Olen kamala äiti...

5,5-vuotias tyttäreni on ilmeisesti jonkinlaisessa uhmaiässä. Ennen niin hyvin käyttäytyvä nuori neiti on nykyään kaikkea vastaan, hyvin tottelematon, näyttää vaan kieltä meille vanhemmille, kun vaikkapa pitäisi pestä hampaat, jne...Ja yrittää kovasti asettaa ehtoja: no sitten mä teen sitä, jos...Johon sanomme jyrkästi, että lapset eivät ehtoja asettele, vaan aikuiset ovat perheen pää...



No, nyt sitten hampaita pestessä, kun tyttö ei kertakaikkiaan suostunut avaamaan suutaan, menin (todella aikuista, tiedän..) sanomaan (sen jälkeen kun olin noin tsiljoona kertaa yrittänyt nätisti, motivoiden, jne. yrittää hyvällä saada lapsi pesemään ne hampaansa...), että kohta sut laitetaan jonnekin muualle asumaan, jos sä et tottele yhtään mitä me sanotaan. Kääk! Miten voin sanoa jotain noin kamalaa?



Mutta nyt mulla on tosi paha mieli.



Toisaalta mietin, että kyllä siinä hermot menee kun tuota tuon ikäisen näsäviisastelua ja tottelemattomuutta kuuntelee päivät pääskytysten. Ja kyse vielä ihanasta tytöstä, jonka kanssa aina ollut hyvät välit ja asiat on menneet jotenkin sulavasti (no tietty uhmaakin on neidillä uhmaiässä ollut, se nyt on selvä...ja höyryjä tietty päästeleekin välillä ulos, totta kai).



Mä olen kamala äiti.



Onko kukaan muu päästellyt suustaan tänkaltasia sammakoita? Pyytelin kyllä tytöltä kovasti anteeksi jälkeenpäin ja sanoin, että äiti vain hermostu kun sä et ollenkaan totellut ja pistit kaikessa vastaan. Ja sanoin, että ei sellaista tietenkään tapahdu. Mutta silti on paha mieli. Kun mä en halua olla sellanen äiti, joka tuollaisia kamaluuksia suustaan päästelee.