Lue keskustelun säännöt.
Miksi omakotiasumista pidetään täällä vain raskaana työleirinä, syrjässä olona?
26.04.2010 |
Meille on tulossa ihana talo, jonka pihan aion laittaa helpostihoidettavaksi. Nurmikenttää ja asfalttia ;)
En ole mikään puutarhaihme, mutta omasta rauhasta nautin ja haluan myös lasteni kokevan omaa vapautta ja avoimia tiloja. Kavereita saa tuoda kotiin ja leikkiin on tilaa.
Toki omakotitaloa pitää hoitaa, mutta mm. nykyajan alumiini-ikkunat ja terassimateriaalit vähentävät huoltoa melkoisesti. Ei taloa jatkuvasti maalata tai kukkapenkkiä kuopsuteta (jos ei niin halua).
Ikäni olen omakotitalossa asunut, opiskeluaikaa lukuunottamatta. En muualla lasten kanssa edes haluaisi asua. Meiltä pääsee keskustaan helposti ja taloudellisestikaan ei mitään ongelmaa ole.
Kommentit (32)
Ison puiston reunalla, tunnelmallisessa vanhemmassa talossa.
ja asuvat mieluummin kerrostalossa "koska se on niin huoletonta ja yhteisöllistä" (oikeasti ei ole varaa asua kuin vuokralla jossain räkälähiössä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja olen vihannut joka hetkeä, kaipaisin takaisin kerrostaloon.
ja okt-asuminen hakkaa nuo em. asumismuodot 10-0. Mutta toki ymmärrän, että kaikki eivät siitä tykkää, ihmiset ovat erilaisia.
Meillä on vain yksi rajanaapuri, vaikka asumme ihan taajama-aluella 15 min päässä ison kaupungin keskustasta. Tontti on rauhallinen, naapureista ei todellakaan mitään vaivaa. Silti tarvittaessa lapsille leikkikavereita piisaa. Pihahommia teemme oman halun mukaan, emme stressaa jostain voikukasta nurmikolla tai tavoittele "vuoden piha" -titteliä ;) Pihamme on suunniteltu niin, että pakollisia lumitöitäkään ei ole paljon (autotalli tien vieressä).
No esim. minä Ja kokemuksesta tiedän että en tykkää. En myöskään saa mitään kiksejä mistään maapalan omistuksesta, parveke riittää minulle.
Kuinkahan moni edes on koskaan asunut ok-talossa ja kokenut "avoimet ovet", rajattomasti tilaa ja tunteen siitä että "omistaa palan maata".
Minä asuisin mieluummin kerrostalossa kävelymatkan päässä kaikesta, mutta kun mies ja neljä lasta rakastavat tätä talon rötisköä, niin ollaan sitten täällä. Toisaalta tässä on alle 1 km matkaa ihanalle koululle, joten sekin on lasten etu. Autolla sitten hurautetaan muihin menoihin 10 km päähän, ja iso kaupunki on 25 km päässä. Kaikkein mieluiten olisin ilman autoa, eli tuo on isoin miinus mulle.
Itse en pidä yhtään pihahommista enkä remontoinnistakaan, joten se vähä mitä tehdään on miehen vastuulla. Siksipä vanhassa talossamme on hommat koko ajan puolitiessään, ja sitä hommaa olisi ihan tolkuttoman paljon! Vaan kyllä täällä asua voi, ja on ihan mukavaakin suurimman osan ajasta.
Pihamme on lapsillemme oikea paratiisi, 2000 m2 tontti, aika villiintynyt on, ruoho sentään leikataan säännöllisesti. Tuossa on kiipeilypaikkoja, majoja, "krossailurata" yms. Ja sivuilla on naapurit, mutta takaa lähtee metsä ja siellä polkuja, majoja ja leikkipaikkoja silmän kantamattomiin. Tästä olen onnellinen lasten puolesta.
Ja se on kiva, että ihan eristyksissä ei olla, eli kävelymatkan päässä on kaikille lapsille kavereita, ja äidille myös, kahdesta tutusta äidistä on tullut niin läheisiä, että lenkkeilemme, harrastamme, matkustammekin yhdessä, ja lisäksi lapsilla on tarvittaessa hoitopaikka vastavuoroperiaatteella.
Missähän omakoktialueella kakkonen on asunut? Meillä ei edes maalla asuessa tunkeneet naapurit jouluaattona kylään! Eikä täällä Espoossa ole mitään ongelmia pysyä sivistyneissä ja mukavan etäisissä väleissä naapureihin, ja tontitkin on sentään aika pieniä täällä päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja olen vihannut joka hetkeä, kaipaisin takaisin kerrostaloon.
Itse olen koko lapsuuteni asunut omakotitalossa, myöhemmin kerrostalossa, sitten rivitalossa, taas kerrostalossa ja nyt omakotitalossa. Tämä nykyinen talomme on minulle se unelmakoti. Kerrostalossa en viihtynyt yhtään, se oli ihan kauhistus minulle. Minua ei haittaa tippaakaan se, että on lumenluontia ja pihahommia eikä se, että pihamme on pienehkö. Itse olemme pihamme suunnitelleet omia tarpeitamme vastaavaksi ja asuinpaikkamme valinneet tietäen, että tällä alueella tontit ovat pienehköjä, mutta itse en haluaisi mitään isoa nurmikenttää tms. Ja minulle on aivan täysin sama mitä mieltä tällä palstalla tai muualla ollaan talostamme ja tontistamme; itse viihdymme loistavasti ja se riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että puutarhanhoitoa pidetään täällä noin vaativana hommana. Tiedän yhden ok-pihan, jossa piha on 1800 neliötä. Nurtsia on talon takana noin 100 neliön läntti+oleskelualue, aluetta ympäröi katteella suojattu kukkapenkki, ja loppu on mäntyjen alla "alppiruusupuistona", jonka halki menee polkuja ja maanpeitekasveja. Omistaja kuulemma keväällä Round Upilla "kitkee" ne vähät rikkaruohot, joita sieltä katteen alta nousee ja viskoo kananpaskaa. Lauantaisin ajaa kelaleikkurilla nurtsin ja menee riippukeinuun linnunlaulua kuuntelemaan.
on vastapainoa toimistoduunille. 2 taloa ollaan itse rakennetu, kolmatta suunnitellaan:D Meille jo rakennusvaihe on mieluinen harraste, toki tekemistä ja näpräämistä on vielä nyt 4 v asumisen jälkeenkin, ihanaa! ja puutarha - se vasta onkin aivojen lepuutuspaikka, onneksi pääsee taas penkomaan ja ihmettelemään mitä kaikkea sieltä nouseekaan! Meillä on metsäinen kalliotontti, nurmea vain n 100m2. Mustikat saadaan omasta pihasta (viime syksynä 20l) vaikka olemme kävelyetäisyydellä palveluista ja 40 min Hesan keskustasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nurmikenttä EI ole helppo hoitoinen. Leikkaus kerran viikossa, jos haluat et se ei rehota. Ja jos kovin iso, aika monta työtuntia menee kodin sisäpuolen siivouksen lisäksi!
Minä myös ok-talo asuja ja nyt uuden talon pihan suunnittelu käynnissä...haluis helppoa ja kuitenkin näyttävää. Ajattelin tehdä erilaisia rajauksia ja osioita pihalle, jotka rytmittää pihaa ja nurmea tulisi mahd. vähän ja sekin rajataan, jotta näyttäis huolitellulta.
On siinä missäpäin Suomea asut. Suurin osa vastaajista taitaa olla Helsingin tutntumasta. Itse olen Länsi-Lapista. Ei meillä ole kerrostaloja kuin muutama hassu ja rivareitaki vain että voi mainita. On ihan luonnollista että täällä ihmiset tahtoo omakotitalon. Itse olen asunut kaikissa kolmessa. Kerrostalo (kaupungissa opiskelless) ei sopinut minulle ollenkaan. En saanu tehä niitä pihahommia. Rivari oli jo hieman mukavampi. Mutta kyllä tämä omakotitalo kaikessa vaativuudessaanki on ihana.
Ja vaikka asun vanhempieni naapurissa niin en ehkä näe ehitä kahteen päivään ollenkaan. Mutta täällä yhteisöllisyys on ihan erilaista kuin kaupungissa. Ei ole paha jos naapuri tulee ilmoittamatta kylään..tai joku muu tuttu. Sille keitetään kahvit ja saatetaampa tarjota ruokaki. Ei ne päivän hommat siitä mihinkään katoa.
Toki joskus kaipaan, että saisin asua ihan kylän keskustan pinnassa, nyt matkaa on 35km, mutta eihän sekään täällä ole matka eikä mikään.
Jokainen taplaa tyylillään. Ei kaikille voi sopia samanlainen asumismuoto. Ja hyvä niin.
tykkää tehdä niitä hommia, joita omakotitaloon liittyy. Esim. me. Tosin me ei olla sellaisia ihmisiä, joilla kaikki pitäis olla vimpan päälle ja tip top NYT HETI, joten luulenpa, että se asennekin vaikuttaa...