Auttakaa, murehdin liikaa

Jatkuva murehtiminen vie hirveesti energiaa ja heikentää elämänlaatua. Olen jopa miettinyt terapiaa, koska tällainen murehtiminen ei ole enää normaalia.

ne murehtimisen kohteet vaihtelee. Jos en pelkää sairastumista johonkin vakavaan sairauteet (siis itseni, lasteni tai mieheni), niin murehdin jotain muuta. Kuten esimerkiksi rupean pelkäämään että lapseni jää ilman kavereita kun aloittaa koulun tai että häntä kiusataan. Jos en murehdi tätä, niin sitten alan pelkäämään että meidän perheestä liikkuu kamalia huhuja, ja kukaan ei halua olla meidän kanssa tekemisissä. Siis murehdin koko ajan, mutta kohde vaan vaihtuu. Ehkä tämä on sitten mun tapa elää tätä ahdistavaa elämää :-(((

Tilanne on vielä jotenkin pelastettavissa jos sen itse huomaa. Minä olen yrittänyt hillitä sitä niin, että en missään nimessä halua siirtää tätä asiaa lapsiini. Yritän niille puhua ja vahvistaa heidän itsetuntoaan sekä kertoa että kannattaa huolehtia asioista aikanaan ettei tule murheita yms. Sillä ehkä pystyn osaksi itsekin hillitsemään turhaa murehtimista.



Osan murehtimisesta saan torpattua loogisella ajattelulla. Jotta en huolehtisi olen muunmuassa hankkinut lapsille sairasvakuutukset sekä meille molemmille aikuisille henkivakuutukset. Jos toinen kuolee niin toinen pärjää jne...

niin tässä yksi diagnostinen määritelmä hoito-ohjeineen. Lukaskaapas, kuulostaako omalta elämältä...



http://www.introspekt.fi/artikkelit/yleistynyt-ahdistuneisuushairio/

Diagnostiset kriteerit



A. Vähintään kuuden kuukauden ajan on esiintynyt korostunutta jännittyneisyyttä, huolestuneisuutta ja pelokkuutta suhteessa arkipäivän tapahtumiin ja ongelmiin.



B. Esiintyy vähintään neljä seuraavista oireista, joista yhden täytyy olla jokin oireista 1-4:



Autonomiset kiihotustilat oireet

1. sydän tykyttää tai tunne, että sydän hakkaa tai kohonnut pulssi.

2. hikoilu

3. vapina

4. suun kuivuminen, joka ei johdu nestehukasta tai lääkityksestä



Rinnan ja vatsan alueen oireet

5. hengitysvaikeudet

6. tukehtumisen tunne

7. rintakipu tai epämiellyttävä tunne rinnassa

8. paha olo tai vatsakipu (esim. vatsanväänteet)



Psyykkiset oireet

9. pyörryttävä, huimaava, sekava tai horjuva olotila

10. tunne siitä, että ympäristö on epätodellinen (dereaalisaatio) tai itse on kuin jossain kaukaisuudessa tai “poissa tästä maailmasta” (depersoonalisaatio)

11. tunne itsehallinnan menettämisestä, sekoamisesta tai tajunnan menettämisestä

12. kuoleman pelko



Yleisoireet

13. kuumat aallot tai vilunväristykset

14. ihon puutuminen tai pistely



Jännitysoireet

15. lihasjännitys, -säryt tai -kivut

16. levottomuus ja kykenemättömyys rentoutua

17. hermostuneisuuden tunne

18. nielemisvaikeudet tai palan tunne kurkussa



Muut oireet

19. korostuneet reaktiot yllättävissä tilanteissa tai herkkyys pelästyä

20. keskittymisvaikeudet tai mielen tyhjäksi pyyhkiytyminen ahdistuksen tai huolestuneisuuden takia

21. jatkuva ärtyneisyys



Ahdistus on pääoire. Se ei rajoitu mihinkään erityiseen ulkoiseen tilanteeseen. Masennus ja pakko-oireitakin voi ilmetä, jopa pelko-oireisen ahdistuksen piirteitä, mutta ne ovat selvästi toissijaisia ja lievähköjä.

Minulla menee ehkä työpaikka ytssä ja olen tähän työhön panostanut aika paljon. Alkoi luonnollisesti ahdistamaan ihan rankasti. Sitten tein tietoisen päätöksen että luovun tuosta työstä ja mietin jotakin muuta. Pääsin ahdistuksesta eroon ja en edes halua säilyttää nykyistä paikkaani. Olen tosi hyvällä tuulella lisäksi. Koittakaapa kerrankin mennä ahdistusta päin ja lopettaa pelkääminen. Voi jopa tehota ja ainakin voi hallita hieman tilanteita kun ei luiki pakoon.

ne murehtimisen kohteet vaihtelee. Jos en pelkää sairastumista johonkin vakavaan sairauteet (siis itseni, lasteni tai mieheni), niin murehdin jotain muuta. Kuten esimerkiksi rupean pelkäämään että lapseni jää ilman kavereita kun aloittaa koulun tai että häntä kiusataan. Jos en murehdi tätä, niin sitten alan pelkäämään että meidän perheestä liikkuu kamalia huhuja, ja kukaan ei halua olla meidän kanssa tekemisissä. Siis murehdin koko ajan, mutta kohde vaan vaihtuu. Ehkä tämä on sitten mun tapa elää tätä ahdistavaa elämää :-(((