Lapsellani on hirvittävä kyselyikä ja se on aika raskasta välillä :)

Ap, joka on tuohon kyselemiseen todella kypsä, vaikka se onkin tavallaan ihan suloista...ei vaan jaksais kokoajan :)

mitättömistä asioista!!

Minulla esikoinen ei pysty koskaan puhumaan.

Keskimmäinen puhui ensimmäiset sanansa ja heti sn jälkeen muutti taivaan kotiin ja viime viikon torstaina jouduin synnyttämään kuolleen kuopuksemme.

että miettikää ihmist välillä valituksen aiheitanne!!!!!!

5-vuotiaana on nyt vähän näennäisesti laantunut, mutta kun kysymyksiä sitten tulee, niin ne ovat paljon entistä kinkkisempiä :)

ja hyvät keskustelut pienten kanssa, ja huomaa oikeasti ajattelevansa joskus itsekin ihan pöljästi asioita.



Meillä 4,5v ja 2,5v kyselee kumpikin (sitä pienet perässä mitä isot edellä). Viimeksi tänään 4v kysyi, mihin me oikein joudutaan noiden vauvojen kanssa (tarkoitti 2v ja 5kk ikäisiä pikkusisaruksiaan). Vastasin, että eiköhän me pärjätä, ja ei niitä varmaan enää lisää tule, johon 4v vastasi "ookko kertonu jo isälle=)?"

Jos joku juttu on liian vaikeaselkoinen tai lapsi ei sitä kuitenkaan ymmärrä niin parempi sanoa vaan että en tiedä tai niin se vaan on.

Klassisia: Miksi on pilviä? Miksi hanasta tulee vettä? Miksi auto liikkuu?

Kysely alkoi 3 vuotiaana ja on siita vaan kiihtynyt ja mutkistunut.



Nyt tytto on kohta 5 v ja kysymykset on vaikeita ja niihin pitaa tosissaan vastata. Kaikki vastaukset ei mene lapi ja tarkentavia kysymyksia tulee...



Hyvia nauruja tassa saa (..miten toi meidan isa voi olla niiiiin komea?) ja joskus taytyy sanoa, etta aiti ei tieda.. taytyy etsia vastaus (niin, mitenkas ne magneetit nyt sitten toimikaan...)

mutta en sellaisia "miksi setä kävelee kadulla" -kysymyksiä.



Doh, kai se on menossa jonnekin.