Lue keskustelun säännöt.
Anoppi projisoi oman elämänsä meihin
01.05.2010 |
Asutaan miehen lapsuudenkodissa, joka on vanha maatila.Enää ei ole maataloutta, vaan käymme ihan tavallisissa palkkatöissä. Meillä on kaksi lasta, yksi lemmikkieläin. Anopin aikaan oli lehmät ja liuta muita kotieläimiä, pellot, viisi lasta, alkuaikoina anopin appi ja anoppi sekä palkollisia samassa taloudessa.
Anoppi projisoi jatkuvasti oman elämänsä meihin. Ikään kuin meillä olisi hirveästi hommaa ja olisimme jatkuvasti kauhea väsyneitä, "kun on lapset ja tila ja eläimet ja kaikki".Mitä tahansa me tehdään, remonttia tai pihahommaa tai pullanpaistoa, niin anopin mielestä me tehdään liikaa kun pitäisi vaan levätä.
Äärettömän rasittavaa, kun koko ajan joutuu varomaan sanojaan anopille ja lisäksi tämä kertoilee ympäri kyliä (asutaan samalla kylällä), kuinka me ollaan väsyneitä. Eikä mene jakeluun, kun sanotaan, että me ei olla mitenkään väsyneitä ja meillä ei ole liikaa hommaa. Anopilla katse vaan sumentuu ja se sanoo "joojoo", näkee ettei se ota tosissaan.
Kommentit (3)
kuin se, että anoppi koko ajan vähättelisi. Niitä tarinoita kuulee paljon enemmän. Ja jos samalla kylällä liikutte, eiköhän ihmiset itsekin näe oletteko kamalan väsyneitä vai ette. Anoppi on ilmeisesti tuollainen "voivottelu-ihminen" muutenkin. Pikkupaikassa ihmiset varmaan oppivat suodattamaan hänen juttunsa.
Tunnen yhden saman tyyppisen ihmisen. Se kyllä voivottelee vähän kaikkia ihmisiä. Jossain vaiheessa aloin vähän epäilemään sen sanomisia, enkä uskonut enää ihan varauksettomasti, kun kertoi jonkun sukulaisensa olevan niin väsynyt ja jonkun mies ei osallistu yhtään kotitöihin ja kolmannella on niin hirveä rahapula.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä edes puutu meidän elämään. Mutta tässä onkin kyse siitä, että anoppi olettaa, että meidän elämä on samanlaista kuin hänen elämänsä silloin, kun hän asui tässä talossa. Hän kokee olleensa väsynyt 24/7 ja puhuu ainoastaan, kuinka raskasta kaikki oli. "Lapset pyöri jaloisssa ja eläimet piti hoitaa ja ukko vaan haukkui". Ja puhuu meille kuin meidän elämä olisi samanlaista.
Jos meidän lapset ovat joskus mummonsa luona, anoppi saa siitä aina lisää vettä myllynsä, eli kuinka me ollaan väsyneitä ja lapset pyörii jaloissa ja meillä on niin kauheasti hommaa. Itse pyytää lapsia luokseen, mutta tuntuu että jälkeenpäin siitä tulee tavallaan meidän "syy".
Anoppi ikäänkuin näkee tämän koko talonkin erilaisena kuin mitä se on. Puhuu maatalon töistä, vaikka vallan hyvin näkee että ainoa lehmä on peltilehmä ja pellot on myyty jo hänen täällä asuessaan. Kummallista.
ap
no itepähä annatte sen puuttuu elämään.meil ei puutu kukaan :)