Miten urasuuntautunut nainen viihtyy ulkomailla kotiäitinä?
Olemme tehneet päätöksen lähteä ulkomaan komennukselle miehen työn perässä. Nuorempi lapsistamme on vasta 10 kk vauva, joten minä olen hoitanut häntä kotona nyt vajaan vuoden. Ja välillä meinaa tuntuu, että pää räjähtää! Olen aina halunnut säilyttää itsellänni työn (ja ehkä urankin), ja tiedän, että tämä muutaman vuoden siirto ulkomaille muuttaa näitä haaveita jonkin verran (hoitovapaata en niin pitkään voi pitää). Silti pohdimme, että muutto kannattaa ja sitä haluamme, mutta nyt vinkkejä muilta ulkomaan mammoilta - miten täytätte päivänne? Meidän muuttokohteena on ihan eurooppalainen maa, joten mitään kodinhoitajakuvioita ei siellä voi kuvitellakaan eli arjen tulee täyttämään kotihommat, mutta miten olette muuten integroituneet uuteen asuinpaikkaanne ja sen sosiaaliseen elämään?
Kommentit (3)
Useimmissa eurooppalaisissa maissa lapset menee tarhaan 3-4 kuukauden ikäisenä.
Jos siis epäilyttää, ettet viihdy kotona. Ja kyllä useimmissa maissa myös on niin, että jos kaksi ok palkkaista ihmistä, niin on varaa ottaa siivojaa, joka vastaa haluttaessa myös pyykkäyksestä/silityksestä jne. pari kertaa viikossa muutamaksi tunniksi. Tai sitten voisit harkita au pair- tyttöä isojen lasten iltapäiväseuraksi ja kevyisiin kotihommiin ja tarhaa pienimmälle.
Mikään pakko ei siis ole kotiin jäädä täällä "ulkomaillakaan", jossei halua.
Mutta muutama käytännön vinkki, suunnilleen tärkeysjärjestyksessä:
1. Koti läheltä miehen työpaikkaa. Päivittäiset ruuhkat vähän kauempaa voi olla 1½ tuntia suuntaansa, ja kun lisää tähän pitkät työpäivät esim. 9-18, niin jos haluat mieheltä apua edes jossain ,niin asukaa lähellä työpaikkaa. Unelmatalo maalla voi olla huonompi vaihtoehto kuin kerrostalokolmio keskustassa, jos miehellä menee 3 h päivässä autossa istuskellen.
2. Hanki HETI tuttuja ja aikuista jutteluseuraa. Tutustuminen on helpompaa siinä alkuhuumassa, ja silloin mieli on avoimillaan. Kulttuurishokin iskiessä (n. 4kk jälkeen) ei tutustuminen uusiin ihmisiin innosta kun vain kaipailee "oikeita" ystäviä ja sukulaisia Suomesta.
3. Hanki HETI luottolastenvahti. Teille tulee kuitenkin jotain menoja, jotka virkistävät kovasti. Tai jos itse sairastut, niin lastenvahdin apu tulee tosi tarpeeseen. Ja jos hoitajaa ei ole sovittuna valmiiksi, ei sitä saa yllättäen, kun tarve tulee. Ja se tarve tulee joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin.
4. Parisuhde kuntoon ennen lähtöä. Ja omat motiivit lähtöön pitää myös olla kunnossa. Katkeroituneella mielellä tai muuten surullisena uran menetyksestä ei kannata lähteä.
5. Olethan tietoinen, että tuollainen keikka hidastaa urakehitystä. Kukaan työnantaja ei näe mitään positiivista siinä, että olet ollut kotiäitinä Pariisissa, Lontoossa, Roomassa... Itsellesi kokemus on kuitenkin uran hidastumista tärkeämpi, ja se rikastuttaa koko loppuelämääsi. Toisaalta kyllähän ne uraohjusmiehet menevät ohi muutenkin naisten äitiys- ja hoitovapaiden aikana, ainakin meidän puljussa.
Nimim. 6 maassa asunut (pääasiassa äitiyslomien ja -hoitovapaiden turvin) omaakin uraa rakentava, joka ei ole päivääkään katunut ulkomaankeikkoja. Päinvastoin, ne ovat opettaneet, että maailmalla on paljon enemmän annettavaa kuin mitä kotimaassa työskennellessä voi ikinä ymmärtää.
ollut urasuuuntautunut vai ei...Ulkomaan komennus on aina suuri haaste koko perheelle. Sopeutumista helpottavia asioita ovat toimiva parisuhde, hyvät asuinolot, suomalainen leikkiryhmä tai kielikoulu lapsille sekä hyvä kielitaito.