Onpa vaikea ystävyyssuhde!

jotka hahmottaa koko elämänsä ongelmien ja ristiriitojen kautta. Aivan kuin ongelmat ikinä loppuis sillä että elää elämänsä ongelmalähtöisesti - eikä ratkaisulähtöisesti!



Varmasti monilla on tuollaisia ystäviä - ja ystävinä he ovat raskaita, samoin läheisinä. Ystävyyteen kannattaa silloin suhtautua kuin hyväntekeväisyyteen tai vapaaehtoistyöhön, eikä kuten ystävyyteen yleensä. Sillä lailla jaksaa paremmin. Monihan ei viitsi nähdä tuota vaivaa, ja siksi moni ongelmainen on aika yksinäinen. Siinäkin on omat vaaransa, että ystävä aina jaksaa kuunnella ja tukea - tämä ongelmainen voi ihan vilpittömästi luulla, että sellaista oikea ystävyys on, että ystävä on aina toista varten. Näin hän ei koskaan opikaan muita toimintamalleja ystävyyssuhteissaan ja joutuu pettymään ihmisiin ihan turhaan monet kerrat, ymmärtämättä että on ihan itse omalla käyttäytymisellään karkottanut ympäriltään monta potentiaalista ystävää.

olisit parempi ystävä, jos sanoisit suoraan, että "mä en yksinkertaisesti enää jaksa kuunnella sinun ainaisia ongelmia ja valitusta, sillä se on liian raskasta. Jos et pysty muuttamaan käytöstäsi, niin en valitettavasti jaksa jatkaa ystävyyttä". On se parempi vaihtoehto kuin vain feidata ystävä pois, siitähän se saa vain lisää uskoa maailman kurjuuteen, "eipä tuokaan sitten oikeasti välittänyt..".

ja kiittää kannanotoista. En ole feidaamassa ja helpompi olisikin, jos olisi vain omia ongelmiaan valittava ja ärsyttävä ihminen. Ei hän ole. Kyllä hän on tosi ystävä. Hän siis on myös minun kuulumisista kiinnostunut ja suhteemme on vastavuoroinen. Kärsin vain toisinaan kovasti siitä hänen loputtomasta negatiivisuudesta, itse kun kuitenkin pyrin eteenpäin vaikka välillä on hirvittävän raskaita menetyksiä jne ollut. En halua jäädä vellomaan niissä itse.