Läheisen ystävän itsemurha.

mikään ei ole tuntunut miltään moneen vuoteen. Mitä järkeä elää tunteettomana zombina, joka ei saa iloa mistään? Turha siivota, turha käydä lenkillä, turha tavata ystäviä, turha suunnitella uraa..kun ei se kuitenkaan anna mitään.

Eikö sillä ollut mitään väliä?

Miksi?

Eikö sillä ollut mitään väliä?

jos tarpeeksi kauan kokee pelkkää tuskaa olemassaolostaan, niin loppujen lopuksi ei voi elää vain toisten ihmisten takia. Ei se tieto siitä, että joku välittää, kuitenkaan tuo esim. niitä tunteita takaisin. Jos siis olisi kyseessä itseni kaltainen tapaus.

ihmisen pitää jatkaa helvetillistä kärsimystään vain, koska sinä välität?

Ystävä päätti elämänsä viime heinäkuussa. Paljon jäi kysymyksiä mutta eniten hoettu on "MIKSI?!". Pahaa teki katsoa suremaan jäänyttä avopuolisoa ja kihlattua, joka olisi tahtonut tehdä samoin. :( He suunnittelivat häitäkin ja minun piti olla kaaso..



Ei ole enää ystävää, jota nähdä ja höpöttää niitä näitä. Ystävää, jonka kanssa voi itkeä ja nauraa. Vieläkin joskus vahingossa olen koittanut soittaa hänelle..



Pahalta tuntuu, mutta ehkä ystävälläni on nyt parempi olla.

Minä olen kuitenkin se joka kärsii elämäni viimeiseen päivään saakka. En pääse yhtään helpommalla.

kertoi virittäneensä hirttosilmukan valmiiksi.

Olen miettinyt että onkohan hän enää hengissä.

Minä olen kuitenkin se joka kärsii elämäni viimeiseen päivään saakka. En pääse yhtään helpommalla.

kuin sinä, koska tuollaiseen ratkaisuun päätyi.

Hän on kuitenkin ajatuksissani joka päivä.

jaksamistasi. Minunkin läheiseni teki itsemurhan. Minä taas mietin teinkö aivan varmasti kaiken voitavani ja olisiko jotenkin voinut hänet ratkaisultaan säästää.

SÄ kärsit, kun SÄ joudut ja SUN täytyy.. Omaa kohtaloako suret..? Miten olisi menetetty ystävä..?

Olet iljettävä.

Elämä loppuu, kun elämänpelko tai- tuska voittaa kuolemanpelon. Elämä loppuu, kun ei enää jaksa. Vaikka tekisi itsemurhan, on elänyt elämänsä viimeiseen päivään. Me tänne jääneet kyselemme, miksi. Jotkut syyttävät itseään, että olisivat voineet huomioida enemmän, kun hän vielä eli. Jotkut turvautuvat karmeaan moralisointiin: itsemurha on luovuttamista, petturuutta, heikkoutta.



Heikkouttahan se on, tai ainakin ylenpalttisen lujuuden puutetta. Mutta mitä me muut olemme vaatimaan muilta lujuutta, jos itse kuitenkin tuotamme tuskaa toisille? Ja mikä lujuus lopulta on riittävää. Maailmassa riittää pahaa nitistämään kenet tahansa. Kovinkin itsevarmuus murtuu joskus.



Vaikka löytäisimme ilmiselvän vastauksen miksi-kysymykseen, tuska jää. Miksi emme kuule hätähuutoja ja suhtaudu suopeammin heikoilla oleviin?



En edes usko itsemurhan olevan varsinaisesti itsemurha. En usko sen tapahtuvan vapaasta tahdosta. Minusta on lapsellista kuvitella, että jostain rationaalisesta syystä päätyy irrottamaan parvekkeenkaiteesta tai nielemään riittävästi lääkkeitä. Itsemurha on pitkän tapahtumaketjun tulos. Kyllähän itsemurhaan voi liittyä päätös: nyt minä sen teen. Mutta ei se synny sellaisen arkisen ajattelun pohjalta, että voi valita sinisen tai punaisen suklaapatukan väliltä. Kyllä sen virikkeet ovat vahvemmat ja monisyisemmät.

SÄ kärsit, kun SÄ joudut ja SUN täytyy.. Omaa kohtaloako suret..? Miten olisi menetetty ystävä..?

Häntä ei enää ahdista mikään. Ja ap:hän taas on juuri yksi niistä jotka nyt kärsii. Syyttää ehkä itseään ja tuntee kaipuuta ja surua.

En ymmärrä mikä tässä asenteessa on sitten outoa. Ehkä ystävän hätä ei oikeasti näkynyt aiemmin päällepäin. Jälkiviisaana on niin helppo käydä sanomaan mitä olisi pitänyt huomata, tehdä ja sanoa.