"ongelmakoira" ja vauva

Alussa kun tuon koiran ottivat niin olin et ok saa tulla kunhan lenkittävät sen itse. Mutta sitten kun näin koiran ja huomasin miten käyttäytyy meillä, niin ilmoitin ettei se ole meille tervetullut. No, me väännetään kättä tästä asiasta joka kerta miehen kanssa sillä hänestä kuulema inhoan hänen tyttöään jos inhoan tämän koiraa..(no,miehet) Tottakai siinä menee hermo jos tarvii koko ajan toista vahtia ja jankuttaa voitko viedä sen lenkille ja kyllä kiitos pitempi kuin 5min. Viimeksi keskusteltiin neidin kanssa kuinka usein koiraa tarvii pissattaa. Niin vastaus oli että kolme kerta/pvä riittää. No, tuloksena oli kolme pissatusta ja kaikki kesti noin 5min. Eli oliko ihme että toisella riitti virtaa sisällä riehua.

Ja kyllä tiedän ettei minulle kuulu lasten paimentaminen, mutta minähän se kuitenkin olen se joka siivoo sotkut.



Alkuunhan koiranpentu on tärkeä lapsille ja en voinut sen takia sitä kieltää, mutta nyt oon kuullut ja huomannut ettei kiinnostus ole enää niin suuri. Joten olen alkanut ajatella itsekkäästi, etten eläintä tänne halua.



Nyt on sellainen tilanne ettei kuulema saa koiraa minnekään hoitoon ja uskon ettei koirahoitoloita ole edes ajateltu. Maksaahan ne mutta jos on koiran ottanut niin pitäisi olla valmis maksamaan sen hoidosta jos siis haluaa itse lomalle.



Täytyy varmaan jatkossa lähteä aina evakkoon kotoa niin ehkä jossain vaiheessa huomataan kumpi on tärkeempiä tytölle omat pikkuveljet vai koira. Joo,ilkeetä,mut mä en vaan jaksa enää.

3 kk vanha on todella helppo vauvan kanssa. Vauva ei vielä liiku ja vauvaa ei ole pakko pitää lattialla. Annatte koira tutustua vauvaan haistelemalla ja katselemalla, niin hyvin se menee.



3-vuotias on myös melko helppo koiran kannalta, mikäli siis lapsi on ruodussa. Tuon ikäinen jo pystyy omaksumaan säännöt siitä, miten koiran kanssa ollaan. Meillä 1,5-vuotias jo tietää, miten koiria silitetään ja mitä niille ei saa tehdä (esim. häiritä jos nukkuvat).



Kannattaa hankkia siirrettävä koira/lapsiportti esim. Ikeasta, jolloin saatte koiran tilaa tarvittaessa rajattua. Koira voi osan aikaa viettää rajatussa tilassa (tosin tähänkin pitää opettaa, jos ei ole tottunut). Koirallekin mahdollisuus lepäämiseen on suotava.



Jos teillä olisi perheessä allergiaa, niin silloin ymmärtäisin sen, että koira ei ole tervetullut. Itse näkisin tämän mahdollisuutena lapsillesi tutustua koiran kanssa elämiseen sekä myös sisarpuolellensa tärkeään asiaan (jota koira luonnollisesti on).



Mikäli et halua lapsiasi opettaa olemaan koiran kanssa, he eivät siihen opi kovin helpolla. Eivät nyt, eivät vuoden, kahden tai kolmen päästä. Säännöt on oltava ja nyt sinulla olisi vain yksi opetettava, joten aloittaisin nyt. Ikuisestihan et voi koiraa teiltä kieltää, jos se on kuitenkin on lapselle perheenjäsen.



Minkä rotuinen/kokoinen koira on?



Tsemppiä koko perheelle?

Paitsi jos koira on paimenkoira ja tykkää lapsista. Meillä on ollut paljon koiria ja 1-3v lapset on pahin vaihe sellaselle koiralle joka on arka tai vierastaa lapsia. Vahtiminen on kauhea taakkaa ja silti on päässyt sattumaan sitä sun tätä kun lapset ei vaan usko niin hyvin kuin koirat. Tuollaista kuvailemaasi koiraa en ottaisi samaan taloon pikkulasten kanssa!

Yksinkertaisesti näin: Että jos se etälapsi ei sekä lenkitä että kouluta, ei tarvi ottaa koiraa teille. Mikäli huolehtisi koiran kaikista tarpeista, niin koira saisi tulla.

Etälapsille koira on perheenjäsen josta ovat tottuneet ilmeisesti huolehtimaan. Heille koiran tulon kieltäminen voi aiheuttaa todella suuren mielipahan.



Koirat ovat yleensä luontaisesti varovaisia vauvojen suhteen, en tiedä yhtään koiraa joka olisi vauvan päälle hypännyt. Haistella kyllä haluavat, sen jos sallii antavat vauvan yleensä olla omissa oloissaan.



Teillä voidaan asettaa koiralle selkeät säännöt. Esimerkiksi ettei keittiöön tulla. Koira oppii ne kyllä nopeasti jos olette määrätietoisia. Minäkin suosittelen yhden portin hommaamista jolloin voitte rajata koiralle esim yhden huoneen "rauhoittumistilaksi". Siellä voi olla aina esim teidän ruokailun ajan ja yöllä.

Sen koti ja 'paikka' on siellä lasten omassa kodissa. Ei voi olettaa että sen voi raijata 'vieraaseen' paikkaan olemaan kuin kotonaan eikä myöskään voi olettaa että koira automaatilla uskoisi sen vieraan paikan säännöt. Ja kun se koira stressaa, se yleensä höösää vielä vähän enemmän ja kuuntelee vähemmän kuin tavallisesti. Siinä sitä sitten on teinillä tekemistä.



Itse en koiraa kotiini laskisi kuin poikkeustapauksessa.

Vai pelkäätkö ap sitä, että jotain sattuu 3-vuotiaalle? Muistattehan kaikki, että eläinten kanssa onnettomuudet tapahtuu nopeammin, kun ihminen niihin ehtii reagoida. Normaalisti koirat varovat vauvoja, mutta hyperaktiivinen tapaus innostuessaan saattaa mennä vaikka seistä läpi. Lähtisin siitä, että koiran ollessa kylässä sisällä ei riehuta, ei lapset eikä koirat, piste.



Koirallekin on stressi olla vieraassa paikassa ja ilmeisesti teillä ei ole kokemusta/keinoja rauhoittaa sitä. Jos koiran on pakko tulla, niin hankkikaa jonkun ehdottama lapsiportti ja rauhoittakaa koiralle oma peti toisesta huoneesta jos mahdollista. Mukaan tietty tuttuja leluja ym.



Tuli mieleen, että 3-vuotiaan voisi opettaa "kouluttamaan" koiraa nameilla esim istumaan. Se on mieluisaa sekä koiralle että lapselle ja varmasti osaltaan myös auttaa koiran tottelevaisuudessa.



Annattehan ruuan säännöllisesti (oman ruokailunne jälkeen) ja siten, että koira saa ottaa vasta kun annetaan lupa? Tämä saattaa ehkäistä ruuan varastelua pöydiltä. Eikä kannata edes jättää houkutuksia pöydälle. Koira pois ruokailutilasta ihmisten ruokailun ajaksi,

Jo ihan siksi, että tän ekan pakkotilanteen jälkeen noita pakkotilanteita alkaa tulla melko varmasti useastikin. Jos olet aivan täydellisen varma että koira ei enää teille tulisi, niin sitten asia on eri. Mut jos sulla on pienikin kutina että tän ekan kerran jälkeen sun on enää vaikea kieltää koiraa tulemasta teille, niin pysyisin vaan lujana.



Koska teillä ei ole koiraa, ei kolmevuotias voi mitenkään osata noin vain olla koiran kanssa. On ihan eri asia kasvaa koiran kanssa - silloin lapsi oppii luontaisesti sitä käsittelemään. Mut vieraan koiran kanssa koiriin tottumaton lapsi lähtee helposti sille linjalle, että koiraa provosoidaan jatkuvasti riehumaan ja leikkimään. Kolmevuotias on vielä niin pieni, että saattaa esimerkiksi leikkitarkoituksessa mennä makaamaan kippurassa maahan ja antaa koiran hyppiä päälleen - tilanne joka saattaa nopeasti riistäytyä käsistä niin ettei pieni enää hallitse sitä.



Mä tiedän kyllä tapauksia joissa vieras koira on näpännyt vauvaa. Omaanikin on naapurin lapsiperheen pystykorva tokaissut sormeen kun oli kiihtynyt. En jättäis vauvaa ja koiraa hetkeksikään kosketusetäisyydelle toisistaan.



Meillä on ollut ongelmakoira hoidossa kun oma lapseni oli pieni ja mä meinasin tulla hulluksi. Oma koirani on koulutettu ja rauhallinen, enkä mä tiennyt että joka paikkaan kiikkuva, jatkuvasti haukkuva ja tavaroita varasteleva koira voi olla niin hirveä riesa. Koiraa, joka on kiihtynyt, keskittymiskyvytön ja hyvin turhautunut, on ihan turha pistää minkään portin taakse. Se kuluttaa aikansa sit räpläämällä porttia ja haukkumalla kaikkia uuden paikan ääniä.

Koiralla on säännöllinen ruoka, mutta ei se silti ehkäise pöydiltä syömistä. Koira on sekarotuinen ja en ole ainoa joka on sanonut tapausta villiksi.(Itselläni on sakemanni ja tiedän miten isojen koirien kanssa ollaan, mutta tää on ihan oma tapuaus)

Koira on meillä ollut viimeksi viime kesänä ja silloin murisi ja näykkäsi meidän 3-vuotiasta. Kotonaan "leikkivät" ns. riehuntaleikkejä etälasten kanssa. Eihän tapaus ymmärrä ettei meidän 3-vuotiaan kanssa voi samallalaila leikkiä.

Lenkitys on toinen ongelma. Ollaan sovittu tytön kanssa jos koira tulee hän lenkittää sen. No, viime kerran jälkeen vierailu päättyi siihen että pesin kolmet matot kun ei ollut jaksanut viedä pissille koiraa niin se teki sitten sisälle.

Meillä on täys mahdottomuus "sulkea"koiraa omaan tilaan,poikkeus tietysti parveke, jossa saisi olla omassa rauhassa.

Kotonaan saa olla keittiössä kun syövät, itse en tätä hyväksy mutta minkäs teet kun toinen on heti pöydässä kun selän kääntää.



Pienen vauvan äitinä mulla ei vaan riitä voimat vahtia sitäkin...ratkaisu on tällä kertaa se että lähen ite pienten kanssa pois viikonlopuksi.

Mielestäni jos koiran emäntä on kouluttanut koiransa ja osaa pitää sen ns ruodussa niin silloin saa tulla kyllä meille. Mutta mielestäni tämän koiran hoito/vahtiminen ei kuulu mulle!



Viimesin raskaus puhkaisi mulle lievän allergian,joten totta kai sekin on mielessä..



Kesällä koira tulee todennäköisesti pitemmäksi aikaa, mutta sitten vauvakin on isompi. Ja jotenkin se on helpompaa myös koiralle, 3-vuotiaskin kerkee ns. kyllästyä siihen siin ajassa eikä koko ajan kiusaa toista.

Mielestäni on turha aiheuttaa sille stressiä parin päivän takia. Eka pitkä matka ja 3-vuotias ikiliikkuja ja väsynyt äiti siihen päälle->ei varmaan ole parasta koirallekaan. ;)

sanot ihan suoraan ettei koira voi tulla teille. Sinulla on monta hyvää perustelua, mm. koiran käytös, lapsi ei lenkitä lupauksista huolimatta jne.



kun koira on oppinut käyttäytymään eikä pissaa sisälle ja kun lapset hoitavat ulkoilutuksen lupaustensa mukaisesti, voidaan keskustella asiasta uudelleen.

tapaamissopimus ei käsitä kotieläimiä.



En ymmärrä miksi olet koskaan koiraa teille ottanutkaan. Hankkikoot koiralle muun hoitopaikan.



Lapset tottakait avosylin vastaan muttei koiraa.