Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ymmärrettekö ihmisiä joille eläimet ovat rakkaampia kuin
23.04.2010 |
ihmiset? eli siis nuorehko, terve nainen joka suree enemmän kissaansa kuin jotain ihmistä?
Hänellä on ollut ihmissuhde ongelmia, miestä ei ole löytynyt ja olisi halunnut kyllä halunnut perheen mutta ei se toive ei toteutunut.
Minun perheessäni kuoli eräs läheinen ja samoin hänen enonsa kuoli,ja hän vertasi sitä kissansa kuolemaan ja sanoi että olisi halunnut että kissa haudataan hänen viereensä. Minä vähän ihmettelin asiaa...
Kommentit (38)
Kaverini kerran illanistujaisissa kertoi kokemustaan kuinka joutui elvyttämään itse keskosena syntynyttä lastansa. Toinen kaveri puhui melkein päälle "Joo siis mä kans kerran lapsena jouduin elvyttään meidän koissua". Huh huh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sillä suhde eläimeen on monen ihmisen ainoa täysin ristiriidaton kiintymyssuhde, jossa tulee hyväksytyksi juuri sellaisena kuin on. Mitä enemmän elämässään on kokenut hylkäämistä, pettämistä ja väkivaltaa ihmisten taholta, sitä tärkeämmältä tuntuu se eläin joka on aina iloinen nähdessään omistajansa. Täytyy muistaa, ettei ihminen ole mikään kylmän rationaalinen kone, vaan pääosin tunne-elämän ohjaama, ja kiintyminen perustuu nimenomaan aivan perustunteisiin. Kaikki ne (harvat) ihmiset, joiden tiedän pitävän lemmikkiään ihmistä tärkeämpänä, ovat jollain lailla rikki eivätkä voi tai osaa olla intensiivisessä ja läheisessä ihmissuhteessa. Mut toisaalta, on aina parempi että ihminen on kiintynyt voimakkaasti elävään olentoon - onhan niitäkin, jotka on kiintyneet omaisuuteensa ja rahaan niin paljon että pistävät ne kaiken muun edelle. Sitä mä pitäisin sairaana.
Minullakin oli eräs ystävä joka suorastaan vihasi ihmisiä mutta eläimiä rakasti. Emme enää ole tekemisissä, koska hän oli todella hankala ihminen. Terveisiä vaan Sonjalle.
tosin en ymmärrä sitäkään että lemmikit hylätään (annetaan pois tai viedään piikille) sen takia ettei viitsitä hoitaa... Joku kultanen keskitie pitäisi löytyä.
eläin voi olla todella tärkeä ja sen kuolema samanlainen kokemus kuin ystävän menetys.
mutta ei rakasta ihmisistä toisella ihmisellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kissa ja väitän, että hän on pelastanut sekä mun että lapsemme hengen. Niinä öinä kuin koliikkivauva huusi ja huusi, kissa piti seuraa, herätti mua välillä jne.jne. Se piti huolen siitä, että minä selvisin siitä hengissä ja siten myös lapseni. Aivan taatusti tulen suremaan sitä kun se poistuu. Eikä sitä voi korvata mikään tai kukaan. Yhtä lailla kuin ketään ihmistä ei voi korvata.
"Eläimen voi korvata toisella eläimellä
mutta ei rakasta ihmisistä toisella ihmisellä. "
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen sijaan en todellakaan ymmärrä, enkä hyväksy sitä, että miten näinkin paljon äiti-ihmisissä on eläinten vihaajia. Kukaan normaali ihminen ei voi vihata esim. kissoja niin paljon kuin tällä palstalla niitä vihataan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Eläimen voi korvata toisella eläimellä mutta ei rakasta ihmisistä toisella ihmisellä. "
ja kaikista tykkäsin yhtä paljon.
jotka vaihtavat puolisoa lennosta..?
On ihmisiä jotka pystyvät hylkäämään sekä ihmiset että eläimet, ja ihmisiä jotka rakastavat pyyteettömästi molempia, ja kaikkea siltä väliltä.
Eikä muuten eläinrakkaus riipu mitenkään siitä, onko ihmisellä läheisiä ihmisiä, kuten jotkut tuntuvat luulevan! Minulla on perhe, monta kaveria, iso suku ja pari todella rakasta ystävää, mutta silti koen lemmikkini erittäin rakkaiksi ja rakastan heitä enemmän kuin joitakin ihmisiä!
Esim. pappani (joka on aina suhtautunut minuun kylmästi emmekä ole läheisiä) loukkaantuminen ei kauheasti liikuttanut minua, kun taas vanhan koirani syöpäkuolema itkettää välillä vieläkin.
Omien lasteni ohi ei tietenkään mene kukaan eikä mikään. Se mitä yritän sanoa on, että automaattisesti kukaan ei mene minun listani kärkeen vain sillä, että on ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eläimen voi korvata toisella eläimellä mutta ei rakasta ihmisistä toisella ihmisellä.
Mikään toinen koira ei voi korvata edellistä koiraani. Eläimet, kuten ihmisetkin ovat erilaisia luonteiltaan ja tavoiltaan.
Ja ei koirat ole kaksivuotiaan tasolla koko elämäänsä. Nehän kehittyvät joka tapauksessa nopeammin kuin ihmiset ja samalla muuttuu luonekin.
Koirat harrastavat ja leikkivät samalla tavalla kuin ihmisetkin.
Itse kiinnyn helpommin eläimiin kuin ihmisiin. Kuten joku tuolla jo analysoi, ihmiset ovat pettäneet minut useammin kuin eläimet. Eläin ei ole perusluonteeltaan paha, kuten ihmis-eläin. Näkeehän ihmisten pahuuden jo yleisellä tasolla arvostelussa, piikittelyssä, välinpitämättömyydessä ja itsekyydessä.
Tässä ei ole kyse siitä, ettenkö voi ihmisiä rakastaa, ennemminkin siitä että en usko että keneenkään ihmiseen voisi luottaa. Jos henkiset arpeni voisi laskea, päädyttäisiin vähintään kolminumeroisiin lukuihin ja minä olen ollut se tyhmä joka on uskonut ja luottanut. Enää ei ole näin.
Minulla on ihana ja rakas lapsi, josta toivottavasti kasvaa luottamuksen arvoinen ihminen. Yritän kasvattaa hänestä voimakkaamman ja paremman ihmisen kuin mitä minä olen.
Koira tai kissa ei petä ja puukota selkään. Toisinkuin ihmiset.
tottakai minullekin oma lemmikkini on tärkeämpi kuin naapurin lapsi. Ja luonnollisesti naapurilleni niin heidän lapsensa on tärkeämpi kuin minun lemmikkini tai lapseni. Siitä läheisyyden asteestahan se on kiinni.
Sen sijaan en ole koskaan ymmärtänyt sitä tökeryyden huippua, jolla kai yritetään lohduttaa läheisensä menettänyttä: Tiedän miltä sinusta tuntuu, silloin kun minun koirani/isäni/veljeni kuoli....
Jokaiselle ihmiselle oman läheisensä (ihmisen tai eläinystävän) menettäminen on kyllä jotain niin ainutkertaista, että vain varsinainen nuijapää alkaa siinä vertailemaan toisiin kuolemiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toki oma lemmikki on rakkaampi kuin esim. kaukainen sukulainen.
Mutta on minusta outoa että eläin on rakkaampi kuin esim. oma lapsi. Itse olen hyvin eläirakas, eläimet ovat aina olleet tärkeä LISÄ elämässäni, mutta kyllä lapseni ovat ihan eri tasolla tässä rakkausasiassa. Eläimet ovat ihania, ja haluan niille onnellisen elämän sekä nautin niiden seurasta. Mutta niiden kuolemasta pääsen yli melko nopeasti loppujen lopuksi. Ja tiedän monia monia ikävempiä asioita kuin lemmikin kuolema. MUTTA esim. kapsieni menetyksestä en toipuisi.
Serkkuni kuoli, mutta surin paljon enemmän kuollutta undulaattiani. :'( Eli ymmärrän täysin sellaisia ihmisiä.
Tykkään koirastani enemmän kuin useimmista ihmisistä. Lapset meneee edelle, puolisokin useimmiten. Mutta joo.
En mä silti sitä vertaa ihmiseen. Kyse on eri asiasta.
Ihmisistä on paljon suurempi prosentti ihan täysiä paskiaisia, jos siihen eläinten vastaavaan lukuun verrataan.
Ja jos eläimellä on jotain käyttäytymishäiriöitä, se silloinkin useimmiten johtuu ihmisten sille osoittamasta huonosta kohtelusta .
Alue: Aihe vapaa
Kaverini kerran illanistujaisissa kertoi kokemustaan kuinka joutui elvyttämään itse keskosena syntynyttä lastansa. Toinen kaveri puhui melkein päälle "Joo siis mä kans kerran lapsena jouduin elvyttään meidän koissua". Huh huh.