Lue keskustelun säännöt.
Mikä hoito mulle, väkivaltaiselle naiselle?
28.05.2008 |
Olen parin kuukauden sisällä lyönyt miestä jalkoihin, läppäissyt poskelle, sylkenyt kasvoille ja potkaissut. Olen ollut niin täynnä raivoa, etten ole hallinnut itseäni. Mietin, mitä tuo on aiheuttanut suhteellemme?
En todellakaan ole ennen ollut väkivaltainen. Olin aivan täysin onnellinen, hellä ja tasapainoinen.. kunnes tuli isku vasten kasvoja: mies piti sivusuhdetta suhteemme aikana, petti fyysisesti ja henkisesti, valehteli ja pimitti todella paljon asioita. Samaan aikaan hän kuitenkin sanoi haluavansa lapsen minun kanssa, menimme kihloihin ja suunnittelimme tulevaa.. Kunnes tuo toinen nainen otti yhteyttä. Heidän suhteensa oli jo silloin ohi, kun kuulin asiasta.
Mulla tää väkivaltaisuus tulee esiin näköjään äärimmäisessä kriisitilanteessa.. luin noita väkivaltakeskusteluja ja jos samaa väkivaltaa olisi ollut toisin päin, niin varmasti kaikki kehottaisi eroamaan. Eli mikään teko ei oikeuta väkivaltaan. Eli mikä "lääkkeeksi" tähän tilanteeseen? En ole pitkään aikaan mieheen kajonnut, pahimman raivon mentyä ei ole tullut mieleenkään. Kadun kovasti tekemisiäni, olen pyytänyt mieheltä anteeksi.
Kommentit (8)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä muakin ihmetyttää, haluatko oikeasti jatkaa pettävän miehen kanssa. Tahdotko oikeasti lapsiakin sellaisen kanssa? Entäs sitten kun olet raskaana tai vauvan kanssa kotona ja mies huitelee maailmalla muiden naisten perässä?
Siis tämä yhtään vähättelemättä sitä, että väkivaltaisuus on naisessakin ruma piirre. Hyvä, jos huomaist piirteen ennen lasten saantia (ymmärsin niin) ja haluat siltä osin muuttua.
Miten omassa lapsuudenkodissasi?
Niin, lapsuudenkodissani äitini pieksi isääni aina, kun isä teki jotain väärää :(. Isällä oli alkoholi- ja mt-ongelmia, äitini oli hyvin ahdistunut. Kun vanhempani erosivat, alkoi äiti lyömään, repimään tukasta, heittelemään tavaroita minua kohti ym.. kerran ranteeni murtui, kun äitini löi siihen kovaa esineellä. Itse asiassa kyyneleet tulee silmiin kun mietin, miten kauhuissani silloin 10-vuotiaana olin.
En ole varma, haluanko loppuelämäni viettää mieheni kanssa. Kuitenkin rakastan häntä ja haluamme yrittää. Tämä ruma ja väärä tapa reagoida pitäisi kuitenkin kitkeä pois. Oli järkyttävää tajuta, että minähän toimin kuten äitini. Tosin äärimmäisessä tilanteessa, mutta eipä sekään mihinkään oikeuta :(. -ap
että olet väkivaltainen koska sussa on vihaa. Väkivalta ei ole oikein, mutta tunnista vihasi määrä ja laatu ja pohdi suoraan liittonne jatkamisedellytyksiä.
Pettäminen on niin kova juttu, että vihaa ei kannata haudata lyömisestä johtuvan syyllisyyden alle.
Niin, aika paljon vihaa, pettymystä ja surua olen tuntenut, enkä osaa oikein kanavoida sitä. Välillä vihaan miestä, välillä sitä naista ja välillä itseäni. Mies ei ymmärrä, miksen voi heti unohtaa ja jatkaa eteenpäin.. Ei jaksa enää oikein keskustella kanssani (sain tietää tapahtumista siis 4kk sitten).. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihan oikein sille pettävälle huoralle, mä oisin juottanu sen känniin ja kastroinu oksasaksilla
Kuten jo itsekin sanoit sinulla on paljon vihaa ja raivoa sisällä ja et oikeen tiedä miten sen toisit muuten ulos. HAe itsellesi apua ja koita päästä miehestä eroon.
En usko että tollasella avoliitolla on tulevaisuutta! Luottamusta on todella vaikea saada takaisin. JA jos jatkatte niin minun mielestä miehesi tulee kuunnella ja jutella aiheesta niin kauan kuin se sinua häiritsee.
Haliuatko tosiaan olla miehen kanssa, joka on pettänyt?
Teillä on paljon selvitettävää, mutta ehkä jos halua löytyy niin saatte ongelmat selvitettyä.
Ulkopuolinen apu olisi varmaan hyvä.