lastenklinikka on syvältä...
ollaan muutamaan otteeseen käyty siellä ja myöskin jääty sinne osasto hoitoon joksikin päiväksi lapsen vuoksi...
Jatko tutkimuksia ja jatkitutkimuksia toisensa perään jne jne...
Verikokeita, soittoaikaa lääkärin puolesta mutta eipähän lääkäristä kuulu pihaustakaan, kunnes soittelee itse perään asioista niin pahoitellaan kovasti...
Itse saa väitellä tohtoriksi lastenklinikan tohtorin kanssa kun lääkäri ei tiedä mistään mitään. Tai kuvittelee tietävänsä mutta ei oikeasti tiedä edes 25-vuoden kokemuksellakaan.
viime vuoden loppupuolella lapsella todettiin eräs pitkäaikaissairaus ja ihan vain sen takia koska viidennellä kerralla ei suostuttu enää kotiin lähtemään ko. paikasta ja kun näkivät omin silmin lapsen oireet niin johan alkoi tapahtumaan...
Mutta siltikään eivät hoida asioitaan kunnolla!!!
Kommentit (8)
niin koko klinikkaa ei tarvittaisi. Kyllä Lastenklinikalla on maan paras tieto- ja taitotaso lastensairauksien osalta. Yliopistosairaalalla on kuitenkin muitakin intressejä ja velvollisuuksia kuten tutkimus ja koulutus eli yksittäinen potilas katoaa massaan. Lisäksi massa on valtava, kiire on hurja ja paineita jokaiselle riittää niin potilaiden, yhteiskunnan kuin työyhteisön puolesta. Eli parhaansa tekevät, siitä voit olla varma, mutta se vaan ei ole aina niin helppoa.
Ja jos ei kiinnosta, voit aina hakeutua yksityissektorille. Harmi vaan, että siellä ei ollenkaan aina löydy osaajaa.
Me olemme saaneet erinomaista hoitoa ja diagnoosin heti (vaikka kyse on harvinaiseksi luokitellusta sairaudesta). Lisäksi jatkoseurannat on sujuneet moitteettomasti.
Siksi ihmettelenkin tilannettanne, joko olette tömänneet hankaliin tapauksiin tai olette itse hankalia. Toki tilanne ei saisi olla sellainen, että lapsen sairaus jää tutkimatta kun vanhemmat ovat hankalia. (Tällaista tilannetta olen seurannut vierestä ja heti kun menin kerran mukaan vastaanotolle, niin asiat alkoivat rullaamaan. Omalla kokemuksellani vain osasin selkeästi eritellä merkittävät oireet ja kysyä voisiko tiettyjä tutkimuksia tehdä) Siitä olen kanssanne täysin samaa mieltä, että näin ei saisi olla.
Kaikkeen ei Lastenklinikallakaan heti osata vastata, esim meidän lapselle etsittiin oikeata diagnoosia suht pitkään, mutta parhaansa koko ajan tekivät jotta oireille löytyisi selitys! Tutkimuksia, neuvotteluja kolleegoiden kanssa meren toiselle puolelle, pitkiä osastojaksoja, useita eri alojen erikoislääkäreitä teki yhteistyötä ja palaveerasi - yhtään kiveä ei varmaan jätetty kääntämättä.
Lapsella on pitkäaikaissairaus jonka takia olemme jo muutaman vuoden asioineet Lastenklinikalla säännöllisesti. Aina ollaan saatu järjettömän hyvää "palvelua" ja kohtelua, ja vaikka osa tutkimuksista on olleet lapselle kivuliaita tai ainakin epämukavia, ei lapselle ole tullut mitään kammoa koska kohtelu on ollut niin ihanaa!
Omahoitaja on aina tavoitettavissa (virka-aikana) puhelimitse ja jos ei satu juuri silloin olemaan on aina vastannut soittopyyntöihin heti. Ja kun soitan ja kerron nimeni, hoitaja heti muistaa lapsen nimen ja mikä hänen vaivansa on, minusta todella hienoa vaikkakin käsittämätöntä kun miettii miten monta potilasta sielläkin on!
Lääkäri on aina soittanut silloin kun on luvattu, ja aina lääkitysmuutoksista ym. on saanut puhua lääkärin kanssa puhelimitse heti kun on tarvinnut.
Ei ole mitään pahaa sanottavaa! Nyt syksyllä meillä käynnit Lastenklinikalla nähtävästi jäävät melkein kokonaan pois, mietinkin että millä tavalla muistaisin omahoitajaa ja lääkäriä hyvästä palvelusta.
Yhdellä lapsellamme on autismikirjon häiriö ja olen LOPEN uupunut siihen, että Lastenklinikalla lääkärit vaihtuvat tiheästi. Sehän on opetussairaala, ja sinne tulee terapeutteja ja neurologeja 1-2 vuoden pesteille. Niin ollen joka vuosi, kun menemme kontrollikäynnille, vastassa on uppo-outo ihminen. Osalla vieläpä aika huono käsitys autismikirjosta, vaikka varmaan sinänsä ammattitaitoisia neurologeja ovatkin!
Hoitajat ovat mukavia ja henki sinänsä hyvä eli en valita siitä.
Mutta vaihtuvuus on RIESA, varsinkin silloin kun kyse on tällaisesta elämänikäisestä sairaudesta, jossa olisi hyötyä siitä, että syntyy pitkäaikainen potilassuhde!
Ja ihan oma lukunsa on se kirjaamo. Karkeasti ottaen joka vuosi pitää vähintään kerran soittaa perään ja patistaa lääkärilausuntoja/OPSeja (siis terapian ostopalvelusitoumuksia), kun niiden saaminen kestää pahimmoilleen yli kuukauden ja/tai jää kokonaan seisomaan jonkin kanslian pöydälle. Niistä on kuitenkin kiinni lapsen hoito ja vammaistuet!
Ja pieni lisämauste on se, että lafkassa on muutettu osastojakoa ja nimiä niin, että joka kerta on hoomoilasen, kun soittaa HUS:n keskukseen. Että kenelle sitä pitäisikään puhelu yhdistää.
Liian iso ja byrokraattinen laitos, liian kova vaihtuvuus.
että puhun siis Lastenlinnasta, joka lienee eri yksikkö kuin Lastenklinikka?
Onhan se talo ihan soveltumaton lasten hoitamiselle, mutta minkäs teet kun museossa lapsia hoidetaan. Se on tietysti totta että siellä on paljon lääkäriopiskelijoita...