jäin kiinni pettämisestä, kannattaako jatkaa parisuhteessa...?

Ap - sanot tuossa jossain aiemmassa viestissäsi, että sinua arveluttaa se, että miehesi nyt (syystäkin) tullee olemaan mustasukkainen. Ja että luulet, ettet siedä tuota tunnetta.



Sen tunteen kanssa sinun on silti elettävä ja kannateltava itsesi ja miehesi sen yli. Jos aiot jatkaa yhteistä elämäänne.



Teillä tulee olemaan seesteisempiä kausia, jotka ovat aina pidempiä ja pidempiä, mutta sitten jokin asia - ehkä laulu, muisto, vaate, katse, ihan mikä vain - herättää miehessäsi muiston siitä, miten hän koki jääneensä syrjään kumppanuudessanne.



Silloin sinun on vain jaksettava kuunnella. Ja olla läsnä.



Mieti asiaa siltä kannalta, miten toivoisit itseäsi kuunneltavan ja kohdeltavan. Silloin on helpompi olla kärsivällinen eikä tule tokaistua "johan tämä käsiteltiin kaksi vuotta sitten" tai "...viikko sitten".



Oleellista on myös selvittää, ja muistaa pitää mielessä, MIKÄ ja mitkä seikat johtivat siihen, että "yksinkertaisesti rakastuit".



Olen nimittäin vakaasti sitä mieltä, että hyvässä ja tasapainoisessa, onnellisessa kumppanuudessa on mahdotonta rakastua toiseen - pikemminkin saattaa olla kyse pitkäaikaisesti ylläpidetystä illuusiosta onnellisesta parisuhteesta, joka itseasiassa on ollut kaikkea muuta kuin onnellinen tai vain yksipuolisesti onnellinen.



Jos kyse on siitä, että olet kokenut olevasi ihmisenä ja naisena laiminlyöty avioliitossa, on tuo lähtökohtainen syy siihen, että rakastuit. Silloin ei riitä, että asia tuli ilmi - miehesi on myös ymmärrettävä, että syy on poistettava.



Ehkä on hyvä aina näissä odotettavissa olevissa tunnekuohuissa ja muissakin asiaan liittyvissä keskusteluissanne nostaa se lähtökohtasyy esille - ei ole rakentavaa pitää mielessä vain ja ainoastaan sinun pettämistäsi.

Onkohan miehesi sitten valmis jatkamaan kanssasi?

En ennenkuin olen tehnyt päätöksen avioliiton jatkamisesta tai päättämisestä. Rakastan tätä toista miestä, mutta myös aviomieheni on minulle tärkeä jo kaiken yhdessä saavuttamamme takia. Kaikesta siitä luopuminen tutuu pahalta, en kuitenkaan ole olut onneton mieheni kanssa. Tuon toisen kanssa tuntuu vaan paremmalta.



ap

Vaatii myös sinulta todella kärsivällisyyttä, jos toivot suhteenne kestävän pettämisesi. Sillä on selvää, että miehesi tulee aina uudelleen ja uudelleen epäilemään, riittääkö hän sinulle ja ovatko ajatuksesi kenties vielä siinä toisessa ja kadutko, ettet lähtenyt.



Tutkaile itseäsi ja mieti, jaksatko ja osaatko tukea silloin miestäsi ja olla häntä kohtaan kärsivällinen ja rakastava.



Ei nimittäin ole helppoa, ei.



Toinen asia, joka sinun olisi selvitettävä on: kirjoitat, ettet haluaisi luopua kaikesta siitä, mitä olette yhdessä rakentaneet ja saavuttaneet.



Kaikki, siis KAIKKI, mikä on materialistista, on saavutettavissa myös jonkun toisen kanssa. Ja se sama kaikki voi kadota yli yön: jompikumpi teistä sairastuu, tulette työttämiksi, sattuu onnettomuus, luonnonmullistus - ihan mikä vain. Ja silloin menetätte sen mitä olette yhdessä keränneet suloisiksi pikku kasoiksi yhdessä nautittaviksi: kodin, mökin, veneen, autot, lomamatkat...



Jos siis epäröit lähtöä sen vuoksi, ettet haluaisi elää pienemmissä ympyröissä, olet hakoteillä.



Kolmanneksi: ystävät, tuttavat, sukulaiset.

Nämä ovat tietenkin merkittävä osa yhteistä historiaanne. Ja varmaa on, että jokunen heistä jäänee matkan varrelle, jos lähdet miehesi luota. Joten: kuinka tärkeitä nämä ystävät-tuttavat-sukulaiset ovat?



Neljänneksi: mitä avioliitostasi puuttui silloin, kun törmäsit tuohon toiseen mieheen? Voisitko harkita säilyttäväsi lämpimän muiston hänestä, joka kenties avasi silmäsi ymmärtämään, että kumppanuudestanne puuttui jotain oleellista? Muistella lämmöllä, ehkä vähän haikeudellakin, ja iloita siitä, että liitossanne kenties juuri tämän toisen miehen kautta avautuivat jotkut onnettomat solmut?



Näitä tässä ajattelin spontaanisti.



Joka tapauksessa: älä tee mitään hätiköityä. Kyllä oikea tie avautuu sinulle itsestään, kunhan muistat, että niin sinä kuin miehesikin tarvitsette aikaa, aikaa puhua, aikaa miettiä. Ja aikaa oppia koskettamaan toinen toistanne uudella tavalla, nyt kun hän tietää, että siinä rinnallasi on ollut toinenkin mies: sinulle koskettamaan miestäsi ilman että ajattelet sitä toista miestä, miehellesi ilman, että hän ajattelee sinua kosketellessaan, että hänen tilallaan on ollut toinen mies.

Vaatii myös sinulta todella kärsivällisyyttä, jos toivot suhteenne kestävän pettämisesi. Sillä on selvää, että miehesi tulee aina uudelleen ja uudelleen epäilemään, riittääkö hän sinulle ja ovatko ajatuksesi kenties vielä siinä toisessa ja kadutko, ettet lähtenyt. Tutkaile itseäsi ja mieti, jaksatko ja osaatko tukea silloin miestäsi ja olla häntä kohtaan kärsivällinen ja rakastava. Ei nimittäin ole helppoa, ei. Toinen asia, joka sinun olisi selvitettävä on: kirjoitat, ettet haluaisi luopua kaikesta siitä, mitä olette yhdessä rakentaneet ja saavuttaneet. Kaikki, siis KAIKKI, mikä on materialistista, on saavutettavissa myös jonkun toisen kanssa. Ja se sama kaikki voi kadota yli yön: jompikumpi teistä sairastuu, tulette työttämiksi, sattuu onnettomuus, luonnonmullistus - ihan mikä vain. Ja silloin menetätte sen mitä olette yhdessä keränneet suloisiksi pikku kasoiksi yhdessä nautittaviksi: kodin, mökin, veneen, autot, lomamatkat... Jos siis epäröit lähtöä sen vuoksi, ettet haluaisi elää pienemmissä ympyröissä, olet hakoteillä. Kolmanneksi: ystävät, tuttavat, sukulaiset. Nämä ovat tietenkin merkittävä osa yhteistä historiaanne. Ja varmaa on, että jokunen heistä jäänee matkan varrelle, jos lähdet miehesi luota. Joten: kuinka tärkeitä nämä ystävät-tuttavat-sukulaiset ovat? Neljänneksi: mitä avioliitostasi puuttui silloin, kun törmäsit tuohon toiseen mieheen? Voisitko harkita säilyttäväsi lämpimän muiston hänestä, joka kenties avasi silmäsi ymmärtämään, että kumppanuudestanne puuttui jotain oleellista? Muistella lämmöllä, ehkä vähän haikeudellakin, ja iloita siitä, että liitossanne kenties juuri tämän toisen miehen kautta avautuivat jotkut onnettomat solmut? Näitä tässä ajattelin spontaanisti. Joka tapauksessa: älä tee mitään hätiköityä. Kyllä oikea tie avautuu sinulle itsestään, kunhan muistat, että niin sinä kuin miehesikin tarvitsette aikaa, aikaa puhua, aikaa miettiä. Ja aikaa oppia koskettamaan toinen toistanne uudella tavalla, nyt kun hän tietää, että siinä rinnallasi on ollut toinenkin mies: sinulle koskettamaan miestäsi ilman että ajattelet sitä toista miestä, miehellesi ilman, että hän ajattelee sinua kosketellessaan, että hänen tilallaan on ollut toinen mies.

lähentyä toista miestä. Olen kyllä tämän orastavan toiseen rakastumisen myötä alkanut ymmärtämään omaa avioliittoani paremmin ja huomannut, että siitä ei juuri mitään puutu.

Vaatii myös sinulta todella kärsivällisyyttä, jos toivot suhteenne kestävän pettämisesi. Sillä on selvää, että miehesi tulee aina uudelleen ja uudelleen epäilemään, riittääkö hän sinulle ja ovatko ajatuksesi kenties vielä siinä toisessa ja kadutko, ettet lähtenyt. Tutkaile itseäsi ja mieti, jaksatko ja osaatko tukea silloin miestäsi ja olla häntä kohtaan kärsivällinen ja rakastava. Ei nimittäin ole helppoa, ei. Toinen asia, joka sinun olisi selvitettävä on: kirjoitat, ettet haluaisi luopua kaikesta siitä, mitä olette yhdessä rakentaneet ja saavuttaneet. Kaikki, siis KAIKKI, mikä on materialistista, on saavutettavissa myös jonkun toisen kanssa. Ja se sama kaikki voi kadota yli yön: jompikumpi teistä sairastuu, tulette työttämiksi, sattuu onnettomuus, luonnonmullistus - ihan mikä vain. Ja silloin menetätte sen mitä olette yhdessä keränneet suloisiksi pikku kasoiksi yhdessä nautittaviksi: kodin, mökin, veneen, autot, lomamatkat... Jos siis epäröit lähtöä sen vuoksi, ettet haluaisi elää pienemmissä ympyröissä, olet hakoteillä. Kolmanneksi: ystävät, tuttavat, sukulaiset. Nämä ovat tietenkin merkittävä osa yhteistä historiaanne. Ja varmaa on, että jokunen heistä jäänee matkan varrelle, jos lähdet miehesi luota. Joten: kuinka tärkeitä nämä ystävät-tuttavat-sukulaiset ovat? Neljänneksi: mitä avioliitostasi puuttui silloin, kun törmäsit tuohon toiseen mieheen? Voisitko harkita säilyttäväsi lämpimän muiston hänestä, joka kenties avasi silmäsi ymmärtämään, että kumppanuudestanne puuttui jotain oleellista? Muistella lämmöllä, ehkä vähän haikeudellakin, ja iloita siitä, että liitossanne kenties juuri tämän toisen miehen kautta avautuivat jotkut onnettomat solmut? Näitä tässä ajattelin spontaanisti. Joka tapauksessa: älä tee mitään hätiköityä. Kyllä oikea tie avautuu sinulle itsestään, kunhan muistat, että niin sinä kuin miehesikin tarvitsette aikaa, aikaa puhua, aikaa miettiä. Ja aikaa oppia koskettamaan toinen toistanne uudella tavalla, nyt kun hän tietää, että siinä rinnallasi on ollut toinenkin mies: sinulle koskettamaan miestäsi ilman että ajattelet sitä toista miestä, miehellesi ilman, että hän ajattelee sinua kosketellessaan, että hänen tilallaan on ollut toinen mies.

Minä olen myös pettänyt avopuolisoani, työpaikalla, ja tästä tunteesta on vaikea päästä eroon, vaikka tämä ollaan puhuttu, ettei se voi jatkua (mies sentään on vapaa) Olen uusperheessä ja toiminut mieheni selän takana. Minäkin olen yrittänyt miettiä, miksi olen valmis uhraamaan kaiken mitä minulla on - ei ole pelkästään me aikuiset, vaan myös lapset (ei yhteisiä avomiehen kanssa) -

Olen miettinyt, puuttuuko minulta jotain, miksi olin niin altis sortumaan, kun vähän minulle osoitettiin kiinnostusta jne. Mietin myös sitä että, nytkö se kostautui, kun erottuani aloin tähän uuteen suhteeseen aika pian? Vaikka mitä ajatuksia pyörii päässä. Lisäksi se, että en ole suurissa tunnontuskissa, joka hämmentää näitä ajatuksia lisää, luonnollisesti.

Erittäin hyvää pohdintaa. Tällä hetkellä tuntuu että olen todella hukassa omien tuntemuksieni kanssa. En tiedä kuinka unohtaa tuo toinen mies, mutta pelottaa myös vanhasta luopuminen Etenkin kun näen kuinka mieheni kärsii. En osaa tällä hetkellä erottaa syyllisyydestä johtuvaa tunnetta siitä aidosta rakkaudesta. Suhteessamme oli onelmia, sen takia annoinkin itselleni valitettavasti luvan rakastua tuohon toiseen mieheen. Nyt mies kuitenkin vakuutaa ymmärtävänsä minun tarpeeni, ja on valmis panostamaan suhteeseemme täysillä. Mutta itse pelkään, ettei tämä kaikki tule mieheltä luonnostaan vaan menettämisen pelko saa tekemään liian suuria kompromisseja.



Kamala tilanne. Kutoselle suosittelen, ettet lankea. Tämä muiden satuttaminen on todella, todella raastavaa.



ap

jos ei häntä häirinnyt tuo hairahduksesi. :D

ja samalla vahva ihminen, jatka liittoasi. asiaa mietitään useimmiten petetyn kannalta, ja siltä kannalta kirjoitan asiasta minäkin. mutta ehkä voin valoittaa sitä mitä olet kumppanillesi tehnyt ja mitä ehkä tulet edestäsi löytämään, jos jatkat parisuhdettasi. ja ehkä opit jotain itsestäsikin ja voit opettaa tämän kumppanillesikin.



mieheni petti minua pari vuotta sitten, kyse oli yhden illan kännijutusta kavereitten kanssa reissatessa. kun tämä tuli ilmi, koin ensinnäkin suunnatonta raivoa ja vihaa miestä kohtaan. olin alkuun samantien valmis jättämään hänet ja syyttämään häntä koko elämän pilaamisesta.



viikonlopun ajan hautauduimme kotiin ja puhuimme, syyttelin ja hän otti vastaan, puhuimme ja taas puhuimme. lopulta tulin siihen tulokseen, että olisin valmis jatkamaan suhdetta, mutta anteeksianto tuntui vaikealta.



jatkoimme yhteiseloamme, emmekä pahemmin palanneet tuohon aiheeseen enää. sen huomasi enää ainoastaan siitä, että mieheni ei lainkaan suostunut lähtemään kavereitten kanssa mihinkään, vaan yritti korvata tuota kotona ololla. ja siitä, että en enää osannut lainkaan luottaa häneen. en sanonut asiasta mitään, mutta olin vaisumpi kuin aikaisemmin ja mieheni alkoi yhä enemmän rajoittaa tekemisiään.



kului vuosi tällaista kyräilyä, kunnes vihdoin lähdimme molemmat eri teille juhlimaan. törmäsimme sattumoisin eräässä baarissa ja hups... riita oli valmis, vaikka mitään näkyvää syytä ei ollutkaan. syyttelin pettämisestä, sekä menneistä että epäillyistä ja mies syytteli minua siitä, etten suostu antamaan anteeksi, vaikka hän oli tehnyt kaikkensa ansaitakseen luottamuksen takaisin. supisimme tätä riitaa baarissa aina, kun pöydässä ei ollut ketään muita, ettemme pilaisi kenenkään iltaa =) ja lopulta mies nappasi minua ranteesta kiinni ja raahasi kotiin. ja antoi tulla.



hän kertoi vuoden takaisesta väsymyksestään ja ahdistuksestaan, tuen ja arvostuksen puutteesta tilanteessa jossa hän sitä olisi kaivannut ja minä keskityin uuteen "hienoon" työpaikkaani ja uusiin "hienoihin" työkavereihini, uuteen elämääni ja (miehen sanoin) ehkä jopa uusiin parempiin miehiin. hän kertoi, kuinka sen yhden helvetin (jälleen; ei minun sanojani) kännisen illan aikana hän oli pitkästä aikaa saanut tuntea olevansa haluttu ja arvostettu, koska minä olin unohtanut hänet täysin. ihan sama, vaikka päivittäin kotiimme tulinkin, en koskaan ollut tullut hänen luokseen tai hänen takiaan. ja taustana sen verran, että mies oli juuri menettänyt työnsä ja joutunut siirtymään entiseen työhönsä - matalampipalkkaiseen ja sellaiseen työyhteisöön, jossa hän ei viihtynyt.



istuin oikeasti yön täysin typertyneenä miettimässä tilannetta ja tajusin, että hän oli täysin oikeassa. noinhan minä olin toiminut. ja ihan vain siksi, että olin kuvitellut suhteemme olevan itsestäänselvyyden. aamulla kykenin ensimmäistä kertaa antamaan tuon pettämisen oikeasti anteeksi ja jouduin ensimmäistä kertaa pyytämään anteeksi omaa välinpitämättömyyttäni. luojan kiitos mieheni on anteeksiantavampi ihminen kuin minä.



kehottaisin sinua miettimään mikä sinut sai pettämään. onko siihen olemassa syy, josta syytät omaa kumppaniasi ja onko asia korjattavissa. jos se mielestäsi on korjattavissa ja jaksat käydä läpi monta tunnekuohua, jatka suhdettasi. jos haluat helpomman elämän; eroa heti. tulevat ajat eivät tule olemaan helppoja kummallekaan teille. sanoisin vielä, että puhukaa kaikista asioista heti. älkää kiusatko toisianne vuosia etenpäin tällä asialla.



ihan miten teetkin; hyvää jatkoa sekä sinulle että kumppan(e)illesi.

Minua tosiaan mietityttää se, olenko oikeasti valmis itse suuriin haasteisiin ja tunnekuohuihin, jotka väistämättä ovat edessä, jos jatkan mieheni kanssa.



Syynä pettämiseen on puhtaasti se, että rakasuin tähän toiseen mieheen. Parisuhteessani en ole saanut tarpeeksi läheisyyttä, meillä on miehen kanssa myös paljon suuria näkemyseroja monesta asiasta. Viimeiset puoli vuotta on ollut muutenkin suuta muutosta ja myllerrystä elämässämme, tämä kaikki on pistänyt minut miettimään mitä oikeasti parisuhteeta haluaisin. Eikä mies ole kyennyt minulle sitä kaikkea antamaan. Mutta nyt, eron kynnyksellä, mies on valmis kaikkeen. En vaan itse ole enää niin varma tunteistani.



Tällä hetkellä on raastava ikävä tätä toista miestä. Aviomieheni kanssa muutimme asumuseroon, mutta olemme nähneet muutaman kerran ja olleet muutenkin yhteydessä. Syyllisyyden tuska on kova, on hirvittävää nähdä kaikki se tuska minkä miehelleni olen aiheuttanut. Mutta siltikin tuntuu että rakastan tuota toista miestä enemmän.



ap

syyllisyys ei ole hyvä syy jatkaa yhteiseloa. jos rakastaisit puolisoasi, olisi yhteiselonne jatkuminen varmaa ristiriidoista huolimatta. mutta jos tunnet vain syyllisyyttä, niin päästä hänet vapaaksi. ja itsesikin. voihan olla, ettet löydä elämäsi rakkautta tästä toisestakaan ihmisestä, vaan hän on ollut vain se, joka on saanut sinut irti toisesta mahdottomasta suhteesta, mutta jos tahdot niin, löydät varmasti ihmisen jonka kanssa elämä on "helpompaa", kuin nyt. helppoa se ei tule parisuhteessa koskaan olemaan, mutta toisten kanssa se on vähän yksinkertaisempaa.



yritähän jaksaa siellä.

jos rakastat toista miestä enemmän, sinun pitää erota! Niin yksinkertaista!

itsekin olen ollut tilanteessasi, mutta suurena erona se, että rakastin vain ja ainoastaan omaa miestäni. Me jatkoimme ja kaikki on paremmin kuin hyvin nyt 5 vuotta taahtumien jälkeen. Meille on tullut 3 lasta ja olemme menneet naimisiin. Minä pystyin antamaan itselleni anteeksi ja mies minulle.

Miehesi on nyt lyötynä valmis jatkamaan suhdetta, tietenkin. Hän ei halua menettää sinua toiselle.



Luottamus on kuitenkin mennyttä ja lähes varmasti mies tulee pettämään. Siinä vaiheessa sinulla ei ole mitään sanottavaa. Olette pelkästään tasoissa.



Muutamia mahdollisia tulevaisuuden näkymiä:



- mies pettää naisen kansaa, jonka takia sitten jättää sinut.



-mies pettää siinä vaiheessa, kun sinä olet kiinni pienissä lapsissa.



Koska olet pettänyt, sääliseksiä miehellesi on runsaasti tarjolla. Lähde nyt, kun vielä tyylikkäästi voit.

Mutta pelkään että luottamus on mennyt lopullisesti, en itse voi sietää minkäänlaisa kyttäystä tai mustasukkaisuutta. Nyt siihen olisi kaikki syy ja minun tulisi olla kärsivällinen ja pitkämielinen, toki sen olen miehelleni velkaakin.



ap

Olisit ensin jättänyt miehesi ja sitten vasta pettänyt. Nyt olet yltäpäältä oksennuksessa josta sinun on selvittävä. Elä sotke av:ta oksennukseesi.

Olen pahoillani puolestasi. Siksi, että näet maailman vain valkoisena tai mustana. Mitenköhän asia on: näetkö asiat aina sen mukaan, mitä roolia itse edustat? Siyä nimittäin vaikuttaa.



Elämämme kun nyt on vain täynnä muitakin vivahteita kuin valkoinen-musta, oikea-väärä, paha-hyvä.



Ja näiden tosiasioiden kanssa meidän on osattava elää, osattava myös taistella hyvän ja oikean puolesta. Mutta kuka sanoo, mikä on oikein, mikä väärää? Mikä syy, mikä seurasu?



Ei ainakaan ihminen, joka lataa sinun tavallasi ala-arvoista tekstiä ihmiselle, joka pyytää apua.





ap olet ällöttävä lurjus ja nahjus

Vierailija - 28.04.10 10:53 (ID 10388858)





Olisit ensin jättänyt miehesi ja sitten vasta pettänyt. Nyt olet yltäpäältä oksennuksessa josta sinun on selvittävä. Elä sotke av:ta oksennukseesi.

asiat eivät tosiaan ole niin mustavalkoisia kuin voisi luulla. Toki tiedän tehneeni väärin, ja tunuu kamalalta mieheni satuttaminen. Tehtyä ei vaan saa tekemättömäksi, enkä toiminut ilkeyttäni.



ap