Lue keskustelun säännöt.
Anoppi sekosi koiran kuolemasta:
24.04.2010 |
Collie piti lopettaa 8-vuotiaana sen kärsittyä koko ikänsä ruoansulatusongelmista. Aikaa siitä on nyt puolitoista kuukautta.
Koira on haudattu lemmikkien hautuumaalle. Anoppi käy haudalla joka päivä. Istuskelee siellä ja puhelee koiran haudalle, itkee. Matkaakin sinne on muutama kilometri, kävelee sen eestaas.
Anoppi on ollut tämän ajan töistä pois sairauslomalla, syö rauhoittavia ja unilääkkeitä. Ei pysty tekemään mitään kotitöitä, laiminlyö kaikki ihmissuhteensa ja harrastuksensa.
Mikään lohduttaminen ei auta. Anoppi käytännössä itkeskelee koko ajan.
Koiran kuoleman lähestyminen oli ennalta tiedossa, meni pikkuhiljaa huonoon kuntoon kunnes takajalat halvaantui.
Eikö tämä mene jo liiallisuuksiin? Mitähän asialle voisi tehdä?
Kommentit (15)
kasvattaa jonkinlaisen tunneälyn.
Vaikka koira ei merkinnyt sinulle paskan vertaa oli se mitä ilmeisimmin hyvin tärkeä anopillesi. Onko sillä väliä vaikka anoppi itkisi kukkakaalin perään jos se kukkakaali oli merkityksellinen juuri hänelle. Kyllä koiraa saa surra siinä kuin ihmistäkin. Onhan se oma persoona jonka kanssa on viettänyt vuosia. Ei siihen mitenkään liity se onko kuolema ollut odotettavissa vai ei.
Kyllä ihmiset osaa olla niin helvetin itsekkäitä eikä osaa millään tavalla laittaa itseään toisen asemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta anopin käyttäytyminen menee todella överiksi. Anoppi selvisi isänsä kuolemasta muutamassa päivässä ja koiraa on nyt itketty jo tuo puolitoista kuukautta, ja sairauslomalla töistä. Ei siis enää mitään todellisuudentajua tässä asiassa.
koska nyt koiran kuolema on laukaissut sen surematta jääneen surun...
Sen takia kokee koiran posmenoa niin surullisena...
laukaisi surun isänsäkin kuolemasta.
Mitä jos ap koittaisi auttaa eikä ihmettelisi ja päivittelisi? Anopille voisi tehdä hyvää jutella jonkun kanssa. Tuskin vain ap osaa puhua hyvin anopille että saisi hänet mihinkään...
Meillä minun mummini koira kuoli n. kaksi vuotta sitten, ja mummi oli surun murtama. Itki päivät ja yöt, koira haudattiin heidän pihallensa ja samalla tavalla siellä haudalla istuskeli, itkeskeli ja jutteli kuin ap kuvaa.
Mummi sanoi, ettei halua uutta koiraa, mutta jotenkin meistä (lapsista ja lapsenlapsista) tuntui, että uusi koira voisi piristää. Niinpä sellainen mummille hankittiin. Koira oli jo muutaman vuoden ikäinen, kun se mummille tuli. Eräs lapsiperhe joutui allergian vuoksi siitä luopumaan. Mummi otti koiran onnellisena vastaan ja koira pääsi hyvään ja rakastavaan kotiin. Aluksi mummi puhui useinkin uudesta koirasta vanhan koiran nimellä ja saattoi muistella ja vertailla, mitä vanha koira oli tehnyt. Mutta se meni nopeasti ohi, nyt mummilla on tämä uusi rakas koira.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kyllä, itselläni on koira, jota rakastan toki. Mutta silti se on koira, ei lapsi eikä aviomies, ei äiti eikä isä.
Rauhoittavat, unilääkkeet ja sairausloma menee kyllä vähän överiksi koiran kuoleman takia.
häikkää, jonka tämä koiran kuolema laukaisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onko unilääkkeeet ja rauhottavat ihan varmasti tarpeen? Onko mielialalääkitystä, onko mahdollista käydä keskustelemassa terveyskeskuksessa esim psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa?
epäilen että voi johtua siitä ettei antanut lupaa itselleen aikanaan surra isäänsä niin tulee ns. takaumana koiran kautta. tässä syy miksi surra pitäisi kunnolla kun se eteen tulee eikä vaan siirtää taka-alalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
masennus. Tarvitsee nopeasti apua.
Se lienee vain viimeinen korsi, joka katkaissut kamelin selän. Tai sitten viimeistään tuo omaisten suhtautuminen asiaan...
Lienee syytä jutella anopin kanssa ja hakea apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
rakkaan koiran kuolema on samalla saattanut myös avata haavat esim isän kuolemasta. yritä googlettaa semmonen sana kuin empatia tai ymmärrys.
tarvii keskusteluapua jostain. t psykologi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koirasta ( kissasta) tulee perheen korvike. Lapset on muuttanut pois, eikä oleenää tarpeellinen, omasta mielestään. Sitten koirasta tulee se "äidin" vauva. Jota hyysätään,kuin lasta.
On totta, että koira on vain koira, mutta monelle vanhemmalle se on laspen korvike janäin siihen syntyy yhtä voimakas tunneside, kuin ihmiseen. Onhan se "mamman vauva".
Ja se, ettäisänsä kuolemasta selvisi nopeasti, no on totta ettäkoiran ( vauvan) kuolema toi isän k uoleman mieleen ja pahensi tilannetta, mutta on muistettava. Hän on jo aikoinaan tehnyt pesäeron isästään, se napanuora katkesi jo kymmeniä vuosia sitten. Tämä koira kuoli hänen kodistaan. Jotkun koiramammat ei pysty käsittämään asiaa rationaalisesti, koira joka on jo 8v on iäkäs (n. 60v ihmisen iässä) anopillesi se on ollut "vasta" 8.
Mitä jos kävisitte yhdessä koiran haudallaja juttelisitte tosiaan siellä, mitä jos hän ottais vaikka uuden vauvan. Yleensä vanhan koiran menetys helpottaa kun uusi "vauva" tulee taloon.
Lemmikit on usein perheen korvikkeita, jotka kohottaa omaa tarpeellisuuden tunnetta.
kasvattaa jonkinlaisen tunneälyn.
Vaikka koira ei merkinnyt sinulle paskan vertaa oli se mitä ilmeisimmin hyvin tärkeä anopillesi. Onko sillä väliä vaikka anoppi itkisi kukkakaalin perään jos se kukkakaali oli merkityksellinen juuri hänelle. Kyllä koiraa saa surra siinä kuin ihmistäkin. Onhan se oma persoona jonka kanssa on viettänyt vuosia. Ei siihen mitenkään liity se onko kuolema ollut odotettavissa vai ei.
Kyllä ihmiset osaa olla niin helvetin itsekkäitä eikä osaa millään tavalla laittaa itseään toisen asemaan.