Mitä kaikkea teillä EI SAA tehdä ja mitkä on perustelunne?

En ymmärrä, miksei saa juosta. Meilläkään ei portaissa saa leikkiä, eikä heittää tavaroita takkaan tai kaapia tuhkaa takasta lattialle (tulee ärsyttävä sotku).

En ymmärrä, miksei saa juosta. Meilläkään ei portaissa saa leikkiä, eikä heittää tavaroita takkaan tai kaapia tuhkaa takasta lattialle (tulee ärsyttävä sotku).

niin liukkaat lattiat sisällä, että täällä meinaa kävellenkin joskus lentää nurin. Eipä toi tyttö ihan aina ole uskonut ja sitten huutaa, ku kolauttaa ittensä seinien kulmiin yms, kun on juossut! Joku kerta voi käydä vielä pahasti, joten juokseminen sisällä on kielletty!

täytyy pestä kädet aina kun on jotain syönyt - inhoan rasvajälkiä ovissa ja ovenkarmeissa



Meillä ei saa tuoda leikkikaluja pois omista huoneista - kaksi isoa huonetta on "pyhitetty" lapsille, olohuone ei ole leikkipaikka!



Sohvilla ei pompita - voi kaatua pahastikin

tahallaan sotkeminen (esim. seiniin piirtely, vessapaperin silppuaminen) ja rikkominen (esim. maton hapsujen leikkaaminen) kielletty, ja illalla kerätään ainakin suurin osa päivän sotkuista pois.



Nämä ei ole mitänä yksioikoisia sääntöjä: esim. sängyllä saa joskus pomppia muttei paljon (pahaksi pohjalle, mutta en pidä vaarallisena), sisällä saa juosta (sen mallinen asunto ettei mitään hirmuvauhtia saa aikaiseksi, joten en pidä vaarallisena) mutta sisällä ei saa heitellä/potkia palloa (voi hajottaa tavaroita) eikä nojatuoleilla kiipeillä (voivat keikahtaa).

ruuan jälkeen pestään kädet ja suu (minimoi tahroja) ja ruokaa syödään vaan ruokapöydässä (poikkeuksena ei-sotkevat ruuat, joita saa JOSKUS syödä piirrettyjä katsoessa, esim. kuivatut banaanit).

tahallaan sotkeminen (esim. seiniin piirtely, vessapaperin silppuaminen) ja rikkominen (esim. maton hapsujen leikkaaminen) kielletty, ja illalla kerätään ainakin suurin osa päivän sotkuista pois.

Nämä ei ole mitänä yksioikoisia sääntöjä: esim. sängyllä saa joskus pomppia muttei paljon (pahaksi pohjalle, mutta en pidä vaarallisena), sisällä saa juosta (sen mallinen asunto ettei mitään hirmuvauhtia saa aikaiseksi, joten en pidä vaarallisena) mutta sisällä ei saa heitellä/potkia palloa (voi hajottaa tavaroita) eikä nojatuoleilla kiipeillä (voivat keikahtaa).

sisällä. Ihan vain siitä syystä että Itse kaaduin 7 vuotiaana kun matto liukui jalan alta kun juoksin. Muistona tästä 3 cm arpi takaraivolla ja olin 2 viikkoa sairaalassa.

sohvilla ja sängyillä ei hypitä - turvallisuus

päivävaatteilla (tyyliin farkuilla joilla on oltu ulkona) ei mennä sänkyihin pyörimään - ettei petivaatteet likastu

videoita ei katsota iltapalan jälkeen - että lapset sais paremmin yöunta

leluja ei heitellä - ettei paikat hajois

ei puhuta rumia - käytöstavat

-Portaissa leikkiminen on ehdottomast kiellett, samoin tavaroiden jättäminen rappusille.

- Kädet pestään ennen ruokailua

- Ovia ei paiskota

Siinä taitaa olla ehdottomats äännöt. JUosta saa alakerrassa ja meidän sängyllä saa hyppiä:-)

perustuvat turvallisuuteen ja äidin lyhyeen pinnaan. :) Eli portaissa ei pelleillä, sängyissä ja sohvilla ei pompita. Ja toisaalta ei saa tehdä isoja sotkuja, jotka minä joutuisin siivoamaan, esim tuo takan luona leikkiminen. Ei saa huutaa niin että korviin sattuu. Sen sijaan meillä saa juosta sisällä, kyllä lapset tolpillaan pysyvät, eikä meillä ole esim. mattoja, joihin kompastuisivat juostessaan.



En ymmärrä sääntöjä, jotka tekevät kodista aikuisten valtakunnan, jossa lapset ovat jonkinlaisia näytöskappaleita tai vierailijoita. "Ei saa koskea seiniin eikä siirtää huonekaluja". Enkä sitä, että lasten pitää leikkiä vain yhdellä lelutyypillä kerrallaan. Parhaat leikit syntyvät luovuudesta ja innovaatiosta, ei siitä, että tää robotti osaa sanoa "tööt" ja sen silmissä on valot.

ei saa leikkiä ovilla, ei satuttaa toista jne.



10

Eikä meilläkäään ovilla ei saa leikkiä eikä toista satuttaa



+ peruskäytöstapoja yritetään opettaa koko ajan ( kohteliaisuus, toisen huomioon ottaminen, jakaminen jne)

-sisällä ei saa juosta (joka kerta se päättyy siihen et joku loukkaa jotenkin itsensä)

-sisällä ei tarvi huutaa (ei jaksa kuunnella sitä meteliä)

-vain pehmeää palloa saa heittää sisällä (pienin koittaa heitellä vähän kaikkia leluja, missä pian jotain menee rikki tai johonkuhun sattuu kun osuu)

-ketään ei saa satuttaa

-kukkiin ei kosketa, kastella saa kyllä luvan kanssa ja haistella :)

-sängyillä ja sohvilla ei saa hyppiä, sitä varten ollaan joskus annettu patja lattialle tai sit saavat hyppiä ihan vaan muuten lattialla



kaikissa huoneissa saa meillä leikkiä, ja lelut ovat kaikki vapaassa käytössä vaikka samaan aikaan. siivotaan sit kun tarvii ja jaksaa. yöksi raivataan kulkuväylä lasten ja aikuisten huoneen välillä sekä vessaan ettei pimeässä astu lelujen päälle.

eikä naapurin ukot saa tulla hiprakasssa notkumaan ja vihjailemaan alatyylisiö juttuja lapsille. Näin tapahtui omassa lapsuudenkodissani.

kun vain yksi lapsi joka on noin parivuotias.



-Mitään ei saa rikkoa tahallaan

-Ketään ei saa lyödä tai potkia

-Ruokaa ei heitetä lattialle

-Kaihtimien vaijereita ei saa repiä, ne löystyvät tai voivat napsahtaa poikki

-Taulu-tv:n ruutuun ei saa koskea





Sensijaan meillä



-Saa juosta

-Saa riehua sängyssä valvotusti

-Saa tehdä sormenjälkiä ikkunaan ja peileihin eli nojailla niihin

-Saa "kirjoittaa" äidin ja isän läppäreillä

-Saa leikkiä kaikilla leluilla kaikissa huoneissa

-Saa paukuttaa kattilankansia ja huutaa. Toki sanon, jos volyymi nousee kovin korkealle. Yleensä lapsi vain tahtoo kokeilla äänensä rajoja ja se kestää ehkä 15 sekuntia.

ihan maalaisjärkeä vain.

Siis esim. että ei saa satuttaa ketään tai rikkoa mitään. Ja kädet pestään ulkoa sisälle tullessa ja syömisen jälkeen.

Sohvilla ja sängyillä saa SAA pomppia, käytävillä saa juosta - pakko ei ole!

Naapuri on tituleerannu meitä tiukoiksi.. :)

Sääntöjä on jokalähtöön, niitä tulee ja menee sitä mukaan kun lapset kasvaa ja alkaa kokeilemaan uusia juttuja, tässä vaan jotain:



* Sisällä ei juosta, pompita, ei heitellä leluja, eikä pallolla pelata (saa luruttaa).

Rappusissa kuljetaan nätisti, niissä ei juosta, pompita, ohitella..



* Lelut kerätään pois kun niin sanotaan. Jos lelulaatikot on kaadettu yhteen kasaan niin saa leikit odottaa hetken jos saan päähäni että huone on nyt siivottava.



* Ja pihaan haetaan omat lelut kujalta, ne ei myöskään jää pitkin omaa pihaa illalla!

Huomio: saatan kyllä illalla siivota itsekin lelut paikalleen, mutta käskettäessä lapset kerää tavaransa. ;)



Kun sanotaan niin tehdään. Minusta on ihan turhaa sanoa että "meillä ei saa satuttaa"! Eihän missään, kukaan satuta..



Äskön kielsin 1- vuotiasta koskemasta uunin, raahaamasta tuolia pitkin huonetta. Onhan noita sääntöjä.



Itse en anna lapsien koskea tulisijoihin, en siksi että sotkee vaan se saattaa joskus olla kuuma ja polttaa itsensä. Ei lapset nyt vaan koske niihin!

Miksi pitäisi sallia? Ei ne koske moniin muihinkaan laitteisiin varsinkaan jos niissä kulkee sähkö.



Vastaavasti koti on tehty niin ettei joka känteessä tartte komentaa jos lapsi koskee johonkin. Kaikki on mielenkiintosta, meikit esim. mutta eihän se ole kuin mamman oma vika jos lapsi ne käsiinsä saa. :)

Menee rikki, sattuu, se on jonkun muun omaa..

Eikä kaikkea tartte perustella. Joskus pitää ymmärtää että ei on ei.



18

johtuen siitä että vain yksi lapsi ja hänkin nuori (parivuotias). Mut nämä säännöt on:

- käsien pesu kun tullaan sisälle/kotiin

- koiralle aina rauha eikä sen kanssa mitään pallonheitto/riehumisleikkejä

- kun hermo menee ja itku tulee niin asia sovitaan, ja lisäksi minulla on äitinä sääntö, että katson itseäni peilistä ja mietin että teinkö mä nyt kaiken niin että lapsi tajusi mitä haluan, vai aiheutinko itse kireyttä ja lapsen pahan mielen. Aika usein, ikävä kyllä, mä olen itse provosoinut ton tilanteen

- päivä päätetään aina hyvin, jotta sekä vanhemmilla että lapsella on hyvä mieli kun mennään nukkumaan. Vaikka oisin kuinka väsynyt pidän huolen että lapsen ilta on mukava, siinä on hellimistä ja kikattelua koko perheen kesken.

Meillä on ihan vain muutamia ehdottomia sääntöjä, joista ei jousteta missään tapauksessa, ja suurimmaksi osaksi ne koskevat lähinnä 5-vuotiasta esikoistyttöäni, koska kuopus on vielä liian pieni niitä ymmärtämään.



Meillä on eläimiä, ja niiden kiusaaminen on kielletty. Eläimiin ei saa koskea ollenkaan, elleivät ne itse ota kontaktia (tule syliin, haistelemaan tms.).

Illalla klo 19 jälkeen ei hypitä sohvalla, sängyllä, lattialla eikä yhtään missään, ei juosta, huudeta eikä kiljuta. Tämä sääntö pohjautuu siihen, että sekä 1-vuotias pikkuveli että naapurin lapset alkavat valmistautua iltapuuhiin ja nukkumaanmenoon (kuten siis esikoiseni itsekin), eikä silloin enää kukaan halua ja jaksa kuunnella meteliä. Myöskin aamulla ennen klo 8 kaikki em. toiminta on kiellettyä, samoin päivällä n. klo 12-14 päiväunien vuoksi. Eli tämä sääntö pohjautuu yksinkertaisesti lepo- ja unirauhan turvaamiseen.

Lisäksi keittiö on "rauhoitettu alue", siellä ei juosta, hypitä tai metelöidä mihinkään aikaan vuorokaudesta. Tämäkään ei ole mikään turvallisuuskysymys, vaan johtuu yksinkertaisesti siitä, että lemmikkikanimme ovat keittiössä vapaina, ja voivat oikeasti tulla tallotuiksi jos siellä juostaan ja pompitaan. Kanit eivät myöskään liiemmin nauti kovasta metelistä, siksi se on keittiössä kiellettyä.

Äitiä ja isää on myös toteltava, oli se kivaa eli ei. Pyrimme kyllä useimmiten perustelemaan käskymme ja kieltomme, mutta tytöllä on myös sellainen kyseenalaistamisen vaihe menossa, ettei hän tahtoisi millään hyväksyä perusteluja ja kyseenalaistaa jatkuvasti samoja asioita, mm. tämän keittiön rauhoittamissäännön, vaikka se on hänelle monesti jo perusteltu. Silloin sanomme usein, että hän tietää kyllä, miksi keittiö on rauhoitettu, ja asia nyt vaan on näin, jos se ei hänelle käy, hän on hyvä ja poistuu keittiöstä.



Muina aikoina saa juosta, pomppia, hyppiä ja metelöidäkin, muttei jatkuvalla syötöllä. Saatan siis sanoa, että nyt pitäisi olla hetken aikaa hiljempaa, nyt on huudettu ja metelöity liian pitkään yhtä soittoa. Tähän tyttö itse toteaa, että "no, niinpäs onkin, minäpäs voisin välillä vaikka piirtää/askarrella/kuunnella musiikkia/leikkiä jotakin leikkiä." Minä en myöskään kauheasti ole rajoittanut kiipeilyjä ja sen sellaisia toimintoja edes turvallisuuden nimissä, koska lapset ilmeisesti oppivat parhaiten kokeilemalla. Kun on kerran tiputtu sohvalta ja se on sattunut, ei ole tarvinnut kiivetä kirjahyllyyn kokeilemaan. Tietysti mulla on lapset jatkuvasti valvonnassa, enkä todellakaan salli toisten satuttamista, ja rauhoittelen tarvittaessa meininkiä niin, ettei kellekään sattuisi mitään pintanaarmuja vakavampaa. Sormia on jätetty oven ja laatikon väliin usein, mustelmia ja pieniä nirhaumiakin on jatkuvasti, mutta mitään sen vakavampia ei ole käynyt.