Perhepedistä

Kun tästä mainitsin äidilleni, hän suorastaan raivostui ja sanoi, että yhteisnukkumisella vain tukehdutan vauvan kuoliaaksi.

Voi olla, että sun äidille on näin vaikka neuvolassa sanottu. Nykyään on aika yleistäkin, että vauva nukkuu samassa sängyssä vanhempien kanssa.

meidän vieressämme, ja kaikki on mennyt hyvin. Nyt mukula on kohta 2-vuotias, ja nukkuu ja nukahtaa toisinaan omaan sänkyynsä, toisinaan meidän väliin, ja homma toimii ihan hyvin.



Ekaa yritin tosiaan aluksi nukuttaa omaan sänkyynsä, ulkopuolisten painostuksesta, ja sen seurauksena vauva-ajan ensimmäiset 4 kk olivat aivan kamalia, vauva ei yksinkertaisesti suostunut nukkumaan omassa sängyssä ja heräili ja vain huusi, joten olin tosi väsynyt koska en saanut nukuttua. Asia parani välittömästi, kun kerran vaan otin ja annoin vauvan nukkua vieressäni. Ensimmäiset yöunet pitkään aikaan!!



Vinkkinä siihen, että jos pelkää tukehduttavansa vauvan (mitä en usko että kovin helposti käy, sitä on alitajuisesti varuillaan kuitenkin), on hyvä idea siirtää vauva sitten tissiltä sängyssä ylöspäin, oman ja miehesi pään kohdalle. Päätä tuskin tulee noin vain vierähdettyä vauvan päälle, tai ainakin siihen herää helpommin kuin että vartalo kääntyisi vauvan ylle.



Itsellä tosin vauva nukahti usein tissille ja itse myös, enkä siltikään koskaan kääntynyt vauvan päälle.



Niin ja mies kun on tosi sikeäuninen, tehtiin alussa niin, että mä nukuin keskellä ja vauva minun ja seinän välissä, kun mies pelkäsi että jos hän vierähtääkin vauvan päälle.



Sitten kun vauva vähän kasvoi ja osasi jo itse "monottaa" jos peitto vaikka oli tiellä, uskalsimme laittaa vauvan väliimme kun tiesimme että monottaa kyllä isää heti, jos tulee liian lähelle :)



Eli minä suosittelen perhepetiä, kukin tietysti tavallaan mutta jos vauva ei suostu nukkumaan omassa sängyssä niin viereen vaan, helpolla pääsee!

Mä myös pelkäsin että tukehdutan vauvan ja luulin lisäksi, että on tärkeää että vauva nukkuu omassa sängyssä alusta asti. Voi kuinka monet yöt mä nuokuin pinnasängyn reunalla käytännössä nukkuvana! Sitten otettiin pinniksestä laita pois ja työnnettiin se meidän sänkyyn kiinni - en vaan jaksanut valvoa sängyn reunalla, ja sen lisäksi mun selkä ei kestänyt vauvan nostelua, kun olin tosi väsynyt ja sen vuoksi kömpelö, ja jännitin ja keskityin siihen hommaan niin etten kiinnittänyt nostoasentoon huomiota.

Aluksi vauva oli siis tuossa pinniksessä vaunukopassa, mut aika nopeasti hän nukkui pelkästään sängyssä. Vauva nukkui siinä huomattavan paljon paremmin - silloin vasta huomasin kuinka paljon vauvan heräilyistä oli johtunut siitä että hän oli kevyen unen vaiheessa etsinyt äitiä ja herännyt sit kun tajusi olevansa yksin!



Mä en laittanut enkä laittaisi lasta meidän vanhempien väliin enkä samaan sänkyyn siksi että sekä mies että minä tarvitaan omaa tilaa ja rauhaa nukahtamiseen. Pinniksessä lapsi on taatusti turvassa meidän kääntyilyiltä ja kaikilla on runsaasti tilaa. Lisäksi lapsi ei nyt pääse putoamaan.

vaikka vauva ei huutaisi (luulis että kyllä huutaisi tuollaisessa tilanteessa)niin ihme jos ei huomaa vauvan päälle kellahtavansa :-O Silloin ymmärrän jos on niin kovassa humalassa ettei havahdu siihen mutta siloin ei ole vauvan lähelle asiaakaan.

Mulla on molemmat lapseni nukkuneet vauvana vieressä enkä ole kyllä kertaakaan kääntynyt vauvan päälle vaikka ihan vieressä nukunkin.

Minäkin mietin, että nukkuisin itsekin ehkä paremmin, jos ei tartte koko ajan nousta vauvaa hoitamaan. Yksi vaihtoehto on tosiaan laittaa pinnis omaan sänkyyn kiinni.



Mitäköhän hienoja neuvoja on vielä isovanhemmilta luvassa? Tavat lienevät muuttuneet aika paljon sitten oman lapsuuteni. Toivottavasti ei tarvitse ruveta riitelemään sentään, kun muuten on ollut niin hyvät välit :/



ap

Hän nukkuu usein alkuyöstä ensimmäisen pätkän omassa sängyssään, mutta siitä eteenpäin meidän vanhempien vieressä.



Omien yöunieni kannalta tämä on ehdottomasti paras ratkaisu, koska muuten joutuisin valvomaan kaikki syöttöajat ja nostamaan vauvan takaisin omaan sänkyyn, jossa hän ei kuitenkaan kauaa viihtyisi (kokeiltu on).



Silti minuakin hirvittää ajatus siitä, että minä tai mies kierähtäisimme vauvan päälle. Itse imetystilanteessa en sitä pelkää, sillä siitä kylkiasennosta on käytännössä mahdotonta kierähtää eteenpäin. Mutta imetyksen jälkeen löydän itseni usein selältäni ja vauva on kainalossani. Vauva tuntuu oikein hakeutuvan lähelleni. Jos yritän siirtyä kauemmas, vauva hilautuu pian perässä. Joskus herätessäni hätkähdän ja tarkistan hädissäni, vieläkö vauva hengittää.



Ennen synnytystä pelkäsin miehen osalta sitä, että hän nukkuisi liian sikeästi huomatakseen vauvan välissämme. Nyt kuitenkin mies on itsekin puhunut siitä, kuinka alitajuisesti tajuaa vauvan läsnäolon ja osaa varoa.



Onkohan tätä perhepetiasiaa tutkittu? Onko onnettomuuksia sattunut minkä verran ja onko niissä ollut taustalla vanhemman humalatila tai jotain?

väitti, ettei ikinä ole sattunut mitään. Ja että ennen vanhaan lapsilla ei edes ollut aina kehtoa vaan he nukkuivat äidin kanssa. Mutta mihin nuo äitini sukupolven pelot sitten perustuvat?



ap

jossa vauva oli kuollut isänsä alle perhepedissä. Sänky oli vesisänky.

mulle sanottiin neuvolassa että vauvan tulee nukkua omassa sängyssä. alusta saakka (nyt 5 kk) on kyllä kaissussa nukkunut, tää on paras järjestely meille. :)

mutta kun se vauva ei suostunut. Huusi niin kauan, että laitettiin omaan sänkyyn (ja rauhaan) nukkumaan. Siinä sitten posotteli monta tuntia unia. En mä ruvennut sitten taistelemaan, vaikka kuinka olis perhepeti hyväksi. Saa nähdä kuinka häiriintynyt tapaus tosta vielä tulee.

humalassa ei saa perhepedissä nukkua, eikä vesisängyssä, eikä minkään (rauhoittavien) lääkkeiden vaikutuksen alaisena, mutta muuten ei pitäisi olla mitään vaaraa.



On tavallaan hassua, miten esikoisten vanhemmat varustavat vauvoille ihanat pinnasängyt, suojineen ja verhoineen ja ainoa mitä vauva kaipaa on kainalo ja äidin läheisyys.

Ensimmäisenä yönä vielä yritettiin laittaa pinnikseen mutta loppuyöstä oli jo vieressä.

epäiltiin jossain tutkimuksessa; ts keino säädellä lapsilukua kun ehkäisyä ei ollut eikä varaa ruokkia kaikkia lapsia... Ja jos ennen nukuttiin heinissä yms...



Mutta siis, kannatan perhepetiä, muistakaa vain että se ei ole tupakoiville vaihtoehto!



Pari vuotta sitten joku äiti sai taposta tms rapsut kun kännissä otti vauvan kainaloon ja aamulla oli kuollut vauva. Siis Suomessa tämä.

meidän vieressämme, ja kaikki on mennyt hyvin. Nyt mukula on kohta 2-vuotias, ja nukkuu ja nukahtaa toisinaan omaan sänkyynsä, toisinaan meidän väliin, ja homma toimii ihan hyvin.

Ekaa yritin tosiaan aluksi nukuttaa omaan sänkyynsä, ulkopuolisten painostuksesta, ja sen seurauksena vauva-ajan ensimmäiset 4 kk olivat aivan kamalia, vauva ei yksinkertaisesti suostunut nukkumaan omassa sängyssä ja heräili ja vain huusi, joten olin tosi väsynyt koska en saanut nukuttua. Asia parani välittömästi, kun kerran vaan otin ja annoin vauvan nukkua vieressäni. Ensimmäiset yöunet pitkään aikaan!!

Vinkkinä siihen, että jos pelkää tukehduttavansa vauvan (mitä en usko että kovin helposti käy, sitä on alitajuisesti varuillaan kuitenkin), on hyvä idea siirtää vauva sitten tissiltä sängyssä ylöspäin, oman ja miehesi pään kohdalle. Päätä tuskin tulee noin vain vierähdettyä vauvan päälle, tai ainakin siihen herää helpommin kuin että vartalo kääntyisi vauvan ylle.

Itsellä tosin vauva nukahti usein tissille ja itse myös, enkä siltikään koskaan kääntynyt vauvan päälle.

Niin ja mies kun on tosi sikeäuninen, tehtiin alussa niin, että mä nukuin keskellä ja vauva minun ja seinän välissä, kun mies pelkäsi että jos hän vierähtääkin vauvan päälle.

Sitten kun vauva vähän kasvoi ja osasi jo itse "monottaa" jos peitto vaikka oli tiellä, uskalsimme laittaa vauvan väliimme kun tiesimme että monottaa kyllä isää heti, jos tulee liian lähelle :)

Eli minä suosittelen perhepetiä, kukin tietysti tavallaan mutta jos vauva ei suostu nukkumaan omassa sängyssä niin viereen vaan, helpolla pääsee!

on mennyt meilläkin, nyt kolmas lapsi 1 kk ikäinen ja muut 4 ja 2 vuotta. Esikoisen kanssa oli kamalinta kun yritettiin - ulkopuolisten ohjeiden ja painostuksen vuoksi - väkisin "opettaa" pinnikseen. Ainoa tulos oli itkuiset yöt ja rutkasti univelkaa. Tilanne korjaantui kun "uskalsin" ottaa viereen nukkumaan...

Toisen ja kolmannen kohdalla ei ole tullut mieleenkään muuta kokeilla (no, tokan kohdalla sentään vielä pinnis kasattiin ja joskus siellä nukkui päiväunet - tämäkin lähinnä ulkopuolisten kauhisteluista johtuen. Kolmannen kohdalla ei edes sitä pinnistä enää viitsitty kasata.)

Neuvolantätien ohjeet on vaihdelleet siitä "koskaan ei opi nukkumaan omassa sängyssä jos ette nyt heti sinne laita" -asenteesta (tämä kommentti esikoisesta noin 1 vuoden iässä - on nukkunut nyt yli kaksi vuotta omassa sängyssään eikä enää edes yritä viereen, sänky on tosin meidän parisängyn vieressä) suhteellisen neutraaliin, joskus jopa kannustavaan asenteeseen. Aika yleinen vaan tuntuu olevan tuo "opittava mahdollisimman varhain omaan sänkyyn" -asenne. Minä sanon siihen että höpönlöpön, jos toisenlaisella järjestelyllä kaikki nukkuvat paremmin....

Oma äiti on jaksanut kaikkien lasten kohdalla kauhistella perhepetiä ja vaahdota sen vaarallisuudesta. Mielestäni tuo yllä ollut ohje toimii eli että vauva oman pään tasolle niin ei varmasti tule kierähdettyä päälle...

nukkunut alusta asti mun kainalossa, nyt kyllä enempi vieressä, joko seinän ja mun välissä tai mun ja miehen välissä. Syynä oma "laiskuus", en jaksa yöllä nousta sängystä :) Silti nyt alkaa vähän mietityttää jatko.. kuinka kauan nukumme näin, rupeaako vauva vanhempana liikkumaan unissaan ja tottuuko nukkumaan pinniksessä ilman raivokohtausta.? Ongelma myös vähän se, et ei nukahda isän kanssa, kun kaipaa nukahtamiseen tissiä ja kainaloa.. vähän hankalaa välillä, mut niihän ne on monet asiat vauvan kanssa :)

myönsi itsekin nukuttaneensa meidät kaikki perhepedissä, vaikka ei ilmeisesti olisi ollut tuohon aikaan yleisesti sallittua (30 v sitten), samoin naapurin saman ikäinen täti myönsi toisen lapsen kohdalla siirtyneen perhepetiin kun ekan vekaran kanssa piti taistella nukkumisesta. Ainahan noita ihme sääntöjä on keksitty, käyttäkää vaan järkeänne! Meidän muru on nukkunut joka yön vieressä (kohta 3 kk), eikä kertaakaan ole ollut mitään litistymisvaaraa.

viereen nukuttamisesta.



Meidan kolmas lapsi on nyt melkein 2kk ja on nukkunut mun vieressa koko taman ajan. Herailee kylla silti 1,5-3h valein lapi yon syomaan ja mulla on niin isot rinnat etta vauva ei saa henkea ellen valvo utareitani etta pieni nena/naama ei peitu kokonaan niiden sekaan! Ihan tosi, onko kenellakaan muulla tallaista ongelmaa?? Joten en voisi kuvitellakaan vaan jatkavani unia pojan imiessa.



kaksi isompaa lasta tuskalla ja hiella nukutettiin omissa sangyissaan ja tatakin yritettiin mutta on sellainen mamman sylipoika ettei tule kuuloonkaan etta asettuisi omaan sankyynsa.

Meillä vauva 4 kk nukkunut alusta asti mun kainalossa, nyt kyllä enempi vieressä, joko seinän ja mun välissä tai mun ja miehen välissä. Silti nyt alkaa vähän mietityttää jatko.. kuinka kauan nukumme näin, rupeaako vauva vanhempana liikkumaan unissaan ja tottuuko nukkumaan pinniksessä ilman raivokohtausta.?

Meillä esikoinen oli käytännössä pakko siirtää pinnasänkyyn siinä vaiheessa, kun rupesi pyörimään ja konttailemaan unissaan sängyssä. Tämä tapahtui noin puolen vuoden iässä itse asiassa todella luontevasti ja ilman ongelmia. Pinnasängyn pääty oli oman sänkymme vieressä, joten lasta ei edelleenkään eristetty mihinkään kauas meistä vanhemmista. Mutta niin liikkuvainen oli lapsi, että nukkuminen perhepedissä ei tosiaan ollut enää vaihtoehto.

Hienosti on mennyt ja kaikki nukkuvat hyvin. Nyt siis 4 kk. Ei nukkunut meidän sängyssä kuin kaksi ekaa yötä ja sitten sängyn vieressä. Olen sitä mieltä, että kun heti aluksi totuttautuu tällaiseen, oppii kyllä. Näin vaivaa itse ja ramppasin aluksi huoneessa, mutta ei tarvitse enää. Saa aamuvuoroa tekevä iskäkin nukkua rauhassa.En ihan ole aina ymmärtänyt perhepedin ideaa, meillä se on aviovuode.

Ensimmäisenä yönä yritin vauvan omaa sänkyä, mutta ennen ensimmäistä syöttöä hyppäsin katsomaan joka inahduksesta että nytkö se heräsi ja hiljaisuudesta että hengittääkö vauva yhä. Sitten ensimmäisen syötön jälkeen vauva hiffasi, että äiti ja isä nukkuvat ihan muualla kuin hän, eikä suostunut enää jäämään omaan sänkyyn.



On nyt sitten 3 kuukautta nukkunut välissämme, ja hyvin sujuu :) Suurin syy tuohon omaan sänkyyn nukuttamiseen oli juuri pelkoni siitä, että jää alle. Todellisuudessa ei ole ollut yhtään sellaista tilannetta, ja olenpa jopa muutaman kerran nukahtanut imettäessä vauva kainalossa. Kuten joku toinenkin totesi, se kylkiasento on sellainen, ettei siitä kierähdä vauvan päälle, ainakin minä nojaan enemmin taakse kuin eten imettäessä.



Muutoin vauva nukkuu päidemme välissä, kuten monella muullakin. Mielestäni se on turvallisin paikka, mutta ihan kamalan muhkeita tyynyjä ei kannata varmasti olla. Aluksi vauva oli itseasiassa vielä kapaloituna omaan peittoonsa (nukkui niin rauhallisemmin), ja oli sellainen pötkö että olisi vaatinut todellista taitoa jos ei olisi huomannut päälle kierähtämistä. Nykyäänkin vauva nukuuu peittonsa päällä (potkii sen kyllä aina heti pois päältään), siinä hänet on helppo siirtää rinnalle imemään ja takaisin omalle paikalleen imetyksen jälkeen.



Eli itse ainakin suosittelen. Minä ainakin nukun paljon paremmin vauva vieressäni, on helpompi tarkistaa että hengittäähän vauva (kyllä, olen hysteerinen äiti :D), imettää - ja haistella sitä ihanaa vauvantuoksua :)