Mikä avuksi tällaiseen häpeän tunteeseen?
Olen nyt aikuisiällä huomannut, kuinka omat vanhempani ovat todella huonosti käyttäytyviä moukkia. Häpeän heitä ja heidän käytöstään todella paljon, ja pelkään että muut ihmiset näkevät minut sellaisena kuin itse näen oman isäni...
Kommentit (3)
ja kerran äitini kysyi tädiltäni, eikö sinua hävetä kun X kulkee tuolla kaupungilla tuon näköisenä. Tätini katsoi äitiäni kummissaan: "Miksi se minua hävettäisi kun en kerran itse kulje sen näköisenä!" Mnusta se oli hyvä vastaus. Jokainen on vastuussa omista tekemisistään ja hävetköön niitä jos aihetta on. Mutta toisten moukkamaisuutta on ihan turha hävetä, eikä kannata teeskennellä sitä muuksikaan. Toteaa vain: "sellaisia ne nyt vain ovat, aika ällöä se on minustakin, mutta minkäs teet!"
kovasti miehensä vanhempia. Minusta se oli todella noloa. En minä arvottanut hänen miestään tai häntä miehen vanhempien perusteella. Mielestäni jokainen on sellainen kuin on ja se on ylpeyden aihe, että uskaltaa hyväksyä jokaisen puutteineen ja virheineen!
Mielestäni tuo asenne appivanhempiaan kohtaan kertoi ihmisestä paljon!
Älä sinä häpeä, vaan ole ylpeä vanhemmistasi. He ovat erilaisia kuin sinä, mutta se ei tee heistä yhtään sen arvottomampia. Toivonkin, että otat tämän itsellesi kasvun paikaksi ja mietit, mikä todella on häpeän takana. Voisiko olla heikkoitsetunto, johon liittyy arvostelun pelko?
Tsemppiä! :)
ja tunnutsaa avoimesti asiat niin kuin ne ovat. Sen jälkeen ei ole mitään syytä hävetä.
Muut näkevät sinut sellaisena kuin miten itse käyttäydyt.