Lapsi 7v ei ole koskaan oikeasti leikkinyt. Muita?

Voihan se vaikka kuvitella olevansa lentokone kun juoksee ympäri kämppää?

Harrastus on kahtena iltana viikossa. Aikaa vapaaseen touhuun on ollut riittämiin, se ei ole ongelma. Lapsi vain odottaa että muutkin ikäisensä olisivat jo leikki-iän ohi, että vois käyttää aikaa muuhun kuin tylsään ja lapselliseen leikkimiseen (kuten hän itse sanoo).



Osa ikäisistään leikkii vielä hiekkalaatikolla ja rakentelevat innolla pikkulegoilla. (poikani mielestä tylsää). Hän viihtyy porukoissa koulussa ja harrastuksissa mutta ei leiki. Pelaa kyllä porukkapelejä välituntisin jne. Yksin ei ole.



Kotona ajelee kauko-ohjattavilla, pelaa, katselee telkkaa, kuuntelee musaa jne.



ap.

t. ap

Viihtyy omissa oloissaan mainiosti kotona. Ei kaipaa kavereita. Jos joku on kutsuttu meille leikkimään, useimmiten minun toimestani, touhuaa kaverin kanssa kyllä. Tai jos joku koulukaveri hakee ulos, menee ja on aikansa. Mutta mitään itseltään tulevaa seurankaipuuta ei ole.



Yksinolemisen tarve on suuri seurassa olon jälkeen. Kyllästyy kavereihin ja jatkuvaan seurassa oloon jo muutamassa viikossa kotioloissa. Sitten koittaa keksiä verukkeita ettei tarvitsisi lähteä ulos taas jonkun kanssa.

Sisäleikit ei tunnu hänestä mielekkäiltä kun kaverit tosiaan leikkisivät pikkulegoilla ja tekniikkalegoilla, ja ne eivät poikaani enää ole kiinnostaneet aikoihin.



ap.

Leikkii kyllä hetken 6v siskonsa kanssa, jos sisko niin haluaa, mutta kyllästyy heti. Ei ole mielikuvitusta, vaan kaiken pitää olla niinkuin ennenkin eikä leikkiä saa varioida.



Tyttö lukee mielellään, ulkoilee, urheilee, piirtää, mutta ei leiki. On tutkittu TYKSissä neurologisesti, mutta ei ole aspergerdiagnoosia, vaikka aika paljon on ass-piirteitä.

Tyttö ei viihdy kauaa kavereitten kanssa, on hetken sitten tulee taas sisään ja on vaikka yksin mielummin. Viihtyy aikuisten kanssa, on aina seurannut minua kuin hai laivaa. ei koulussakaan kuulemma juuri leiki muiden kanssa, vaan kävelee välkällä yksin tai välituntivalvojan kanssa ja höpöttää tälle.

Sillä erotuksella että koulussa viihtyy porukassa, sen jälkeen ei. Tai on aivan sama, onko ketään tai ei. Aikuiselle vaan aika raskasta kun KOKO ajan vaatii jotain. Aikuisen pitäisi toimia seurana ja järjestää jotain. Kun muut tuonikäiset jo viihtyvät toisten lastenkin kanssa.

ap.

Tyttö ei viihdy kauaa kavereitten kanssa, on hetken sitten tulee taas sisään ja on vaikka yksin mielummin. Viihtyy aikuisten kanssa, on aina seurannut minua kuin hai laivaa.

Ei pelaa pleikkaa, legoilla rakentelee ja joskus harvoin jotain junarataa. Ei ajele kauko-ohjattavillakaan. Jos jotain "leikkii" niin yleensä jotain liikunnallista, sisätiloissakin - riehumisen puolelle menee helposti. Sisällä tykkää myös lukea, kirjoittaa, keskustella. Kovasti kiinni aikuisissa, vähän pikkuvanha luonne. Ulkona viihtyy just pyörän päällä tai pallon perässä.



En ole ajatellut, että olis välttämättä kovin kummallista. Itsekään en leikkinyt pienenä, en leluilla varsinkaan ja mielikuvitusleikkejäkin vähän. Kirkonrottaa ym. kyllä.

Paljonko pelaa ja paljonko katsoo telkkaria?

Meillä ei siis pelaa pleikkaa lainkaan ja telkkaria katsoo max tunnin viikossa. Näin on ollut aina. Leikkimättömyys ei siis johdu noista, ainakaan meillä.

Siis ihan sellaista aikaa, jolloin saa leikkiä kotona tai ulkona rauhassa, ilman aikuisen jatkuvaa valvontaa vaikka toisen samanikäisen kanssa?



Lapsi ei opi leikkimään, jos hänelle ei anneta siihen mahdollisuutta (vrt. ylivirikkeellistäminen)

Yllätys yllätys, neljäs lapsistani on kova leikkimään.

Syynä tähän uskon olevan sen, että aloitin perhepäivähoitajana neljännen ollessa vielä pieni, ja asianmukaiset lelut piti olla ja niiden piti vieläpä olla järjestyksessä ja lasten saatavilla.

Lapsen on paljon helpompi leikkiä, kun iänmukaisia ja -tasoisia leluja on ja ne todellakin ovat jokainen omilla paikoillaan, eikä pelkästään hujan hajan siellä lelulaatikossa kuten yleensä lapsiperheissä.



En tiedä, olenko oikeassa, mutta kokeilepa kuitenkin.

Aikaa vapaalle leikille on myös yllin kyllin. Siskot leikkii illat pitkät, poika haahuilee ympäri taloa tai on sylissä juttelemassa syntyjä syviä.

tosi huolestuttavaa jos lapsi ei osaa leikkiä :( Leikki suojaa lapsen psyykeä. Luova leikki on myös väkivaltaisen käytöksen pahin vihollinen.

Johtuukohan sitten tuosta leikin puutteesta? Mutta eipä tuolle mitään voi, kun ei leiki niin ei leiki.

http://www.mll.fi/vanhempainnetti/leikkinurkka/leikin_merkitys_lapselle/

lapset on aina leikkineet.

Kuopus etsii puuttuvan osan itse.

Mahdotonta pitää järjestyksessä, kun leluja on paljon ja kaiken mailman osia. Kokeiltu on, ei onnistu.

Toinen saattaa ajella autoilla sohvalla, mutta pääasiassa ¨"leikkivät" riehuleikkejä eli juoksevat ympäri taloa ja pitävät kamalaa meteliä. Eivät juuri koskaan leiki huoneesaan mitään. Juna- ja autoradat ovat ihan koskemattomina laatikoissaan. En tiedä mikä näissä on vikana.

kyllä lapsen täytyy leikkiä kehittyäkseen. Kannattaa ottaa leikimättömyys puheeksi päiväkodissa/eskarissa tai vaikka koulussa.

Meidän lapset ovat kovia leikkimään, mitään leluja ei välttämättä tarvita, mielikuvistus riittää. On mahtavaa kuunnella niitä "esityksiä" joita kehittelevät, kokonaisia satumaailmoja.

Leikkiin tarvitaan todella aikaa. Pari tuntia illassa ei riitä.

Meidän yhden lapsen opettaja oli todella huolissaan kun monet lapset eivät osaa enää 1-2 luokalla leikkiä.Niinpä nämä koululaiset sitten opettelevat leikkimistä koulussa.

Auttakaa lapsia leikkimään jos lapsi ei itse osaa. Kyllä vanhemmatkin voivat leikkiä!

mutta aspergerin piirteisiin kuuluu myös tuo, että voi olla vaikeaa leikkiä. Tai sitten niin kuin meidän lapsellamme, että hän ei koskaan ole myöntänyt leikkivänsä, hän "tekee töitä". Suuttuu oikein kun kysyy mitä leikitte päiväkodissa/koulussa...

Leikkiä on aika vaikea määritellä tai ainakaan sitä ei voi rajata koskemaan pelkästään jotain tietynlaista (aikuisten mielestä järkevää) leikkiä.

Leikki on jotain mistä lapsi pitää esim. rakentelua, riehumista, hyppimistä, piirtämistä, lukemista, mielikuvitusystäville juttelua, kotileikkiä jne.



Leikki on tosi tärkeää. Sen avulla lapsi jäsentää maailmaa ja kohtaa epämiellyttävät asiat. Vaikea kuvitella ettei tasapainoisesta kodista tuleva lapsi leikkisi. Ehkäpä leikin määritelmää pitää vain laajentaa koskettamaan leikkiä monenlaisena tekemisenä.