Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kahden idiootin ero! Takokaa nyt jotain järkeä tähän päähän!
26.04.2010 |
Tekee mieli ruikuttaa. Vähän meistä:
Meillä on lapsia, suhde kestänyt n.5 vuotta vasta. Meillä on vuoden verran mennyt huonommin ja nyt olemme päätyneet eroon yhteisymmärryksessä.
Mieheni on räjähdysherkkä, lapsellinen ja kiivasluonteinen. Hän ei näe itsessään ikinä vikaa eikä lopeta tappeluita, haluaa että häneltä tullaan pyytämään anteeksi tai halaamaan ja tyynnyttelemään, on vähän hemmoteltu. Mies on pettänyt minua ja valehdellut monista asioista, tekstaillut deittichatteihin "muutenvaan" ja tälläistä peliä selkäni takana. En tiedä onko pettäminen johtanut seksiin koska mies ei ymmärrä. Mies myös on ruvennut polttamaan pilveä vuoden sisällä eikä enään halua lopettaa edes, puolustaa sen käyttöä eikä näe sen haittaavan vanhemmuuttaan (minä en halua lasten lähelle mitään huumeita luonnollisesti).
Minä olen lyhythermoinen ja aika piikikäs suustani, hermostun helposti ja loukkaannun pienestä. Olen lapsellinen ja hemmoteltu myöskin. Kontrollifriikki joka ei anna periksi. Olen antanut miehelleni "anteeksi" asiat, mutta silti riitojen aikana kaivan asioita esille ja haukumme toisiamme puolin toisin todella törkeästi.
Suhde kuulostaa aivan kamalalta, mutta silti minua itkettää, enkä haluaisi erota, MIKSI ? MIKSEN voi ymmärtää että tämähän on ihan järkyttävää, ei KENENKÄÄN tuntemani ihmisen suhde ole ollut tälläistä. Tappelemme viikottain, päivittäin mietimme vihaavamme toisiamme ja silti rakastamme toisiamme. Olemme kuin teini-ikäiset idiootit.
Minä koen olevani uhri petettynä ja loukattuna, että olen yrittänyt nyt turhaan kun mieskin kokee olevansa uhri ja haluaa erota enkä voi enään leikkiä marttyyria. Mies vihjaa että kaikki johtuu riitelystä ja riidat minusta, en osaa pitää kuulema turpaani kiinni (no, en todellakaan osaa, en edes haluaisi ostata).
Miksi ihminen ei tälläisessäkään tilanteessa ymmärrä että on parempi erota?? MIKSI?
Kommentit (11)
haluan kuitenkin sanoa, että hitto, että olet fiksu, kun olet omat vikasi pystynyt noin hyvin pähkäilemään. sinä pärjäät kyllä, päädyit sitten mihin tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
liian samanlaisia ja samalla pakottava tarve erottautua toisesta. Pärjäätte paremmin ilman parisuhdettanne. Erotkaa mutta älkää polttako siltoja. t. selvännäkijä
Mulla tuli yksi biisi tosta mieleen... Jotenkin lohdutti kun olin itse vastaavassa tilanteessa. Genrestä ei toki kaikki tykkää, mut sanat saattaa osua.
Kiitti, ootte tosi kannustavia. Toi pariterapia.. en tiedä, onkohan jo liian myöhäistä? Ehkä voisi huomenna ottaa esille.
Ja pakko se on omat virheet ja huonot puolet analysoida vihdoin ja viimein eikä vain syyttää toista kaikesta, vaikka se olisikin niin helppoa!
Ehkä nukun tämän yön yli nyt aluksi.
-ap
meillä oli kylläkin vasta lapsi tulossa silloin. Mies tekikin kyllä itse sitten päätöksen häipyä vähän ennen lapsen syntymää, halusi mielummin jatkaa pilvenpolttoa ja vastuutonta elämää, eikä ole tahtonut olla mukana lapsemme elämässä. Ei kyllä ole tullut yhtään ikävä noita aikoja! Ei tuollaisessa suhteessa voi eikä kannata elää, se ei ole kenekään etu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten olet sitten pärjännyt? Kertoisitko hieman lisää erosta ja sen jälkeisistä ajatuksista, olitteko kauan seurustelleet, olitteko naimissa jne. Arvostaisin todella..
-ap
kuin huono liitto jossa koko ajan tapellaan, varsinkin jos haukutte toisianne torkeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten olet sitten pärjännyt? Kertoisitko hieman lisää erosta ja sen jälkeisistä ajatuksista, olitteko kauan seurustelleet, olitteko naimissa jne. Arvostaisin todella..
-ap
Alku oli rankkaa sillä jäin täysin yksin vastasyntyneen kanssa, mies tosiaan häipyi vain pari päivää ennen vauvan syntymää. Ja vaikka suhteessa oli mennyt huonommin jo jonkin aikaa tuli ero silti aikamoisena yllätyksenä ja järkytyksenä, varsinkin se ettei mies edes aikonut ottaa vastuuta lapsesta. Lapsi ei ollut suunniteltu ja mies oli se joka halusi lapsen pitää, itse pohdin kaikkia vaihtoehtoja sillä suhteessa oli niin paljon ongelmia.
Olin seurustellut exäni kanssa nelisen vuotta, josta naimisissa olimme olleet pari vuotta. Ensimmäiset kuukaudet eron jälkeen menivät kyllä aikalailla sumussa kun lapsi valvotti, mutta sitten puolen vuoden jälkeen olin jo paremmissa voimissa ja silloin ymmärsin että ero oli ehdottomasti oikea ratkaisu. Pari ekaa kuukautta toivoin miehen vielä muuttavan mielensä ja palaavan, mutta sitten hän 5kk erosta itse tulikin katumapäälle ja aneli pääsisikö takaisin ja kieltäydyin. Kokoajan olen toivonut että silti haluaisi olla isä lapsellemme, mutta ainakaan vielä sitä päivää ei ole tullut.
Nyt erostamme on 2,5vuotta, seurustelen ihanan miehen kanssa joka on kuin exäni vastakohta, en voi nyt edes ymmärtää miksi pysyin suhteessa exäni kanssa niinkin kauan, nyt tiedän kuinka onnellinen voinkaan olla kun on sellainen mies vierellä jonka kanssa tulee toimeen :) eli vaikeuksien kautta voittoon!
Miksi odotat että eroaminen olisi helppoa, ongelmatonta, nopeasti ohi? Ei se ole, vaikka kuinka oltaisiin yhteisymmärryksessä. Ero on kriisi ja tuntuu siltä. Sillä on oma kulkunsa ja se loppuu aikanaan.
Tuolla yhdellä kirjoittajalla oli hyvä ajatus kun kirjoitti, että olette kuin sisarukset. Omasta kokemuksesta tiedän, että on sietämätöntä kun näkee omat inhottavat ominaisuutensa toisessa.
Selviät kyllä, tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lasten tapaamisoikeuksia? Ei huumeidenkäyttäjälle voi lapsia antaa, jos on pöllyssä eikä valitä onko lapsia paikalla. Mä kehottaisin ottamaan yhteyttä asianajajaan ja lastenvalvojaan ja kysymään viisasta tapaa menetellä asian kanssa. Käyttö on jo sinällään rikos.
Alue: Aihe vapaa
Rakastatte toisianne mutta molempien pitäisi vähän kasvaa (=aikuistua). Eroamalla te ette kumpikaan saa parempia "parisuhdetaitoja" vaan seuraavissa suhteissanne teillä on taas samat ongelmat edessä.