Kuinka pian imetyksen voi lopettaa ja lapsen viedä hoitoon

Mieheni haluaa kovasti lasta, enemmän kuin minä vaikka olen minäkin jo ajatukseen sopeutunut. Mieheni on luvannut, että jos tulen raskaaksi ja saamme lapsen hän voi jäädä kotiin jos niin haluan. Minulla on urakehitys sellaisessa vaiheessa että en voi helposti olla vuotta pois työelämästä, miehen on helpompi järjestellä työnsä. Varmaan tuo 3kk on kuitenkin minimiaika mikä pitäisi minun olla kotona. Tiedän että ajatukset voi muuttua, ja haluaisinkin olla pidempään kotona (vaikkei se olisikaan sitten mahdollista), mutta minulle on tärkeää selvittää mahdollisuudet ennen kuin olemme siinä tilanteessa.

ja aion kyllä lähteä vanhempainvapaan jälkeen takas töihin, lapsen isä jää hoitamaan lasta kotiin, eli huolta hoidosta ei ole. Mieheni haluaa taukoa työstään, minä taas pidän työstäni ja palkka on parempi kuin mieheni palkka. Lisäksi uskon, että lapsi ja isä tutustuvat toisiinsa samalla tavalla kuin minä ja lapsi nyt ekan 10 kuukauden aikana. Imetän yhä, mutta tokkopa enää puolen vuoden päästä.

ja jotka aina ihmettelee ihmisten kärkkäitä vastauksia aloittajille.



Ja nyt olenkin itseeni pettynyt - koska mulla nousi ihan karvat pystyyn tästä, sori vaan kauheasti ap. Mutta ihan totta, nyt on vaan pakko kysyä, että miksi tehdä lapsi, jos ei ole siihen valmis? Miehen mieliksikö?



Mä ymmärrän, jos isä on valmis ottamaan lapsen mukanaan tuoman vastuun ja kunnioitan sitä. Kuitenkin luonto on tarkoittanut ensimmäisten kuukausien ajaksi äidin lapsen pääasialliseksi hoitajaksi, miksi muuten juuri äidistä se ruoka heruisi? Eli se 105 ekaa vanhempainpäivää on tosiaan imetyksen vuoksi äidille korvamerkitty.



Kuitenkin ap kysyy myös, kuinka aikaisin lapsen voi viedä päivähoitoon. Eli olette valmiita pyöräyttämään lapsen maailmaan, kunhan joku muu sen hoitaa, niinkö? Jos näin on jo lapsen ollessa vasta imeväinen, millaista mahtaakaan olla jatkossa...



Kannatan subjektiivista päivähoitoa ja naisten työssäkäyntiä, itsekin olen yrittänyt räpistellä mukana työelämässä kolmesta lapsesta huolimatta. Ja lapset on viety päivähoitoon noin 1,5-vuotiaina, joten en ole edes viettänyt heidän kanssaan sitä mahdollista kolmea vuotta. Mutta jokin roti sentään...?

kuten jotkut jo sanoivat niin 2-3kk on ihan hyvä aika imettää. toki on hyvä jos ekaan vuoteen asti pystyy. mutta voihan sitä jo synnäriltä lähteä töihin jos lapsen isä on vaikka työtön ja hoitaisi kotona vauvan. voi pumpata maitoa tai antaa vain korviketta. päiväkodeista sen verran että kaikkiin ei oteta alle 3vuotiaita mutta joihinkin varmaan jo alle 10kk. itse en kyllä pystyisi olla erossa vauvasta. kuopus nyt 1v4kk enkä ole vieläkään ollut vauvasta erossa 2h pidempään muta kukin tyylillään

ja töistä pois oleminen. Kuten yövalvomiset, univelka, vauvan vatsavaivat/koliikki, uhmaikä, rahanmeno, 24 h/vrk vastuu pienestä ihmisestä... Eikä se siihen vauvavuoteen lopu. Lapsi tarvitsee huolenpitoa vuosia sen jälkeenkin.



Oletko ap tosiaan valmis tähän kaikkeen? Kaikkea ei voi jättää isälle tai hoitotädeille.

ja sitten katsoisin miltä näyttää. Ei se psykoanalyyttinen näkemys ihan noin yksinkertaista ole, että juuri jotenkin pitää tehdä. Harrastetaan sitä psykoanalyysiä paljon Ranskassakin, missä hoitokuviot on ihan erilaiset. Vauvat ovat erilaisia, vanhemmat ovat monenlaisia, jollekin töihin meno vaan on se parempi vaihtoehto. Jos asia vaivaa, niin psykologin kanssa voi mennä juttelemaan lapsen kehityksestä ja omasta jaksamisesta ja omista intresseistä.



Kuten monet toteaa, se vauva " vie mennessään" ja muuttaa arvomaailmaa, jätä sille mahdollisuudelle tilaa! Itse olen hoitanut lapsia pitkään kotona ja imetellyt, mutta eipä se taas tarkoita, että muidenkin olisi pakko! Pakkopulla on pahaa;)

mutta tutkija, enkä ole kovin paljon kehityspsykologiaa lukenut. Tiedän kyllä, että näitä asioita ei ole tosiaan juuri tutkittu kokeellisesti (se olisi lähes mahdotonta eettisten ongelmien takia), mutta oman (puutteellisen, myönnettäköön) käsitykseni mukaan on runsaasti "epäsuoraa" todistusaineistoa siitä, että jatkuvuus ihmissuhteissa on elintärkeää vauvalle.

Esim. anakliittiset masennustapaukset ääri-ilmiönä, mutta myös kiintymyssuhdetutkimus sekä toisaalta lapsipsykologien, -psykiatrien ja -psykoterapeuttien työssään kohtaamat tapaukset sekä se, että vastaavat ammattilaiset ovat suuren määrän vauva-lapsiasiakkaita tavattuaan tulleet siihen tulokseen, että tietyt havainnot näistä lapsista selittyvät parhaiten sillä, että pienen vauvan kehitykselle on tärkeää saada olla saman ihmisen kanssa mahdollisimman pitkään ja jatkuvasti.

Nämä ovat suurelta osalta epäsuoria ja epämääräisiä todisteita, mutta itse en niistä tietoisena olisi valmis ottamaan riskiä oman lapseni kohdalla.

Mietin tuota, että tavallaan "suostut" tekemään lapsen koska mies haluaa. Ymmärrän sen valossa, että vaikuttaa järkevältä, että pääset mahd. pian töihin, mutta minun mielestäni on mahdollista, jopa todennäköistä, että se jollain tavoin vahingoittaa lasta. Kannustaisin sinua miettimään, olisiko mahdollista puhua miehen kanssa lapsenhankinta-asia uudelleen. Jos et todella halua lasta, kannattaako siihen miehen takia ryhtyä? (Toivottavasti en loukkaa tällä sinua, se ei ole tarkoitukseni).

mutta olisi käsittääkseni hyvä, että hoitaja ei vaihtuisi "totaalisesti" tuossa 3 kk kohdalla. Vauva tarvitsee psyyken kehityksensä puolesta jatkuvuutta ihmissuhteissa. Eli olisi hyvä, jos isä olisi kotona yhtä aikaa sinun kanssasi ainakin osan tuosta 3 kuukaudesta ennen kuin hänestä tulisi pääasiallinen hoitaja.

Epäilen voiko pääasiallisen hoitajan vaihtuminen todella olla niin järkyttävää lapselle 3kk iässä, tai myöhemminkään, jos kumpikin vanhempi on kuitenkin joka päivä läsnä vaikkei koko ajan.

ap

Yleensä lasta imetetään ja siitä nautitaan. En ymmärrä miksi halusit lapsen josset ole valmis uhrauksiin.

Et voi koskaan tietää etukäteen mitä tuleman pitää. Vauva voi olla koliikkihuutaja, sairas, pysyvästi vammainen tai ihan mitä vaan. Ja se vastuu on kannettava. Vaikuttaa että suhtaudut asiaan vähän niin kuin koiran hankkimiseen.

Valitettavasti olen tällaiseenkin tapaukseen törmännyt, jossa mies halusi lapsen ja lupasi ehdottomasti sen hoitaa. Vaimo pitkin hampain suostui tekemään lapsen, kunhan ei tarvitse imettää sitä. Lapsi olikin vaativa tapaus, ja lopulta mies huitelikin omissa menoissaan illat ja viikonloput kun ei ollut töissä ja vaimo ahdistui kotona vauvan kanssa, jota ei ollut halunnut. Ei siis kannata missään tapauksessa lasta tehdä miehen mieliksi, heille on toisinaan valitettavan "helppoa" vältellä vastuutaan kun ei kotileikit kiinnostakaan.

Kivitystä seuraa.

joten hän olisi sitten ilman tuloja sen alkuajan.



Ja kunnalliseen päivähoitoon ei ole asiaa ennen vanhempainvapaan loppua.

Pidä hyvä huoli ehkäisystä!

Mielestäni vauva tarvitsee äitiään enemmän muutamat ensi kuukaudet ja sen jälkeen voi hyvin olla isän hoidossakin.

Päivähoitoon aikaisintaan sitten kun on henkisesti siihen valmis, ja tämä riippuu persoonasta. Mutta veikkaisin, että aikaisintaan 2,5v iässä.

Mikä on ehdoton minimiaika, mikä lasta pitäisi imettää? Onko aivan välttämätöntä imettää? Entä tarviiko lapsi välttämättä juuri äitiä koko ensimmäisen vuoden vai voisiko se jäädä alusta asti isän hoitoon jos äiti haluaisi mennä töihin ja isä voisi jäädä kotiin? Kuinka pian aikaisintaan lapsen voi viedä päivähoitoon? Kiitos asiallisista vastauksista.

Jotkut äidit eivät imetä ollenkaan, ja lapsesta tulee aivan terve. Yleisesti kuitenkin suositellaan vähintään 3 kuukauden imetystä, jotta vastustuskyky kehittyisi. 105 päivän äitiysvapaa on tarkoitettu äidille (isä voi käyttää sen poikkeustapauksissa, esim. äiti menehtyy synnytyksessä), sen jälkeen saa kumpi tahansa vanhempi olla lapsen kanssa kotona. Kunnallinen päivähoito ottaa lapsen siis aikaisintaan n. 9 kk ikäisenä hoitoon, kun vanhempainvapaa on pidetty.

Imetät sen verran kuin hyvältä tuntuu. Jos haluat imettää, ainakin ns. ternimaito olisi tärkeää lapselle. Myöhemminkin imetys on terveellistä teille molemmille, mutta ei välttämätöntä. Toisaalta ei ole mahdotonta imettää ja käydä töissä (eli pystyisit muutaman ruokintakerran vuorokaudessa imettämään), pumppaat vaan maitoa jääkaappiin/pakastimeen ja lapsi saa osittain sitten vastiketta. Pidä äitiysvapaa (isälle myös isyysvapaata siihen), lepää ja palaa sen jälkeen töihin. Tai jos rahalla ei ole väliä (et tarvitse äitiysrahaa ja isä voi olla palkattomalla vapaalla), palaa töihin heti kun kuntosi sen sallii. Isä voi jäädä kotiin vanhempainvapaalle ja eikös tule isäkuukausikin vielä siihen päälle. Myöhemmin sitten isä kotihoidontuella koti-isäksi, jos haluatte. Päivähoitoon viemistä voi lykätä tai jättää vaikka kokonaan väliin, jos toinen vanhempi on kotona.



Ehkä epätavallinen valinta nyky-Suomessa, mutta ei varmasti Euroopan mittakaavassa, jossa imetyksen yleisyys ja äitiysvapaat yms. on ihan eri luokkaa.

Jotkut äidit eivät imetä ollenkaan, ja lapsesta tulee aivan terve. Yleisesti kuitenkin suositellaan vähintään 3 kuukauden imetystä, jotta vastustuskyky kehittyisi. 105 päivän äitiysvapaa on tarkoitettu äidille (isä voi käyttää sen poikkeustapauksissa, esim. äiti menehtyy synnytyksessä), sen jälkeen saa kumpi tahansa vanhempi olla lapsen kanssa kotona. Kunnallinen päivähoito ottaa lapsen siis aikaisintaan n. 9 kk ikäisenä hoitoon, kun vanhempainvapaa on pidetty.

Kiitos tiedoista. Eli 3kk äitiysloma olisi mahdollinen, minkä jälkeen isä saisi jäädä kotiin. Tiedän että "terninmaito" on tärkeä puolustuskyvylle, mutta itsekin ajattelin että 3kk imetystä voisi riittää.

Sain lapseni ollessani 22-vuotias. Raskaana kun olin, ajattelin, että juu, eipä tässä mitään, kun se syntyy, niin lähdetään miehen kanssa viettämään ainakin kerran kuussa iltaa ja viedään nökö mummolaan.



VAAN KUINKAS KÄVIKÄÄN. Ajatusmaailma muuttuu, kun saa oman lapsen rinnoilleen. Lapsemme on nyt 8kk, olen täysimettänyt ja imetän edelleen (ja aion imettää ainakin vielä vuoden ikään asti!). Mummot ja papat olisivat enemmän kuin mielellään ottamassa nököä hoitoon, mutta toistaiseksi olemme käyneet miehen kanssa vain kaksi kertaa syömässä ja kahvittelemassa. En sano, että kaikkien pitäisi tehdä näin, pointtini on, että ajatuksesi voivat muuttua radikaalisti, kun koet äitiyden. Omalta kohdaltani voin sanoa, että tämä 8 kuukautta on hurahtanut hirmu äkkiä. Lapsi on pieni niin kauhean vähän aikaa, että kehotan nauttimaan siitä ohikiitävästä hetkestä, töitä ehdit tehdä koko lopun elämäsi.



Kaikkea hyvää.

kovasti töihin, mutta niin vain kävi, että kuopuskin oli 4-vuotiaaksi kotona ja nyt kun hän on kuuden ja esikoinen kahdeksan, ajattelin jäädä kotiin kokonaan...



Työ menettää merkityksensä tässä kontekstissa aika äkkiä.

mutta olisi käsittääkseni hyvä, että hoitaja ei vaihtuisi "totaalisesti" tuossa 3 kk kohdalla. Vauva tarvitsee psyyken kehityksensä puolesta jatkuvuutta ihmissuhteissa. Eli olisi hyvä, jos isä olisi kotona yhtä aikaa sinun kanssasi ainakin osan tuosta 3 kuukaudesta ennen kuin hänestä tulisi pääasiallinen hoitaja.

Jotkut äidit eivät imetä ollenkaan, ja lapsesta tulee aivan terve. Yleisesti kuitenkin suositellaan vähintään 3 kuukauden imetystä, jotta vastustuskyky kehittyisi. 105 päivän äitiysvapaa on tarkoitettu äidille (isä voi käyttää sen poikkeustapauksissa, esim. äiti menehtyy synnytyksessä), sen jälkeen saa kumpi tahansa vanhempi olla lapsen kanssa kotona. Kunnallinen päivähoito ottaa lapsen siis aikaisintaan n. 9 kk ikäisenä hoitoon, kun vanhempainvapaa on pidetty.

Kiitos tiedoista. Eli 3kk äitiysloma olisi mahdollinen, minkä jälkeen isä saisi jäädä kotiin. Tiedän että "terninmaito" on tärkeä puolustuskyvylle, mutta itsekin ajattelin että 3kk imetystä voisi riittää.