Miehelleni on kauhean kova pala, kun 2-vuotiaamme sanoo

matkii sinua kun et sano isi vaan nimellä?



joo, on normaalia :)

no jos sinäkin kutsuisit miestäsi "isäksi" hänestä lapselle puhuessasi alkaisi sitä käyttää, eli sattuu se. miltä susta tuntuisi jos olisit eija et lapsi huutaisi sinua eijaa! eikä äiti. on se iso juttu. voisit kutsua miestäsi isäksi jonkin aikaa et tarttuu. ihmeellistä meillä sitä nimeä ei pahemmin lapsi edes muista..

oon aina kuttunut isää etunimellä koska mulla on niin paljon angsteja sitä kohtaan. Tuskin teidän 2- vuotiaalla on tästä kyse.

Tosin se on jo 6 v esikoinen joka puhuttelee meitä, etenkin isäänsä nimellä ja häntä se häiritsee kovasti. En osaa kyllä mitään vinkkejä antaa :)

se on mielestäni jotenkin hmm... "ällöä".



Ja itseasiassa minua ei haittaisi vaikka lapsi sanoisi minua etunimellä. Mitä väliä tittelillä, kun äiti kuitenkin olen, kutsui sitten miten vaan.



ap

ja isi kutsuu sua äidiksi. Itse taidat kutsua isiä etunimellä. Tai sitten isi ei ikinä puhu itsestään 3. persoonassa "isi" vaan 1. pers= minä.

sano sille teidän isille, että odottaa vaan kärsivällisesti, kyllä se lapsi vielä häntä isiksi (myöhemmin faijaksi/nuijaksi) kutsuu :-)

isinä, kuten minäkin itsestäni lapselle äitinä.



Ehkä vaan johtuu siitä, että mä olen tietysti lapsen kanssa enemmän, kun mies on töissä...?



ap

ja kyllä se isi sana sieltä sitten käytöön tuli aikanaan =). En tiedä miten teillä isi sanaa käytetään, mutta luonnollisathan sitä on äidinkin arkipuheessa käyttää.

isiksi sitten.

siis puhutko itsestäsi kolmannessa persoonassa?



En muuten ole ikinä tajunnut miksi ihmiset tekevät niin...

Eikö se teidän mielestä ole aika typerää ja ällöä kutsua omaa miestään isiksi :D



Kyllä mä siis lapselle sanon vaikkapa että "mene hakemaan isiltä se pallo" tai "mene keittiöön, isi antaa sulle siellä maitoa"



mutta itse en miestäni ala isiksi puhuttelemaan. Johan siinä kärsii seksielämäkin kun tulee liikaa mielleyhtymiä!

no jos puhun lapseleni sanon kysypä isältä. ja huudan sitten isää-ikään kuin lapseni puolesta. minusta jos sanon että äiti antaa-ei ole 3.persoona- minä olen se äiti ja minulle juuri äiti ja isä ovat tunteikkaimmat sanat koko maailmassa. ihmisillä on erilaiset ajatukset mutta ymmärrän miestäsi. muistan että jossain perheissä äiti oli just riitta ei äiti ja ihmettelin kuka täti se riitta on lapsena..

etunimellä, koska hän haluaa. Ei häiritse meitä, mutta ympäristöä tuntuu vaivaavan kovastikin.

keskimmäinen vain jostain syystä käytti jo pienestä asti isästään etunimeä. Muut kaksi kutsuivat isäksi. Mitään konflikteja tai muuta ongelmaa lapsen ja isän välillä ei (näin aika paljon tekemisisssä olleen silmissä) ollut. Jostain vain sai päähänsä tuon.

kutsumaan isäksi. Elekää kiusatko lasta tuommosen asian takia.

tai minun. Lapsen läsnäollessa tai siis sillä tavalla kun puhumme lapselle toisistamme olemme äiti ja isi, ja sitten keskenämme meillä on omat lempinimemme toisillemme. Emme puhuttele koskaan toisiamme nimillämme.

Jos isi paljon oissa,kutne työssäkäyvät usien on, olisi hyvä myös päivän aikana jutella isistä. Isi on nyt töissä, siellä isi... Sitten kun isi tulee... Siinä on isin...



Noin pieni ei vielä jaksa pitää mielessä poissa olevaa vanhempaa koko pitkän työpaivan ajan ilman tukea. Siksi tarhassakin pitää olla niitä vanhempien jkuvia mistä käydään välillä muistuttelemassa. Kotona riittänee kun puhutaan.