Alue: Aihe vapaa
Kaikille down-lapsesta muistuttaneille kerron, että tiedostan kyllä riskit tämän ikäisenä synnyttäjänä. Muistutan myös, kuten myös monet jo osuvasti ovat sen tehneet, että jokaisessa raskaudessa on riskinsä. Riskeillä tarkoitan sikiön kehitysvaurioita tai epämuodostumia sekä äidille koituvia sairauksia. Jotkut ovat perinnöllisiä, toisten alkuperää ei vielä nykyaikainen lääketiede pysty selvittämään. Synnyttäjän keski-ikä ei tähän välttämättä laisinkaan vaikuta.
Toki juuri down-lapsen (21-trisomian) riski nousee huomattavasti äidin ylittäessä 40-vuoden rajapyykin. Onneksi raskautta pystytään nykyisin seuraamaan melko tarkasti ja kaikenlaiset epämuodostumat yms. tulevat jo raskauden aikana kohtalaisen hyvin esille. Sikiön elinmahdollisuudet paranevat selvästi, kun jo synnytyssalissa on varauduttu tiettyihin toimenpiteisiin tällaisten vauvojen syntyessä. En ota sen enempää kantaa siihen, haluaako joku kehitysvammaisen lapsen tai ei. Minusta tämä on jokaisen henkilökohtainen asia, riippuen mm. henkisistä voimavaroista yms.
Mutta nyt kevyempään: välillä saanee ihminen iloita ja vähän hömpötellä + riekkua onnesta?! Eikö myös teidän mielestä joskus ihanan kriittiset av-mammat? :) Kiva kuulla tarinoita, että lapsia on saatu myös varttuneempana. Siinä on varmasti hyvät puolensa, mutta myös toki huononsa. On ehditty matkustella ja nähdä muailmaa, hankkia ammatti, ehkä vakituinen työpaikka (jos se nykyaikana on mahdollista) ja muuttaa pois siitä opiskelijaboksistakin. Mutta yövalvominen ja pätkäunet kyllä varmasti rassaavat vanhempaa äitiä enempää kuin nuorempaa.
Uskon itse, että kaikella on tarkoituksensa. Iloitsen siitä, että minulle on suotu tämä raskaus. Syntymään on vielä pitkä matka kuljettavana, mutta etappi kerrallaan!
Ap