Lue keskustelun säännöt.
Lapsille huutamisesta
05.04.2010 |
Täytyy tunnustaa, meillä huudetaan lapsille ja vielä joskus jopa molempien vanhempien voimin.Tuntuu itsestäkin kurjalle saati sitten lasten mielestä, varsinkin isompi jo koululainen tuntuu pahoittavan mieltään välillä aika rankasti ja sitten ei suju mikään toiminta esim.jos kiire johonkin. Miten saisi itse tapojaan muutettua, kuinka pahalta se lapsista voi tuntuakaan. Toki meillä rakkauttakin jaetaan sitten ylenmäärin ja tietävät olevansa arvokkaita, mutta itse mietin kuinka pahoja muistoja lapsille jää kun aina huudetaan? Ja vinkkejä hermojen hallintaan ettei itse riuhtaise sitä kaukosäädintä väkisin lapsen kädestä jos tv ei mene kiinni silloinkun sanotaan? Ja valitettavasti samat toimintatavat alkaa olla melkein tällä koululaisella.
Kommentit (4)
kysymällä vinkkejä tai käyttämällä passiivia "meillä huudetaan" tai kolmatta persoonaa "miten saisi muutettua". Sano itsellesi, että "Minä olen huutanut lapselleni enkä tee sitä enää koskaan, koska henkinen väkivalta on yhtä pahaa kuin ruumiillinen väkivalta. Pyydän nyt myös anteeksi lapsilta, että olen heille huutanut ja lupaan etten enää ikinä huuda."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
anteeksi pyydellään kyllä puolin ja toisin..mutta toki syy ei ole kun itsessä huutamisen suhteen
on kiusallista. itse huomaan kiroilevani jos jokin asia menee pieleen niin useasti lasten kuullen. omassa lapsuuden kodissani on huudettu ja kiroiltu joten epäilen sen piintyneen sieltä päähäni.. noloa ja harmittavaa mutta jostain ne kirosanat aina lipsahtaa. Puhuessani en kiroile koskaan, ainoastaan silloin jos joku asia menee myttyyn.. tosi harvoin kyllä korotan ääntäni mutta eiköhän toi kiroileminen ole yhtä paha tapa..
"laske kymmeneen" ennen kuin reagoit mitenkään. Harva asia on oikeasti huutamisen väärti. JA useinmiten huutamisen todellinen syy on jossakin stressinaiheuttajassa, joka ei edes liity lapsiin. Painokas voi olla muutenkin.