Lue keskustelun säännöt.
Pelkään kokoajan että vauvalleni sattuu jotain kauheaa!
28.04.2010 |
Miten nämä asiat pois mielestä? Mikä minua vaivaa????
Koko ikäni minulla ollut oireita.. ennen raskautta pelkäsin itselleni käyvän jotain ja raskauden aikana että esim. kaadun mahalleen maahan.
Nyt vauvani synnyttyä tämä on melkein joka päiväistä.
Vaunulenkillä pelkään otteeni lipeävän ja vaunujen kaahavan alamäkeen.
Pelkään jättää vauvaani pihalle unille jos hänellä on liian vähän/paljon vaatetta tai joku hänet sieltä vie.
Pelkään syöttää vauvaani jos hän tukehtuu maitoon.
Pelkään kantaa vauvaani jos tiputan hänet.
Pelkään kylvettää hänet jos hän hukkuu.
Pelkään nukutttaa omaan sänkyyn jos pohja rösähtää
Öisin jopa olen nähnyt unta että olen vauvani laittanut pesukoneeseen ja koneen päälle!
Tämä on ihan sairasta!
Meillä menee todella hyvin eikä muuten mitään hätää ole mutta näitä oireita tulee jossain vaiheessa päivää aina.
Pelkään että itselleni käy jotain ja sitten vauva huutaa kotona koko päivän yksin iltaan asti ennenkuin mieheni tulee töistä.. sitten olen alkanut pohtia jaksaisiko se vauva olla syömättä niin kauaa yms.
Ulkomaille on tarkoitus kesällä lähteä, mutta pelkään jos ajamme kolarin tai laiva uppoaa tai jos vauvani lentää yli laidan.. entä jos ulkomailla joku varastaa vauvani enkä löydä häntä enää ikinä..
Oletin oireideni olevan lieviä ja miehelleni puhuin tästä niin hän tyyliin naurahtaa.. olen alkanut pelkäämään omia ajatuksia. Nämä on kauheita!
Kommentit (13)
En haluaisi neuvolassa alkaa asiaa ottamaan esille.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulin aikanani olevan ihan normaaleja uuden äidin pelkoja. Jälkikäteen kaverille asiasta mainittuani hän oli ihan ihmeissään. Ei ollut kokenut samanlaista yhdenkään vauvan kanssa, mutta yhdisti tunteet tuttavansa synnytyksen jälkeiseen masennukseen tai vastaavaan. Eli jos ajatukset häiritsevät arkielämää, avaudu asiasta vaikka neuvolassa. Itselläni pelkoajatukset menivät ohi ajan mittaan ilmankin, kun en tajunnut hakea apuakaan.
Tsemppiä!
Minulla ainakin oli vaikka mitä pelkoja ensimmäisten kuukausien aikana, hengityksen tarkkailua ym ym. Meni ohi, joten liittyi varmaankin hormoneihin.
eli jos et neuvolassa halua ottaa asiaa puheeksi, niin varmaan joku muu terveydenhuollon ammattilainen osaa auttaa myös. Joku lääkäri, MTT tai mikä vaan. Älä jää yksin.
4
Neuvolasta ne kuitenkin käskee lääkärille.
Jälkitarkastuksessa olet varmaan käynyt jo? Sielä olisi asian voinut hyvin ottaa puheeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pienen vauvan kanssa. Jokainen vastaantulija (jostain syystä erityisesti miehet) piti vaunulenkillä varmistaa, että vaikuttavat ihan normaaleilta, eikä ole pahoja aikeita. Kerran metsäpolulla käännyin takaisin pika pikaa kun etäällä vastaantuleva mies vaikutti epäilyttävältä. Ajattelin, että tämä on jotain äitikarhu-syndroomaa.
Mutta kuvailemasi oireet ovat voimakkaita ja ahdistavia, jatkuvia. Jos et voi ottaa neuvolassa puheeksi, niin pyydä lähete tk-läkäriltä esim. mielenterv. toimistoon.
Olen käynyt jälkitarkastuksessa. Vauvani on nyt n. 3kk vanha.
Itselläni tulee myös näitä jos käyn vaunulenkillä ja joku mies kävelee ohi niin täytyy kääntyä katsomaan ettei hän lähde seuraamaan tms.
Neuvolassa en ole ottanut puheeksi kun on jotenkin olo että he varmaan sitten kuvittelevat että voisin satuttaa oikeasti lastani kerta ajattelen näin... olen kuullut juttuja että ne aika tosissaan ottavat jos vauvalla on kaatumisesta tullut jokin mustelmakin.
Kaverini kertonut jotain tällaisia juttuja niin en ole viitsinyt mainita asiasta. Tuntuu että mitähän ne minusta nyt ajattelee siellä..
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mulla oli vastaavia ja ne loppui imetyksen jälkeen. Hormonit ne on mitkä sotkee pään, sanoi neuvolalääkärikin.
mulla oli smanlaista joka lapsen syntymän jälkeen ja jouduin syödä masennuslääkkeitä. Pelkäsin ihan samoja juttuja kuin ap.
Jos yhtään lohduttaa, niin et ole ainut "hullu".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävälläni, jolla on aiemmin diagnosoitu depressio jätti lääkeet kun alkoivat yrittää lasta. Raskauden aikana hänelle on tullut pakko-ajatuksia ja aivan hallitsemattomia pelkotiloja erilaisista sairauksista ja pieneliöistä jotka voivat vahingoittaa sikiötä. Nämä ovat siis ihan todellisia riskejä, ei sinänsä kuviteltuja, mutta hänellä ne menevät niin pitkälle että ne ovat neuroottisia ja rajoittavat pahasti mm. hänen syömistään.
Hän on saanut todella hyvää apua neuvolan kautta ja päässyt psykologin luo puhumaan asiasta. Siellä on suhtauduttu todella asiallisesti häneen ja hänen huoliinsa. Neuvolat ovat äitejä varten. Ei siellä (ainakaan pitäisi) arvostella äitejä tai väheksyä heidän pelkojaan. Läkkeet auttaisivat sinua varmasti ja kun neuvolakin tietäisi asiasta, mitään ei tarvitsisi neuvola käynneillä salata, vaan voisit olla avoin. Hoitamattomana nämä pakkoajatukset voivat jäädä hallitsemaan elämääsi ja vaikeuttavat sekä sinun että perheesi välisiä suhteita ja yleensä arkea.
Lääkkeet eivät yksinään mitään paranna, vaan ne tekevät vain pelot lievemmiksi ja helpommiksi hallita. Jotta voisit päästä niistä eroon tarvitset myös terapiaa!
Henkinen hyvinvointisi on tärkeää, eikä siitä kertominen leimaa sinua huonoksi ihmiseksi!
Tekevät lastensuojeluilmoituksen ennen kuin ehdit kissaa sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
taitaa olla joku paha trauma historiassasi?
paniikki/ahdistuneisuushäiriöltä. Lääkkeet kehiin. Sepram auttaa ainakin mulla. Siihen kuuluu just tollaset pelot jostain.