Lue keskustelun säännöt.
Miksi tunnen itseni huonoksi äidiksi ?
21.04.2010 |
En tiedä, että jyllääkö hormoonit tai jotain, mutta tunnen itseni välillä todella huonoksi äidiksi. Sen takia, kun pistän vauvani lattialle selälleen siihen leikkimään enkä välttämättä ole siinä hänen kanssaan vaan tulen tähän viereen koneelle, tai jos jätän lapseni sänkyni päälle ja tulen käymään koneella. Aina tulee huonoa omatuntoa, ja pelkään että lapseni tuntee olonsa hylätyksi :( Eikai asia ole näin ? En missään nimessäkään halua lapselle turvatonta ja yksinäistä oloa, rakastan häntä valtavasti ja haluan että on saa parhaan mahdollisen elämän.
Ja en sitten odota näitä " joo, olen vtun huono äiti, et pidä lapsestasi huolta " yms kommentteja. Vaan toivon ihan asiallisia kommentteja. Kiitos
Kommentit (4)
Tuossa vähä aika sitten kanssa, laitoin lapseni tuohon lattialle ja tulin käymään koneella. Kun katsoin häntä, niin hän oli ihan surkean näköinen ja katseli muualle, oli pakko lähteä koneelta, kaapata lapsi syliin, halailla ja pussailla. Tuudutin sitten hänet uneen, huoh. Todella ilkeä tunne :( Kaimaar tämä tästä ajan kanssa paraneepi. Mutta pelkään vain, että lapsesta tuntuu ettei saa äidiltään tarpeeksi rakkautta ja että hänet olisi hylätty. Lapsi siis 3kk.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te olette molemmat vielä niin tuoreita äitejä. Minäkin esikoiseni kanssa murehdin jatkuvasti sitä, että voi raukkaa, kun nytkin joutuu pötköttelemään lattialla kaksi minuuttia että saan käytyä pissalla. Esikoiseni oli todella huono nukkuja, ei nukkunut päivisinkään kuin vartin-puolen tunnin pätkiä, ja minähän tietysti kyttäsin koko ajan, että koska se herää. En syönyt itse välttämättä moneen päivään, koska onnistuin itseni vakuuttamaan siitä, että vauvaa on kannettava koko ajan, joten en pystynyt laittamaan ruokaa. Lopputuloksena laihduin alipainoiseksi luurangoksi, josta minun piti sitten lihottamalla lihottaa itseäni normaalipainoiseksi.
Vasta nyt kahden lapsen äitinä olen oikeasti ihan kirkkaasti tajunnut, miten ihmeellisiä asioita olenkaan onnistunut esikoisäitinä itselleni vakuuttelemaan. Täytyyhän ihmisen saada pissalla käydä, ja syöminenkin on kuulemma elinehto. Harvoin perheissä on kahta aikuista läsnä koko sitä aikaa, kunnes vauva itse lähtee liikkeelle (ja sitten se vasta vaikeaa onkin pystyä tekemään mitään, koska sitten sitä lasta pitääkin koko ajan vahtia ja kytätä). Harvoin siis vauvoja oikeasti pidetään koko ajan sylissä, useimmat vauvat joutuvat joskus makoilemaan lattiallakin. Kuopukseni joutui makoilemaan lattialla pitkiä aikoja, paljon pidempiä kuin mitä esikoiseni vauvavuotenaan, ja ihan käytännön syistä. Kun esikoista piti pukea, auttaa vessassa, laittaa sille ruokaa jne., vauva oli useimmiten laskettava jonnekin. Kuopukseni on kuitenkin paljon iloisempi ja aurinkoisempi tapaus kuin esikoiseni oli, joten eipä kai hän ole kovin vakavia vaurioita siitä saanut.
Kantoliina on kyllä joskus hyvä apuväline, vaikkapa kotitöihin yms., mutta ei sitäkään jaksa tai pysty aina käyttämään. Jos vauva on aina sylissä, se kuulemma saattaa hidastaa sitä, että lapsi tajuaa olevansa oma, erillinen yksilönsä. Toisaalta varmasti jokainen lapsi sen joskus tajuaa, joten ei kai sylissä pitämistä voi liikaa harrastaa, siis lapsen kannalta. Äidn kannalta kyllä voi :) Liika lattialla pitäminen (tai missä tahansa muualla paitsi sylissä), etenkin jos siihen liittyy kontaktin puute, voi kyllä aiheuttaa vauvalle masennusta, mutta en kyllä usko, että sen enempää ap kuin 2:kaan ihan niin paljon vauvaansa lattialla pitäisi :)
Helpotti oloa kylläkin aikas lailla. Ei tietenkään lapsi ole pitkiä aikoja lattialla. Kun käyn vessassa, niin lasken hänet sänyykin tai lattialle.. Ja kun on hereillä ,pidän häntä lattialla ja tulen itse hetkeksi koneelle, mutta lapsi kokoajan ihan lähelläni ja näkee minut. Tietenkin myös olen hänen kanssaan lattialla, puhun ja leikin. Fysioterapeutti käski lasta pitämään lattialla paljon, sen takia häntä pidän aina kun on hereillä. Miten tuo masennuksen voi huomata lapsesta ? :o voivoi, toivottavasti hänelle ei tule mitään sellaista :(
mun on tosi vaikee jättää vauvaa mihinkään yksin. Nyt 4,5kk ja alan oppia ilman huonoa omatuntoa. Todellaki järki sanoo, että ihan ok, mutta säälin myös vauvaani kun näen hänet yksin olkkarin lattialla... ihan hölmöä ;) Ja hän on myös tosiaan pieniä aikoja, laitan pyykkiä yms...