Lapsiperheet ravintoloissa..

saa aika hiljaisiksi, kun niille vastaa, että "jos et katoa siitä niin ensi yönä äidillesi käy todella, todella huonosti pidä kuule varasi".

Sillä saa aika monen lapsen parahtamaan itkuun ja palaamaan äidin luokse.

Minun lapseni ei kiertele ravintolassa muita häiritsemässä vaan istuu syömässä omassa pöydässään, ettei sikäli kalahtanut omaan nilkkaan tuo uhkauksesi.

Mutta jos näin kävisi... Pikku vinkki: kannattaa varoa lapsen vanhempia. Voivat vaikka hermostua. :)

Että mä tunnen paljon mörköjä, ja ens yönä yksi niistä on sun sänkysi alla, jos et katoa.

JA mitä mua haittaa, jos joku punaniska hermostuu, kun sen pentua on peloiteltu. Jos vielä käy päälle, niin hyvät rahathan siitä vaan saa.

Suurin osa vanhemmista on kuitenkin tolkuttomia paskahousuja, eikä uskalla todellakaan suutansa avata.

Vähän sama kun sanotaan että "Suomalainen vastaa kymmentä ryssää". Entäs sitten kun tulee se yhdestoista.... .9

Tsemppiä vaan siihen pelotteluun -hyvin se onnistuu. Sellaisia hiljaisia hissukoita valtaosa meistä on.

Mutta mutta....:)

Minun lapseni (4 ja 2) eivät lähde Rossossa mihinkään pöydästä kesken syönnin. Olen kuitenkin usein saanut pöytäämme näitä kierteleviä lapsukaisia, joiden vanhemmat eivät jaksa valvoa ja komentaa. Minua lapset eivät haittaa. Lapset ovat lapsia! Koittakaa hyvät ihmiset ymmärtää, ettei vika ole sen lapsen, jos hänen vanhempansa eivät osaa pitää kuria. Toisaalta lasten ei tarvitse käyttäytyä kuin aikuiset. Relatkaa vähän, ihan oikeasti. So what, jos lapsi tuluu juttelemaan mukavia. Mieluummin lapsi kuin humalainen aikuinen.

ravintolassa, kaksi isohkoa perhettä. Toisen perheen nuorimmainen pitkästyi, ja alkoi käkättää. Siis nauraa kovalla äänellä kaikille ja kaikelle. Se esti kaikkien muiden keskustelun pöydässä. Tyttö istui äitinsä vieressä, isänsä oli vastapäätä. Kumpikaan ei mitenkään kieltänyt lasta, sentään jo 7-vuotiasta. Äitinsä vain hymyili. Ylpeästi? Mietin siinä, pitääkö mun taas kerran olla se ikävä ihminen, joka kieltää lasta. Päätin, että en kiellä, vanhempansa kun olivat läsnä. Kun jutella ei käkätykseltä voinut, otin puhelimen ja ryhdyin vastailemaan rästissä oleviin tekstiviesteihin. Pänni.



Taas kerran ajattelin, miten kurjan karhunpalveluksen vanhemmat tekevät lapselleen, kun eivät opeta tätä käyttäytymään muut huomioonottaen. Ei ole niin mukava tulevaisuus edessä, jos joutuu itse ilman apua ja tukea opettelemaan sopivaa käyttäytymistä. Aikaisemminkin vaivannut lievän negatiivinen käsitys kyseisestä lapsesta vahvistui, vaikka teidänkin sen olevan väärin: ei ole kyseisen lapsen vika, etteivät vanhempansa opeta häntä. Lopputulos on kuitenkin se, että ajatus siitä, että tyttö tulisi esimerkiksi meille joskus yökylään, ei houkuta ollenkaan. En usko, että hän esimerkiksi tottelisi ennen kuin hänelle suuttuisi kunnolla. Lapsiparka.

että jo pk-ikäiset lapsetkin osaisivat olla ihmisiksi ravintolassa. Mutta kun niitä lapsia on aivan mielettömän vähän, jotka siihen oikeasti pystyvät. Eikö joskus olisi parasta vanhempienkin tunnustaa tosiasiat: "Nico ja Jessica eivät vielä osaa käyttäytyä ravintolassa siten, että eivät häiritsisi muita asiakkaita. Ihmiset tulevat ravintolaan seurustelemaan ja rentoutumaan. Heillä on oikeus olla rauhassa. Ravintolat eivät ole lasten puuhakerhoja. Näinpä olemme päätyneet siihen johtopäätökseen, että kasvatamme lapsiamme vielä pari vuotta kotona ja tulemme sitten yrittämään uudestaan, josko onnistuisi paremmin."

että jo pk-ikäiset lapsetkin osaisivat olla ihmisiksi ravintolassa. Mutta kun niitä lapsia on aivan mielettömän vähän, jotka siihen oikeasti pystyvät. Eikö joskus olisi parasta vanhempienkin tunnustaa tosiasiat: "Nico ja Jessica eivät vielä osaa käyttäytyä ravintolassa siten, että eivät häiritsisi muita asiakkaita. Ihmiset tulevat ravintolaan seurustelemaan ja rentoutumaan. Heillä on oikeus olla rauhassa. Ravintolat eivät ole lasten puuhakerhoja. Näinpä olemme päätyneet siihen johtopäätökseen, että kasvatamme lapsiamme vielä pari vuotta kotona ja tulemme sitten yrittämään uudestaan, josko onnistuisi paremmin."

Juuri näin!

Suomesta on tullut näin lapsivastainen maa! Ikävä juttu. Esim. Ranskassa lapset on satakertaa äänekkäämpiä ja aina mukana ravintolassa. Eikä ketään tunnu haittaavan, koska lapset nyt kuuluvat elämään siinä missä aikuisetkin.

Ranskassa eivät lapset ole aina mukana ravintoloissa eivätkö missään nimessä äänekkäämpiä, kuin Suomessa. Eivätkä myöskään Sveitsissä tai Saksassa. Keski-Euroopassa lapsilta vaaditaan myös paljon parempaa käytöstä, kuin Suomessa, keskimäärin siis. Alaluokan lapset eivät osaa Keski-Euroopassakaan käyttäytyä mitenkään kovin hyvin, mutta jo keskiluokassa on käytöstavat jo paremmin selkärangassa. Olen asunut Ranskassa, Sveitsissä, Ruotsissa ja tällä hetkellä asun perheeni kanssa Berliinissä. Tämä siis vain taustatiedoksi, jos joku miettii, että millä eväillä oikein kommentoin.

että jo pk-ikäiset lapsetkin osaisivat olla ihmisiksi ravintolassa. Mutta kun niitä lapsia on aivan mielettömän vähän, jotka siihen oikeasti pystyvät. Eikö joskus olisi parasta vanhempienkin tunnustaa tosiasiat: "Nico ja Jessica eivät vielä osaa käyttäytyä ravintolassa siten, että eivät häiritsisi muita asiakkaita. Ihmiset tulevat ravintolaan seurustelemaan ja rentoutumaan. Heillä on oikeus olla rauhassa. Ravintolat eivät ole lasten puuhakerhoja. Näinpä olemme päätyneet siihen johtopäätökseen, että kasvatamme lapsiamme vielä pari vuotta kotona ja tulemme sitten yrittämään uudestaan, josko onnistuisi paremmin."

Juuri näin!

Miten ne lapset oppii ihmisten tavoille, jos eivät saa ihmisten ilmoilla olla. Naurettavaa.

se niin pahasti, jos lapset käyttäytyvät huonosti, mutta vanhemmat yrittävät hillitä lapsiaan ja opettaa käytöstapoja. Lapset ovat lapsia, sen ymmärrän, joskus ne on opeteltava ja voi sattua vähän huonompikin hetki ravintolaan. Ei lapsiperheiden tarvitse eristäytyä muusta elämästä.



Mutta sitä en ymmärrä, jos vanhemmat eivät edes pyri tekemään parastaan, jotta heidän lapsensa eivät tarpeettomasti häiritsisi muita ihmisiä ja pyri antamaan lapsilleen mahdollisimman hyvää oppia siinä, miten eri tilanteissa pitäisi käyttäytyä.



t. 18

Oman lapseni olen opettanut istumaan ravintolassa paikallaan ja leikkipaikalla leikitään siististi, jos välissä haluaa siellä pyörähtää. Viimeksi käydessä ravintolassa seilaili about eskari-ikäinen tyttö (oma 4v., joten siitä arvioin iän), joka oli kovin seurallinen. Ei se mitään, pidän lapsista ja vaihdoin muutaman ystävällisen sanan, kun tuli siihen pöydän päähän juttelemaan. Mutta... lapsi pyöri siinä tauotta. Meidän syödessäkin kyseli koko ajan ruuasta, kysyi maistipalaa jne. Siis rajakin täytyy jossain olla. Lähti aina välillä johonkin toiseen pöytään juttelemaan ja saatuaan tylympää kohtelua palasi aina takaisin. Teki mieli mennä lopuksi sanomaan vanhemmille, että mitä oikein ajattelevat. En minä anna oman lapseni pyöriä höpöttämässä vieraissa pöydissä. Joskus saattaa tervehtiä vieraita ihmisiä ohi kävellessä (kun pöydästä hymyillään) ja saada jonkun ystävällisen kommentin takaisin. Ok, pidän siitä, että lasta huomioidaan, mutta sen jälkeen ohjaan lapsen omassa porukassa omaan pöytään ja uudestaan ei tarvi sinne enää lähteä pöyrimään.

Saksassa. Keski-Euroopassa lapsilta vaaditaan myös paljon parempaa käytöstä, kuin Suomessa, keskimäärin siis.

Missähän ravintoloissa käyt täällä Saksanmaalla? Mielestäni täällä on todella vähän lapsia ravintoloissa (jos siis jätetään pois sisäleikkipaikat) meidän lapsia lukuun ottamatta. ;) Ainakaan siis pieniä lapsia. Ja noin yleisesti ottaen lasten käytös ei ole mitenkään kehuttavaa! Vanhemmat istuvat leikkikentällä vieressä ja katsovat, kun kaveri hakkaa toista päähän lapiolla - karaistumiskulttuuri on todella vahva ja lapsia ei juuri kielletä tai opeteta pyytämään anteeksi. En usko, että ravintolassakaan osaisivat käyttäytyä. Kyse ei ole mistään alaluokan lapsista, vaan joka yhteiskuntaluokasta.

Perheravintoloita (sisäleikki- ja hampurilaispaikkoja lukuun ottamatta) ei juuri ole, joten sinänsä ymmärrän sen, ettei pikkulapsia viedä syömään ulos. Itse taas haluan opettaa lapset syömään myös ravintoloissa ja se on itsellenikin tärkeää, joten lapset ovat usein mukana.

että jo pk-ikäiset lapsetkin osaisivat olla ihmisiksi ravintolassa. Mutta kun niitä lapsia on aivan mielettömän vähän, jotka siihen oikeasti pystyvät. Eikö joskus olisi parasta vanhempienkin tunnustaa tosiasiat: "Nico ja Jessica eivät vielä osaa käyttäytyä ravintolassa siten, että eivät häiritsisi muita asiakkaita. Ihmiset tulevat ravintolaan seurustelemaan ja rentoutumaan. Heillä on oikeus olla rauhassa. Ravintolat eivät ole lasten puuhakerhoja. Näinpä olemme päätyneet siihen johtopäätökseen, että kasvatamme lapsiamme vielä pari vuotta kotona ja tulemme sitten yrittämään uudestaan, josko onnistuisi paremmin."

Juuri näin!

Miten ne lapset oppii ihmisten tavoille, jos eivät saa ihmisten ilmoilla olla. Naurettavaa.

että jo pk-ikäiset lapsetkin osaisivat olla ihmisiksi ravintolassa. Mutta kun niitä lapsia on aivan mielettömän vähän, jotka siihen oikeasti pystyvät. Eikö joskus olisi parasta vanhempienkin tunnustaa tosiasiat: "Nico ja Jessica eivät vielä osaa käyttäytyä ravintolassa siten, että eivät häiritsisi muita asiakkaita. Ihmiset tulevat ravintolaan seurustelemaan ja rentoutumaan. Heillä on oikeus olla rauhassa. Ravintolat eivät ole lasten puuhakerhoja. Näinpä olemme päätyneet siihen johtopäätökseen, että kasvatamme lapsiamme vielä pari vuotta kotona ja tulemme sitten yrittämään uudestaan, josko onnistuisi paremmin."

Juuri näin!

Miten ne lapset oppii ihmisten tavoille, jos eivät saa ihmisten ilmoilla olla. Naurettavaa.

että lapsilta pitää sietää mitä tahansa, jotta saavat olla "ihmisten ilmoilla käytöstapoja oppimassa". Kyllä ne perusasiat pitäisi ensin opetella kotona, ennen kuin lähdetään sinne ihmisten ilmoille.

Mutta kun syön ja varsinkin kun menen ravintolaan syömään, tahdon tehdä sen rauhassa.



Mun lapset osaa kapinoida ja eivät aina usko, mutta ravintolassa ja yleensäkin julkisilla paikolla ne osaa kyllä käyttäytyä. Mun ei oo tarvinnut hävetä mun lapsia, päinvastoin olen ylpeä heistä.



Kotonankin pitää antaa ruokarauha, niin ihmisille kuin eläimillekin, niin miksi ihmeessä sitten ravintolassa pitäisi tykätä ja sietää sitä että vieraat lapset häiritsevät ruokailua. Ei missään käyttäydytä niin, ei sitä sallita päiväkodeissa, ei kouluissa, miksi sitä pitäisi sietää sitten ravintolassa.



Mä en ymmärrä vanhempaa joka katsoo vain vierestä kun lapseensä juoksee pitkin ravintolaa ja käy viereisissä pöydissä häiritsemässä, sitähän se on, häirintää.



Mä olen niille lapsille jotka tulee pöydän viereen kärkkymään, ihan asiallisesti sanonut että "me syödään nyt, oletko kiltti ja annat meille ruokarauhan"? On toiminut ainakin toistaiseksi. Jos jonkun lapsen vanhempi on siitä loukkaantunut niin sittehän loukkaantuu. Tarjoilijalle voi tietty aina sanoa myös ja luulisi että tarjoilija sitten ojentaa lasta tai heidän vanhempiaan?

intialaisissa ja aasialaisissa ravintoloissa. Lähipiirissäni lapsia kovastikin kielletään ja opetetaan pyytämään anteeksi. Ihmisten teitittelyä opetetaan heti, kun lapset oppivat puhumaan. Bitte-sanan käytöstä myös joka välissä muistutetaan. Lapseni ovat 7- ja 4-vuotiaat.

Lähipiirissäni lapsia kovastikin kielletään ja opetetaan pyytämään anteeksi. Ihmisten teitittelyä opetetaan heti, kun lapset oppivat puhumaan. Bitte-sanan käytöstä myös joka välissä muistutetaan. Lapseni ovat 7- ja 4-vuotiaat.

Siis saksaksihan kaikkia teititellään noin lähtökohtaisesti, joten toki lapset oppivat teitittelemään (näin ainakin omat lapseni ovat oppineet, vaikkei heitä erityisesti siihen olekaan opetettu). Missään päin Saksaa en ole törmännyt siihen, että lapsia juurikaan kiellettäisiin (kohtuullisen pienissä asioissa). Suorastaan kadehdin tilannettasi, koska on ikävää olla se äiti, joka aina leikkikentällä paitsi kieltää omiaan ("Miksi nuo sitten saa?"), myös huomauttelee toisten lasten käytöksestä (onneksi täällä on muutenkin toisten asioihin puuttumisen kulttuuri)!

olemme onnekkaita, koska pyörimme melko korkeasti koulutetuissa ja kansainvälisissä piireissä. Hiekkalaatikolla en ole paljoa ollut, mutta ainakin erilaisissa harrastuksissa omillani ja muidenkin lapsilla on kova kuri ja kontrolli. Teitittelemisestä mainitsin siksi, että pieniä lapsia kuitenkin täytyy usein muistuttaa siitä, ketä saa sinutella ja ketä pitää teititellä.

Ei liity sinänsä aiheeseen, mutta miten tämä palsta on muuttunut sellaiseksi korkeasti koulutetut vs työväenluokka -taistelukentäksi? Aina se koulutuskortti on pakko vetää mukaan, keskusteluun kuin keskusteluun... Ärsyttävää! Ihan kuin koulutustaso määrittäisi ihmisen. Ja kaikille tiedoksi, ette saa minua provosoitumaan kertomaan omaa koulutustasoani;)

tilanne on se, että arvojen ja käytöksen rappiotilassa nykykoulutetut ovat (tilastollisesti) suuremmassa määrin koulutettujen lapsia, ja että käytöstavat ovat näillä lapsilla säilyneet paremmin ajan pyörteissä.

Ranskassa eivät lapset ole aina mukana ravintoloissa eivätkö missään nimessä äänekkäämpiä, kuin Suomessa. Eivätkä myöskään Sveitsissä tai Saksassa. Keski-Euroopassa lapsilta vaaditaan myös paljon parempaa käytöstä, kuin Suomessa, keskimäärin siis. Alaluokan lapset eivät osaa Keski-Euroopassakaan käyttäytyä mitenkään kovin hyvin, mutta jo keskiluokassa on käytöstavat jo paremmin selkärangassa. Olen asunut Ranskassa, Sveitsissä, Ruotsissa ja tällä hetkellä asun perheeni kanssa Berliinissä. Tämä siis vain taustatiedoksi, jos joku miettii, että millä eväillä oikein kommentoin.

Minäkin asun Keski-Euroopassa ja kyllä täällä tenavat yleensä pidetään kurissa ihan eri tavalla kuin Suomessa. Vanhemmat puuttuvat aika kovillakin otteilla häiriköintiin, vaikka lapset toki ovatkin ravintoloihin tervetulleita.

Pitäisi ottaa tosiaan huomioon turvallisuusriskit. Tarjoilijat kantavat ruuhka-aikana kiireellä tulikuumia annoksia ja mitäs sitten, jos piltti törmää tarjoilijaan ja lautanen putoaa tai ruokaa roiskuu yli? Olisi kamalaa olla itse töissä niin, että pitäisi varsinaisen työnsä lisäksi ruveta kasvattamaan muiden mukuloita tai niiden vanhempia.

olemme onnekkaita, koska pyörimme melko korkeasti koulutetuissa ja kansainvälisissä piireissä. Hiekkalaatikolla en ole paljoa ollut, mutta ainakin erilaisissa harrastuksissa omillani ja muidenkin lapsilla on kova kuri ja kontrolli.

Kyllä minunkin lähipiiristäni löytyy paljon hyvin käyttäytyviä lapsia, mutta ovat yleensä vähintään puoliksi ulkkareita. Saksalaisystävissäni ja -tuttavissani taas on melkein lähtökohtaisesti kaava: Mitä paremmin koulutettu henkilö, sitä vanhempana saa lapsia ja sitä vähemmän heitä kieltää.