Kertokaa huonolle äidille miten saan lapsen

- tarrataulu hyvästä käytöksestä? Eli kerää päiviä, jolloin on kiva veljelle, ja sitten kun saa esim. 5 tai 10 tarraa, teette jotain kivaa kahdestaan, eli leffa tms.



- Jos ei toimi, ja hakee selkeästi huomiota, koita päinvastaista konstia, eli kun kiusaa pikkuveljeä, älä anna huomiota kiusaajalle ollenkaan, siis et edes toru, vaan kiinnitä koko huomio kiusattuun, vie pois tilanteesta, hellittele, hoivaa jne. Ja tietysti samaa huomiota isommalle silloin kun käyttäytyy hyvin, oikein korostetusti. Mutta et siis anna isommalle sitä huomiota kiusaamistilanteessa, jota sillä hakee.



Tässä pari ehdotusta.

täytyy kokeilla. jokin tolkku tähän saatava

tarrataulun tai vastaavan palkitsemissysteemin kanssa täytyy olla selvä lapselle (ja vanhemmalle) se miten systeemi toimii, mikä siis on se riittävän käytöksen kriteeri palkkion saamiseen. Mikä riittää siihen että saa tarran (eli mikä on hyvää käytöstä), mikä riittää siihen että tarraa ei saa (eli mikä on sitä kiusaamista). Vaikka se palkinto olisi joku tarra tai rusina tai jotain muuta pientä, siitä voi lapselle tulla kuitenkin iso asia (oikeastaan eihän se koko juttu edes toimi, jos lapselle on ihan sama saako tarraa vai ei, siksi sitä täytyy vähän hypettää ja tehdä siitä entistä isompaa asiaa), ja se että ei saa tarraa on aina myös rangaistus.



Rangaistuksessa ei ole mitään vikaa, mutta se täytyy olla ennakoitavissa, muutan "koulutettavalta" voi mennä luottamus koko systeemiin. Esimerkiksi yhteisesti sovittu sääntö voi olla, että jos isä tai äiti näkee kiusaamista, he antavat yhden selkeän varoituksen, ja jos sitä ei usko vaan samasta asiasta joutuu vielä sanomaan, ei lapsi saa siltä päivältä tarraa. Tai jos ollaan jo varmoja, että lapsi tietää missä tilanteissa hänen pitäisi käyttäytyä toisin, tai siis ymmärtää mikä on kiusaamista ja mikä ei, voi olla niinkin että jos kiusaamista näkyy, tarran mahdollisuus menee heti. Ja onko parempi että heti ilmoitetaan kun on mennyt pieleen, vai onko parempi että "yhdessä" päivän päätteeksi pohditaan selvittiinkö ilman kiusaamisia ja onko tarra ansaittu. Ensimmäinen vaihtoehto tekee lapselle selvemmäksi mikä nimenomaan on sitä huonoa käytöstä (kun palaute tulee heti), ja toinen vaihtoehto taas on hyvä jos lapsi ymmärtää kiusaamisen olevan pahasti tehty, mutta ei aina halua silti olla kiusaamatta. Ensimmäisessä vaihtoehdossa on se riski toki, että lapsi sitten on heti aamusta menettänyt pelin ja voi loppupäivän tehdä "mitä vaan", toisessa vaihtoehdossa taas voidaan illalla todeta että aamu alkoi vähän huonosti, mutta sen jälkeen kun vähän rauhoituttiin, meni niin hienosti että saa tarran. Tämä taas voi johtaa lipsumiseen ja siihen että lapsi kokeilee joka päivä miten pitkälle saa mennä, jos vanhempi ei osaa pitkällä tähtäimellä ohjata kehitystä siihen, että epätoivottu käytös päivä päivältä vähenee...