Mitäs nyt? Mies puutteessa

ja alati ärtyisä. Minulle olisi tarjolla häneltä vain kiihoittamatonta seksiä ja kun laatu ei natsaa, niin ollaan ilman! En osaa rakastaa? Voiko tässä maailmassa rakastaa edes ketään, kun en hyväksy tällaista epätäydellisyyttä? Satunnaisia suhteita taas en voi harrastaa ihan muista syistä... tai siis eihän niistäkään varmasti saisi sitä täydellistä suhdetta kasaan... ja lapsilla on hyvä olla ehjä perhe.



Mies lihoo ja lihoo. Jos ei olisi puutetta, niin todennäköisesti hän siltikin rakastaisi paljon syömistä ja lihomista ja saisi mielestään kaiken kivan. Otsikossa jäi huomiotta, että olen itsekin, olosuhteiden pakosta, ilman hyvää seksiä. En silti ala lihoksimaan enkä haukkumaan miestäni! Kauniisti olen kyllä yrittänyt asiani esittää...



Naisille on asetettu paljon enemmän ulkonäköpaineita kuin miehille, mutta kyllä minä ihan omasta halustani haluan olla vetävän näköinen! Miksei miehenikin? Vastuuta ja kunnioitusta naista kohtaan on myös pitää omasta fyysisestä kunnostaan huolta. Muuten mies on kiva ja lasten- ja kodinhoitokin yhdessä on sujuvaa. Joskus meillä on seksiäkin.