Peruskoulu ja lukio! Saako epäpätevä tehdä open sijaisuuksia?

kannattaa ehdottomasti käväistä yliopistossa se vuosi, niin saa pätevyyden, joka on kyllä ihan kätevä.

että kasvatustieteen opinnot ovat aivan turhaa paskaa, niistähän selvinnee sitten vasemmalla kädellä puolessa vuodessa.

on varmaan tutkittua tai edes empiiristä tietoa siitä, millä tavalla koululaitos täytyisi uudistaa? Anna palaa.

on varmaan tutkittua tai edes empiiristä tietoa siitä, millä tavalla koululaitos täytyisi uudistaa? Anna palaa.

numerolle 23

että kasvatustiede on eri asia kuin pedagogiset opinnot.

kannattaa ehdottomasti käväistä yliopistossa se vuosi, niin saa pätevyyden, joka on kyllä ihan kätevä.

että kasvatustieteen opinnot ovat aivan turhaa paskaa, niistähän selvinnee sitten vasemmalla kädellä puolessa vuodessa.

Empiiristä tietoa on. Tutkittua tietoa ei ole, koska kukaan ei ole halunnut tutkia. Tosin en kehtaa väittää lukevani kaikkea kasvatukseen liittyvää tieteellistä tekstiä.



Kouluhan ei ole yksin vastuussa siitä, että monilla nuorilla on vaikeaa. Mutta koulu on lapsen ja nuoren perheen lisäksi avainasemassa.



Puuttuva lähtökohta on kunnioitus. Lapset oppivat, että opettajaa saa kohdella kuin hyttystä. Ja kuten me kaikki tiedämme, joitakin opettajia kohdellaan hyvin, toisia huonosti. Opettajan auktoriteetti on käsittääkseni asia, joka on opeteltavissa, mutta jossa yhdet ovat lahjakkaampia kuin toiset. Jotta näitä vähemmän lahjakkaita kunnioitettaisiin, pitäisi lapset saada oppimaan, että opettajan loukkaamisesta seuraa ikäviä asioita. On tietenkin hyvä lähteä oppilaan toiminnan ymmärtämisestä. Mutta jos oppilas oppii, että kohtuuttomasta käytöksestä ei seuraa mitään merktiyksellistä, niin miksi hän ketään kunnioittaisi.



Kuten näet, kannatan autoritääristä kuria. Se on se empiria, johon minä luotan. Jos hölmöilee, vallankäyttäjä antaa purevan rangaistuksen. Jos toimii odotetusti, saa suopeaa kohtelua. Jos ylittää odotukset, saa ylimääräistä positiivista huomiota. Minun kokemukseni mukaan lapset ja nuoret pitävät tuollaista reiluna pelinä. Ja jossakin kasvatuspsykologian tenttikirjassa taidettiin mainita, että tuo on se itsenäisen moraaliajattelun taso, jolle kouluikäiset yltävät.



Periaatteessa kannatan jopa ruumiillista kuritusta, jos muu ei päde. Ihminen ei mene rikki pienestä puuttumisesta. Ongelma on se, että jotkut autoritääriset ihmiset ovat julmureita ja käyttävät alemmassa asemassa olevan pikkurikkeitä tekosyynä omille julmille teoilleen.



Nyt voit hurskastella, että on niitä ongelmia ollut kouluissa ennenkin. On toki. Mutta koulun pitäisi tehdä oma osansa siitä, ettei teinit ryve kännissä kaupungilla, että nuoret totisesti ovat koulussa kun on koulupäivä, että tupakointi tehdään niin vaikeaksi, ettei sitä harrasteta koulupäivien aikana jne. Valitan. Nuoret eivät ole samanlaisia kuin tutkijankammiossa istuvat viisaat tutkijat. He kaipaavat kuria. Eivät mitään rakkaus on rajoja -lässytystä, vaan johdonmukaisia käyttäytymissääntöjä ja niiden rikkomiseen liittyvää pelkoa.

Kirjapinoon nuoruutensa nojannut lehtori tässä kuitenkin toivoo ja haluaa, että omat lapset kuitenkin saisivat oikeaa opetusta eikä pelkkää päivähoitoa ja huulenheittoa. Omat lapseni eivät kuulemma edes kiroile oppitunnilla. Perin outoa. Ehkäpä heiltäkin sitten puuttuu se kosketus tavalliseen nuoruuteen? No, minä ainakin kasvatan lapseni ihan kotioloissa, ei tarvitse yhteiskunnan heitä kasvattaa.

Se opettaja älähtää, johon karttakeppi napsahtaa. Etkä sä lapsiasi kasvata. Voit kyllä luulla niin, mutta kun lasket, paljonko vietät aikaa heidän kanssaan, voit todeta, että lastasi kasvattavat koulu, kaveripiiri ja harrastukset. Lisäksi asia on niin, että lapsesi kasvattavat sinua. Ja kouluhan on

1) päivähoitoa: Ei niiden peruskoulun oppisisältöjen käsittelyyn kuluisi 9 vuotta, jos opetus olisi niin hienoa kuin opettajat luulevat tai ainakin toivovat. Jos koulua ei olisi, lapset ja nuorisot muodostaisivat sosiaalisen ongelman.

2) valikointia: oppilaita luultiin ainakin ennen valikoitavatn opintomenestyksen perusteella parempiin ja huonompiin osiin tässä yhteiskunnassa. Voit itse muotoilla tämän väitteen kauniimmi, jos luulet voivasi väittää vastaan. Sinut on nyt valikoitu lehtoriksi ja ehkä osaat sen hommasi, ehkä et.

3) opetusta: lapsille ja nuorille opetetaan erilaisia asioita. Peruskoulun tärkein oppihan on se, että ollaan määräaikaan paikalla ja tehdään kuten käsketään. Lukiossa opetellaan raatamaan pitkiä päiviä. Ammattikoulusta en tiedä, en ole käynyt sitä kuin vuoden. Luultavasti siellä opetellaan työelämän rutiineita, kuten paikallaoloa, kahvituntien laskemista, työkaluista huolehtimista jne. Näiden lisäksi oppilaat ja opiskelijat oppivat ja hetken jopa muistavat joitakin asioita, kuten kotimaiset puulajit, roomalaiset numerot I - XVIII, toisen asteen yhtälön ratkaisukaavan (lähinnä tulevat insinöörit) ja mitä kaikkea irtosälää siellä nyt. Vastaa kysymykseen "1323"!

4) Kapinoimaan: koulussa opitaan, että oman aseman yhteiskunnassa voi kyseenalaistaa kiusaamalla opettajia ja kavereita. Kovapintaisimmat oppivat, että vaikka turpiin (Lue: seuraamuksia) välillä tuleekin, koko joukkoa voi myös alistaa väkivallalla. Alistaminen taas tietää tuloja ja sosiaalista statusta.

Aika hienoa hurskastella, miten jalot opettajat toteavat omasta työstään: "En minä opeta matematiikkaa. Minä opetan oppilaita."

Aika kyyninen suhtautuminen sinulla on kouluun ja ilmeisesti myös elämään. Ehkäpä omat koulumuistosi ovat huonoja? Minä olen peruskoulussa ja lukiossa onneksi oppinut jotain muutakin kuin irtosälää - jopa ajttelutaidot ovat kehittyneet. Tai sitten ehkä vain olen osannut soveltaa sitä oppimaani irtosälää omassa elämässäni. Omituista.

Elämä on toki suurimmaksi osaksi kovaa, vahvimman pärjäämistä. Joku pärjää ilman koulua, joku koulun avulla, joku koulusta huolimatta. Evolutiivisten voimien jylläämistä? Minusta elämä on kuitenkin muutakin kuin vahvimman pärjäämistä. Mutta humanismi on kai epämuodikasta, ja samoin itsensä kehittäminen vaikka siinä mielessä, miten voisi omalta osaltaan suojella/kehittää ihmiskuntaa. Rahaa ja valtaa vain, ja varsinkin rahaa. Kultaketjut kaulaan vaan!

Tottakai koulu on päivähoitoa. Ja koska suurin osa vanhemmista huojentunein mielin huolehtii lapsensa oppivelvollisuudesta koulun palveluja käyttämällä eikä vaikkapa itse opettaen, on siinä aina jonkinasteinen pakon tuntu, mikä tietenkin aiheuttaa kapinaa. Jotta ihminen kasvaisi, on sen kapinoitava. Useimmat lapset ja nuoret kapinoivat kuitenkin omia vanhempiaan vastaan - jos heissä on riittävästi vastusta. Jos alkaa myöhemmällä iällä hyvin vähillä tiedollisilla ja taidollisilla eväillä soittamaan suuta koko yhteiskuntaa vastaan, saa aika äkkiä palautuksen maan pinnalle. Jos olet viitsinyt sivistää itseäsi, tämäkin (kapinointi) onnistuu toki ovelammin ja helpommin. Jos nimittäin haluaa valtaa ja muutosta.

Mutta kyllä minä vaikkapa lääkärin odotushuoneessa terveyskeskuksessa istuessani luen lehtiä tai kirjaa, pohdin asioita, neulon - käytän aikani hyödyksi. Tai katselen muita ihmisiä; mietin, millaisia he ovat, millaisia heidän elämäntarinansa ovat. Tai mietin omia asioitani. Jotkut taas tulevat odottamaan ja katsovat koko ajan kelloa, käyvät luukulla valittamassa, miksi kestää niin kauan, alkavat pohtia, voisiko jonossa päästä jonkun vähemmän sairaan ohi. Käydään haukkumassa palvelut mennen tullen ja palatessa. Ehkä koulu on tosiaan vanhentunut menneen maailman instituutio.

t. se kirjapinoon nuoruutensa nojannut lehtori

Kunnioitus ja sen puute ovat itseään ruokkivia kierteitä. Jos opettajaa on kunnioitettu alusta alkaen, häntä kunnioitetaan loppuun asti. Jos opettajaa on saanut aina kiusata, yksi opettaja tuskin pystyy yksin muuttamaan omaa kohteluaan.



Jos koulun arvomaailma olisi kohdallaan, useimmat nuoret osaisivat käyttäytyä jokseenkin kohtuullisesti. Nuorisohan on joukko, jossa tyhmyys kyllä tiivistyy, kun sille antaa vallan. Jos koululaiset siis oppisivat jo nuorina, että suunsoitosta tulee jälki-istuntoa, nurkka-aresti tai muuta sellaista, yläasteella (anteeksi, yläkoulussa) pärjättäisiin ehkä vähemmällä tuskalla. Nyt, kun opettaja on usein vain inisevä virkamies, inisevän virkamiehen on kovin vaikea muuttaa itsensä auktoriteetiksi 25 jukuripään.



Autoritääriseen kuriin kuuluu mielestäni molemminpuolinen kunnioitus. Kyllä oppilas huomaa, jyrätäänkö häntä vai onko hän vai osoitetussa asemassaan kouluyhteisössä. Opettaja voi kunnioittaa oppilasta kannustamalla, tukemalla, ystävällisyydellä, kiitoksella... keinoja löytyy. Varmaa kuitenkin on, että jos opettajaa ei kunnioiteta, hänen antamansa myönteinen palaute ei ole minkään arvoista.

se syy tuohon rangaistusten puutteeseen ole laissa? Esim. opettaja ei voi edes poistaa häiriköivää oppilasta luokasta voimatta saada siitä jonkinsortin syytettä. Lisäksi auktoriteetin puuttumiseen vaikuttavat paljon ne vanhemmat, jotka itsekin ajattelevat, ettei auktoriteetteja tarvitse kunnioittaa vain auktoriteetin takia, se kunnioitus pitää ansaita- ja tietenkään yksikään opettaja ei ole niin hyvä, että ne kunnioitusta ansaitsisivat. Täälläkin monesti lukee, että "mä en opeta meidän pekkajukkaa pelkäämään opettajia, ei ne mitään jumalia ole!"

Mene perjantaiehtoona kaupungille. Onko siellä humalaisia alaikäisiä? Käyttäytyvätkö he asiallisesti? Onko siellä myös humalaisia aikuisia? Käyttäytyvätkö he asiallisesti vai ei?



Katsovatko lapset idioottimaisia tosi-tv-sarjoja? Ihailevatko he niitä? Onko nuorten suosikkiammatti julkkis? Ovatko useimmat julkkikset fiksuja ihmisiä vai pääseekö nykyään julkisuuteen esimerkiksi käyttäytymällä asiallisesti syyspuolella vuotta esitettävissä tv-sarjoissa tai lähettelemällä ministerien kanssa peräti asiallisia tekstiviestejä?



Miksi kukaan nuori käyttäytyisi, jos aikuisetkaan eivät viitsi? Miksei kukaan aikuiseksi itseään luuleva suostu ajattelemaan, mitä idioottimaisesta individualismista seuraa? Jos yhteiskunnan ihanne on se, että oma napa on joka asiassa lähin, niin tuleeko yhteiskunnasta toisiaan vastaan kilpailevien vai toisiaan tukevien ihmisten yhteisö? Voiko kansan kokoinen ihmisjoukko olla jotensakin yhteen hiileen puhaltava ja toisiaan tukeva ilman yhteisiä arvoja ja jotensakin tukeaa yhteiskunnallista järjestystä?



Miten te voitte olla noin lahopäisiä, ettette tajua päivänselviä asioita?

Edellisestä voimme päätellä, että sijaisuuksia saa... :D

ja minä opetan lapseni kunnioittamaan toisia ihmisiä jo kotona, ennen koulu-uraa. Niinkin voi tehdä, jos vanhempana jaksaa.

Mene perjantaiehtoona kaupungille. Onko siellä humalaisia alaikäisiä? Käyttäytyvätkö he asiallisesti? Onko siellä myös humalaisia aikuisia? Käyttäytyvätkö he asiallisesti vai ei?

Katsovatko lapset idioottimaisia tosi-tv-sarjoja? Ihailevatko he niitä? Onko nuorten suosikkiammatti julkkis? Ovatko useimmat julkkikset fiksuja ihmisiä vai pääseekö nykyään julkisuuteen esimerkiksi käyttäytymällä asiallisesti syyspuolella vuotta esitettävissä tv-sarjoissa tai lähettelemällä ministerien kanssa peräti asiallisia tekstiviestejä?

Miksi kukaan nuori käyttäytyisi, jos aikuisetkaan eivät viitsi? Miksei kukaan aikuiseksi itseään luuleva suostu ajattelemaan, mitä idioottimaisesta individualismista seuraa? Jos yhteiskunnan ihanne on se, että oma napa on joka asiassa lähin, niin tuleeko yhteiskunnasta toisiaan vastaan kilpailevien vai toisiaan tukevien ihmisten yhteisö? Voiko kansan kokoinen ihmisjoukko olla jotensakin yhteen hiileen puhaltava ja toisiaan tukeva ilman yhteisiä arvoja ja jotensakin tukeaa yhteiskunnallista järjestystä?

Miten te voitte olla noin lahopäisiä, ettette tajua päivänselviä asioita?

muka, että silloin ennenvanhaan, kun opettajilla oli automaattisesti auktoriteetti, eli maailma jossakin harmoniassa ja yhteishengessä? Mites maailmansodat ja ydinaseet?

Ja jos et tiennyt, ihan aina on nuorisoa paheksuttu- jossain vaiheessa syy nuorison rappioon oli rock- musiikissa, siinä että naiset pitävät housuja, elokuvissa..

Jos lapsi häiritsee luokassa, hänet saa sieltä poistaa. Ei tosin jättää heitteille. Ennen lapsiin luotettiin: jos hänet poistettiin luokasta käytävään rauhottumaan tai häpeämään, hänen ei odotettu jäävän auton alle, hyppäävän parvekkeelta tai edes lähtevän kotiin. Kyse oli kodin ja koulun yhteistyöstä: koulussa tapahtuvasta hölmöilystä sai rangaistuksen tarpeen mukaan kotona, koulussa tai molemmissa. Nyt sijaisparka ei viime kädessä saa edes oman turvallisuutensa vuoksi tehdä muuta kuin paeta luokasta.

Otahan järki käteen. Ongelmia on ollut aina, ja aikuinen ihminen kohtaa ne tapaus kerrallaan. Ei meillä muuta oikeaa vaihtoehtoa ole. Kyse ei ollut siitä, etteikö ennenkin olisi ollut ongelmia, vaan siitä, että tilanne on huonontunut. Sen jos kieltää, kusettaa itseään vallan urakalla.

"... lastasi kasvattavat koulu, kaveripiiri ja harrastukset..."



Näin kommentoivat henkilöt, jotka eivät viitsi nähdä vaivaa lapsensa kasvatuksen eteen. Kaikki negatiivinen, mikä lapsen käytökseen liittyy, opitaan kavereilta, eikä tietenkään siksi, että vanhemmat eivät ole viitsineet kasvattaa jälkikasvuaan.



Siinä mielessä olet oikeassa, että niiden vanhempien lapsia kasvattavat mainitsemasi asiat, jotka EIVÄT HOIDA KASVATUSVASTUUTAAN OLEMALLA LÄSNÄ LAPSENSA ELÄMÄSSÄ!



Fiksusti käyttäytyvät lapset eivät käyttäydy fiksusti sattumalta, vaan siksi, että heillä on ollut lähes poikkeuksetta järkipäiset vanhemmat ja sama päinvastoin: ne lapset käyttäytyvät huonosti, joiden vanhemmat eivät ole jaksaneet antaa aikaansa heille!





1

oli sijaisena meidän molempien ollessa lukion toisella. Sijaisti sekä yläasteen että lukion opettajia.



Tällaista Helsingissä, PHYK:ssa 2000-luvun alkupuolella.

Missä on kasvatettu kunnioituksen kierrettä, siellä on kunnioitus ja yhteisen hyvän rakentaminen. Missä on omahyväisyys, siellä on halventamista, julmuutta ja raakuutta.



Ja edelleen: kyllä niitä sijaishommia saa, ainakin, jos paikkakunnalla ei ole opettajankasvatuslaitosta tai yliopistoa ja niiden myötä laajaa työnsankaritarjontaa. Ja jotkut tosiaan ovat opettajina lahjakkaita. Voisivat opettaa lähes mitä ainetta vain, kunhan opetettava oppimäärä on riittävästi hallinnassa, ja työ kantaisi hedelmää. Todennäköisesti nämä lahjakkudet saisivat oppilaat oppimaan niitä asiasisältöjä, mutta he olisivat myös esimerkkejä innokkaasta ja asiallisesta työnteosta. Toiset eivät opeta mitään eivätkä edes itse opi, että olisi syytä harkita vaikka sähkömiehen uraa.

tai sitten henkilöt, jotka ovat opiskellet sitä opetettavaa ainetta.



Ja ihan ok näin! Kadulta reväistyjä harvemmin sijaisina kuitenkaan. Eikä sijaisen tarvitse olla eikä hän yleensä ole mikään erityislahjakkuus, ainakaan vakituista opettajaa kummoisempi. Myyttejä on kiva pitää elossa, sillä jokaisella meistä on kokemus vähän oudommista/ikävämmistä opettajista. Fiksu (lue:hyvin kasvatettu)lapsi osaa tehdä hommia, vaikka olisi kuka opettajana. Ja harvoinhan lapsi ja nuori tietää, mistä jää paitsi. Harvoin sijainen tietää, miten vakituinen, pätevä ope opettaa.



Olen itse kieltenopettaja ja joskus olen oman toimen ohella sijaistanut matematiikassa. Jotkut oppilaat ovat oppineet silloin paremmin asiat siksi, että ovat saaneet tavallaan "opettaa" asian minulle, kun olen ääneen kerrannut "eikös tämä menekin nyt näin, mitenkäs te olette tämän ajatelleet" jne. Kyse on tuolloin kuitenkin ollut matemaattisesti-ei-niin-lahjakkaista oppilaista, olen siis tavallaan puhunut heidän kieltään. Jotkut taas ovat osoittaneet sellaisia merkkejä, että oma ope olisi kivempi :) Taitava opettaja (=pätevä) osaa opettaa kaikenlaisia oppilaita. Ja taitava opettaja myös tajuaa, että se on aika mahdotonta.

Kiitos asiallisesta vastauksesta noiden maailmaasyleilevien vaahtoamisten jälkeen. Viimeistä virkettäsi tosin ihmettelen: mikä täsmälleen on aika mahdotonta?



Hyvää yötä



t: autoritäärinen, pedantti ja humanisti

Mun nyt viisikymppinen kaeri on ollut tenisen työn opettaja hitsarinkoulutuksella 10v. Kielitaidoton ja aina valittaa vanhempainiltojen jälkeen, ku ne vanhemmat aina kyselee kaikenaisia juttuja.

Kaverin vaimo on Haminassa opetuspääliikkö, onko toi ihan ok. oppilaiden kannalta. Luulisi ainakin menevän kesäyliopistoon ainakin osaksi loma-ajasta, eikä vaan hinkkaisi venettä koko kesää.