heittääkö päästä, vai onko meillä mieluisa kummitus?
arveluttaa tehdä tällainen aloitus tuon pitkän höpö-kummitusketjun jälkeen, mutta toivoisin tähän asiallisia kommentteja jotakin tietäviltä.
nimittäin olen menettänyt yhden lapsistani ihan vauvana kuutisen vuotta sitten. suru oli tietysti lohduton ja kaipaus on mukanani yhä.
jonkin aikaa vauvan kuoleman jälkeen soitin hetken mielijohteesta selvänäkijälle ja hän taustastani tietämättä sanoi näkevänsä, kuinka ******** (lapseni nimi, jota en ollut kertonut) kulkee ihan lähelläni ja pitää minua kädestä kiinni. tuo tuntui kovin lohdulliselta silloin vuosia sitten.
nyt pahin suru on jo helpottanut ja arki perheen kanssa jatkanut normaalia uomaansa, mitä nyt hautausmaalla käymme silloin tällöin. puuttuva lapsi käy mielessäni päivittäin.
tätä ei vähennä se, että viimeisen vuoden ajan olen kotona nähnyt usein silmänurkastani lapsen hahmon. hän vilahtaa näkökentän rajalla, tarkkaa kuvaa hänestä ei saa. koko täsmää siihen ikään, jossa lapsemme nyt olisi.
en tiedä tekeekö mielikuvitus tepposen, vai pitäisikö minun olla huolissani mielenterveyteni puolesta? toisaalta tuon hahmon kohdatessani minulle tulee aina ihanan levollinen ja hyvä olo. tuntuu että perhe on koossa... en tiedä, pitäisikö hänet saatella tavalla tai toisella rauhaan, jos hän ihan oikeasti on vielä täällä, vaikkakaan ei koko aikaa. jospa hän käy meitä vain tapaamassa?
muut perheessämme eivät ole häntä nähneet, tosin en ole kokemuksistani puhunutkaan. muistan nähneeni myös vilaukselta pari isovanhempaani jonkin aikaa heidän kuolemiensa jälkeen kun olin teini-ikäinen. heidät näin sivusilmällä arkisten askareidensa parissa. ehkä minulla sitten on herkkyyttä nähdä tällaisia asioita?
onko kenelläkään mitään vastaavia kokemuksia, vai varaanko jo aikaa lääkärille?
Kommentit (17)
jos soitat uudelleen sille selvänäkijälle ja kysyt hänen mielipidettään?
Se jo sanoo jotain mielenterveydestäsi.
kertoo mielenterveysongelmista, niin nuorisomme on 99 % häiriintynyttä.
Eikö edellinen tiedä, että netissä kirjoitetaan nykyään hyvin yleisesti ilman isoja kirjaimia.
Ap:n "ongelmaan" en osaa ottaa kantaa.
Meillä vieraili yhteen aikaan jonkun miehen henki. En tiedä millä asialla, minua ainakin vähän pelotti. Sivusilmällä näin tumman hahmon muutaman kerran, vähän alle 4-vuotias lapseni sanoi myös nähneensä ovellaan tumman hahmon (en ollut kertonut mitään lapselleni kokemuksestani). Muutaman kerran kuulin aivan selvästi miehen "selvittävän kurkkuaan" ja meninkin ihan ovelle katsomaan, onko mieheni tullut kotiin töistä. Yhden tällaisen kerran kuuli myös tuo lapseni, joka kysyi heti, että äiti kuulitko tuon.
Oma äitini (super-spektikko :D) kuuli olohuoneessa jotain nopeaa puhetta, mistä ei saanut selvää. Kävin samantien tarkistamassa mm. kaikki sähkölaitteet, eikä mitään ollut päällä, mistä ääni olisi voinut tulla.
Nämä kaikki sijoittuivat ihan parin kuukauden sisään ja sitten loppui. Vuoden päästä samaan aikaan kuului taas kummallisia miehen äännähdyksiä. Sen jälkeen ei ole enää toistunut. Ja mainittakoon vielä, että itsekin olen ateisti, en mikään hihhulihörhö enkeleineen.
Lapsesi käy tervehtimässä sinua henkimaailmasta, ei hän ole jäänyt mihinkään välitilaan. Kaikilla ei ole herkkyyttä tuntea poismenneen läsnäoloa. Lapsi voi kasvaa myös tuonpuoleisessa. Kun joskus sinun aikasi maanpäällä päättyy, lapsesi on sinua vastaanottamassa.
nyt kun tarkemmin ajattelen, niin kodissamme on esiintynyt myös tavallista enemmän selittämättömiä kolahduksia tms. ääniä. näihin ovat muutkin kuin minä kiinnittäneet huomiota.
tarkoituksenani ei tosiaankaan ole alkaa raportoida näistä kokemuksistani (kuten höpöhöpökummitusketjun kirjoittaja), vaikka joku sitä pelkäsikin.
ihan vain haluan kysyä onko muilla mitään vastaavia kokemuksia, sillä kieltämättä mieleen on tullut jo aivokasvainta ja vaikka mitä, kun näkee jotain sellaista, mitä ei järjellä voi selittää.
lisääkin saa kokemuksia kertoa, olisi mukava niitä lukea.
niin ja tämä isojen kirjainten pois jättäminen on vähän pakon sanelema juttu, kun toisessa ranteessani on kipsi ja joudun kirjoittamaan yhdellä kädellä :)
muutama vuosi sitten ja ajattelin tulleeni hulluksi. Välillä sivulla vilahti hahmoja. Silmälääkärissä sitten paljastui, että molemmissa verkkokalvoissa oli vaurioita (irtauma, reikiä...), jotka aiheuttivat "haamut" :) En tiedä voiko sinulle olla kyse tällaisesta, mutta minulla kuolleet katosivat hoidon jälkeen.
Mikä on välitila? Mua on niin ihmetyttänyt tämä asia. Eli siis on olemassa tuonpuoleinen, johon mennään, mutta miksi välitilaan jäädään? Onko siihen syynä kenties kuoleman väkivaltaisuus? Vai voiko luonnollisesti kuolemalla joutua välitilaan?
On ihan normaalia nähdä hahmoja sivusilmällä, varsinkin jos on väsynyt. Aivot tekevät tepposet. Jos alat nähdä lapsen kokonaan selvästi ja hän esim puhuu sinulle niin sitten lääkäriin. Nyt vaan luultavasti niin kovasti toivot näkeväsi hänet, että sitten näet vilahduksen.
voi ihan normaalikin terve ihminen nähdä tai kuulla harhoja.
...paremminkin ihan vain yksinkertaisesti rukoile Jeesusta Kristusta, että näyt/kummittelu menisi pois, jos se ahdistaa sinua. Nimittäin kristinuskon ymmärryksen ja viisauden mukaan Jumalalla, Kristuksella on RAKASTAVASSA "kädessään" kaikki ihmiset, voimat, ilmiöt, asiat - siis myös näkymätön maailma.
Saanko rohkaista: luota Jumalaan, pyydä häntä lohduttamaan ja parantamaan sinua, koska kristinuskon mukaan hän on PARANTAJA. Mutta ei ainoastaan parantaja, vaan myös Pelastaja; kaiken sen sovittaja ja anteeksiantaja, joka painaa omallatunnolla ja joka on sinun ja rakastavan Jumalan yhteyden esteenä ja siksi sinun ja minun pelastumisen esteenä. ANNA itsellesi mahdollisuus ottamalla tämä todesta. http://www.sinuntahtesi.com/rakkaus.html
http://www.whoisjesus-really.com/finnish/you.htm
http://www.whoisjesus-really.com/finnish/default.htm
mutta kuoleman jälkeistä elämää ei vain ole. Sitä eivät uskoneet muinaiset varhaiskristitytkään, nykyjäänhän sitä uskotaan kaikkeen taivaaseen menemisiin mutta ne opit tulee muualta.
Samasta lähteestä kuin sinun näkemäsi hahmo.
Sinulla ei heitä päässä, eikä ole mielenterveysongelmia.
Sivusilmällä voi nyt vaan nähdä mitä hahmoja tahansa. Mene optikolle ja hanki silmälasit jos asia alkaa sinua vaivaamaan.
Onhan se rauhottavaa ajatella, että kuollut lapsesi olisi lähelläsi. Ajattele niin vain ihan rauhassa,
mutta mitään kummituksia teillä ei ole :D
mutta itse skeptikkona en kyllä usko.
Hakeudu hoitoon, jos oireet häiritsevät!