Miten olet pystynyt hyväksymään sen ettei toiveistanne huolimatta perheeseen tule enempää lapsia?

Mies ei missään nimessä halunnut toista lasta. Kävi piuhat katkaisemassa pian 30 v täytettyään. Ei siinä paljon minulta kysytty.

Onhan minulla ollut jaksamista tuon yhden kanssa, mutta kieltämättä olisi ollut kiva saada toinenkin vauva.

Olen kai vain lähinnä päättänyt olla ajattelematta asiaa.

enempää lapsia, omista syistä johtuen. Eräs äiti sanoi mielestäni asian todella hyvin; lähes jokaisella naisella jää "se" viimeinen vauva syntymättä.



Tosin, en itse enempää haluaisikaan, kun vaarana on oman ja vauvan hengenlähtö.

lähes jokaisella naisella jää "se" viimeinen vauva syntymättä

en olisi aikanaan uskonut että jos on jo yksi lapsi, myöhemmin on niin voimakas tarve saada lisää. ehkä pelottaa se että on "vain" se yksi, että on tietyllätapaa sen "varassa".

Mies vastustaa ajatusta. Toistaiseksi toisen lapsen tekemättä jättäminen ei ole ollut minulle mikään kriisi, johtunee tietysti siitäkin, että en itsekään ole täysin varma siitä, haluanko toisen lapsen. Jos joskus haikein mielin mietin toista lasta, niin palautan itseni maan pinnalle ajattelemalla tämän yksilapsisuuden hyviä puolia ja elämän suunnatonta helppoutta!

Meillä kolme lasta ja haluaisin neljännen. Mies on sitä mieltä että kolme riittää. En ole ollenkaan sinut asian kanssa enkä (vielä) lähelläkään hyväksymistä.



Yritän todennäköisesti vielä väsytystaistelua. Tiedän että mies olisi innoissaan neljännestäkin, jos sellainen tulisi...