Lue keskustelun säännöt.
Keskustelevatko miehenne parisuhdeasioista, oma-aloitteisesti?
23.04.2010 |
Minua niin tympii kun mun mies ei ikinä tunnu pohtivan parisuhdettamme, sen ongelmia tai tilaa muutenkaan, on itsekin sanonut ettei koskaan mieti mitään syvällisiä. Minä olen aina se joka ottaa puheeksi nämä asiat ja mies on joka kerta kun ei yhtään käsittäisi mistä puhun, suhtautuu näihin asioihin täysin välinpitämättömästi. Ei ollenkaan käsitä miksi suhteen eteen pitäisi tehdä töitä tai käsitellä asioita, hänen mielestään vaan ollaan ja elellään. Minä taas haluaisin keskustella jos vaikkapa koen että ilmapiiri on ollut kireä välillämme viime aikoina. Koen että mieltä painavia isompia asioita ei voi aina vaan unohtaa vaan ne pitäisi käydä läpi ja purkaa, muuten suhteen taakka vain kasvaa. Keskustelevatko muiden miehet parisuhdeasioista tai aloittavatko jopa keskusteluja aiheesta? Onko mun mieheni ihan mölli kun ei kykene alkeellisimpaankaan syvälliseen keskusteluun vai olenko minä typerä kun koen tarpeelliseksi moisia miettiä? Juttu menee aina näin, otan puheeksi jonkun suhteeseemme liittyvän asian, mies ei käsitä yhtään mistä puhun eikä kuulemma ole koko ongelmaa huomannutkaan, mies ottaa itseensä ja suuttuu, keskustelu on ohi. Enkä siis rasita miestä näillä jatkuvasti, olemme muuten ihan onnellisia ja olleet jo kohta 10v naimisissa mutta kun jokusen kerran vuodessa jotain tahtoisin puhua käy aina näin ja muistan taas tämän. Tahtoisin hoitaa suhdettamme asioista keskustelemalla mutta ei se yksin onnistu. Miten muilla?
Kommentit (6)
valitettavasti kyllä, mutta minä en halua keskustella. En yksinkertaisesti ymmärrä jotain parisuhteen pohtimista saati sitä, että aletaan vääntää ongelmia sinne missä niitä ei ole. En minä ystävyyssuhteitanikaan pohdi ja hyvin ne sujuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
valitettavasti kyllä, mutta minä en halua keskustella. En yksinkertaisesti ymmärrä jotain parisuhteen pohtimista saati sitä, että aletaan vääntää ongelmia sinne missä niitä ei ole. En minä ystävyyssuhteitanikaan pohdi ja hyvin ne sujuvat.
En ymmärrä myöskään miksi pitää pohtimalla pohtia parisuhdetta. Mun mielestä se on juuri silloin hyvällä mallilla, kun ei ole mitään turhaa vääntöä. Myönnän nuorempana syyllistyneeni ko pohdintaan, mutta huomasin sittemmin, että se ahdistaa miehiä ja jopa karkottaakin. Itselläkin keveämpi olo, kun ei tarvi ruotia juttuja:)
Jolla ei (naisena) ole tarvetta pohtia ja ruotia suhteen tilaa!!
Ongelmat on eri juttu, muttei niitäkään vatvomalla selvitetä.
kuka meillä keskustelut aloittaa, mutta keskustellaan silloin tällöin parisuhteesta hyvässä hengessä.
en minäkään mikään turhasta lätisijä ole, mutta kaipaisin kyllä jotain syvällistä keskustelua toisinaan. Sitten se meillä tapahtuukin niin (muutaman kerran vuodessa) että istutan miehen väkisin sohvalle tai vuodatan hänelle kaikenlaista ennen nukkumaanmenoa, ja kyselen ymmärtääkö hän ja onko hänellä jotain kommentoitavaa/lisättävää. Ei yleensä ole koskaan mitään.
Musta tuntuu, että mun mies ei muutenkaan ajattele eikä pohdi eikä analysoi yhtään mitään. Se elää niin tässä hetkessä ja ajatukset on aina täysin siinä mitä se juuri sillä hetkellä tekee. Toisaalta kadehdittavaakin, toisaalta ärsyttävää, ja toisaalta hiton omituista.
meillä kans päätyy riitaan tai miehen suuttumiseen aina.