Vauvan (3kk) nukuttamisesta: miten opetan omaan sänkyyn?!

Ei voikaan. Tuon ikäinen tarvitsee sinut vierelleen.

Kun ei se usein oikein meinaa nukahtaa viereenkään, jos ei juuri oikealla hetkellä osaa viedä. Ja kun minua ei huvita mennä nukkumaan joka ilta klo 20, niin olisi kiva jos se nukkuisi myös ilman minua...



Ap.

Ehkä tuossa vaiheessa paras ohje on että ihan sama missä nukkuu, kunhan nukkuu.

perhepeti, saat vähän luettua noita hyötyjä.



Meidän nyt 2,5v on nukkunut ensimmäiset 1,5v vieressä, ja nyt vuoden omassa sängyssä.

(nukahtaa nopeasti, nukkuu kokoyön ja pitkään)

Ehkä tuossa vaiheessa paras ohje on että ihan sama missä nukkuu, kunhan nukkuu.

Onko kukaan lukenut mitään hyvää opusta aiheesta? Lähinnä koitan nyt siis välttää sitä, että joutuisin joskus unikouluttamaan lapseni nukahtamaan ilman minua.

Perhepeti ei ole meidän juttu. Olin aiemmin perhepedin kannattaja, mutta sekä minä että vauva nukumme selvästi paljon huonommin vierekkäin. Näin jo ihan vastasyntyneestä ja vauva on tosiaan ollut vieressä vain väsymystäni ja laiskuuttani nousta yöllä.

Tilanne tuntuu myös menevän huonompaan suuntaan eli vauva haluaa pitää mun kättä kädessä tai mun käden pitää olla puoliksi sen kasvoilla, jotta nukahtaa ja yöheräämistenkin jälkeen pitää näin nukuttaa.

Jos joku siis tietäisi, että miten on mahdollista (tai onko) tässä vaiheessa mahdollista jotenkin saada lapsi oppimaan nukahtamaan itsekseen?! Huudattamaan en pysty (eikä tässä iässä tietty pidäkään).

Ap.

joten siksi huutelen täällä kokemuksia.



Ap.

tuo, että lapsi haluaa pitää kädestäsi kiinni, kertoo kyllä siitä että lapsi haluaa läheisyyttä. Lapsilla tulee ja menee yleensä vaiheita nukkumisessa, jos nyt on yksi, niin myöhemmin on joku toinen vaihe.

3 nuorinta syntyi kaikki 3 vuoden sisään, ja jokainen noista oli yökukkuja 4 vuotta ja edelleen 5 ja 8 vuotiaat vaeltaa lähes joka yö vanhempien sänkyyn. Omaan he nukahtavat mutta aamulla löytyvät vierestä usein.

En ole nähnyt tarvetta opettaa nukkumaan koko yötä omassa sängyssä, kun ei itse herätä tuohon lasten vaeltamiseen ollenkaan.

Oikeasti pääset paljon vähemmällä kun et ota pulttia nukkumisasioista. Jos vaan vauva nukkuu niin asiat on hyvin. Se että nukkuu 3kk ikäisenä omassa sängyssä ei takaa sitä etteikö lapsi alkaisi haluta vanhempien viereen 1v 3v tai 8v iässä. Kyllähän aikuisetkin tykkää nukkua toisen vieressä ja nisäkkääthän yleensäkin nukkuvat poikastensa kanssa.

Unohda ne "asiantuntijat" ja "opukset", ihan oikeasti, lasta ei voi kasvattaa minkään ohjekirjan mukaan. Teet just niinkuin teistä tuntuu oikealta ja miten teillä toimii. Ja annat piutpaut niille ohjekirjoille:D

Ehkä tuossa vaiheessa paras ohje on että ihan sama missä nukkuu, kunhan nukkuu.

Onko kukaan lukenut mitään hyvää opusta aiheesta? Lähinnä koitan nyt siis välttää sitä, että joutuisin joskus unikouluttamaan lapseni nukahtamaan ilman minua.

Perhepeti ei ole meidän juttu. Olin aiemmin perhepedin kannattaja, mutta sekä minä että vauva nukumme selvästi paljon huonommin vierekkäin. Näin jo ihan vastasyntyneestä ja vauva on tosiaan ollut vieressä vain väsymystäni ja laiskuuttani nousta yöllä.

Tilanne tuntuu myös menevän huonompaan suuntaan eli vauva haluaa pitää mun kättä kädessä tai mun käden pitää olla puoliksi sen kasvoilla, jotta nukahtaa ja yöheräämistenkin jälkeen pitää näin nukuttaa.

Jos joku siis tietäisi, että miten on mahdollista (tai onko) tässä vaiheessa mahdollista jotenkin saada lapsi oppimaan nukahtamaan itsekseen?! Huudattamaan en pysty (eikä tässä iässä tietty pidäkään).

Ap.

Juu, en ota pulttia, mutta pelkään tilanteen pahenevan, kuten parille tutulle on käynyt (koko perhe nukuumaan klo 20, kun lapset ei muuten nuku...) ja siksi kaipaan asiantuntijoiden ohjeita, etten aiheuttaisi mitään "traumoja" lapselle turhaan. Siis kiinnostaa, että onnistuuko tämän ikäisen opettaminen omaan sänkyyn enää ollenkaan,kun nyt tainnut oppia minun viereeni.



Sen lisäksi etten halua pitkään perhepetiä, on tässä turvallisuusnäkökulmiakin: parina yönä olen heränyt kämmen vauvan naamalla pitämässä tuttia paikallaan... :S Etten vaan tukehduta tuota!



Haluaisin todella tietää, voiko tämän ikäistä jotenkin opettaa näissä asioissa, vai annanko nyt olla ja unikoulutamme kun lapsi on 6kk...



Ap.

(jos siis kyse isommasta kuin 3kk) ja koko perhe nukkumaan klo 20. Kuulostaa hassulta.



Ei 3kk ikäistä voi opettaa. Pieni haluaa läheisyyttä, maailma on suuri ja jännittävä paikka ja äiti ja isä ainoa turva maailmassa ja saattaa olla että vain lähellä on turvallista nukahtaa.



Meillä oli yksi vauva joka ei nukkunut kuin sylissä ja pystyasennossa eli vanhemmat nukkui niin että istui nojatuolissa vauva sylissä... Hankin kantoliinan ja pidin vauvaa siinä päivät, ulkonakin. Vauva sai päivällä läheisyyttä ja alkoi nukkumaan yöt omassa sängyssään ihan suosiolla. Kannattaa tuotakin kokeilla.



Onko teillä pinnasänky oman sängyn vieressä laita laskettuna? Vauva on turvassa omassa sängyssään ilman vaaraa että vanhemmat littaa unissaan, mutta kuitenkin tottuu omaan sänkyyn, helpompi siirtää tutussa sängyssään omaan huoneeseen myöhemmin. Ja nukkuu kuitenkin vieressä.



Kuulostaa kyllä ihan normaalilta vauvalta, vauvat kaipaa läheisyyttä jotta tuntuu turvalliselta nukahtaa. Pieni vauva ei ymmärrä että vanhempi tulee takaisin eikä ole kokonaan kadonnut, isompi taas ymmärtää ja on helpompi tottua nukahtamaan itsekseen. Pieni vauva kokee vaan hylkäämisenä jos kukaan ei vastaa itkuun tai ymmärrä sitä.

Meillä on pian 1,5 vuotias lapsi, ja minusta on melkein paras iltahetki, kun nukuttaa pienen ja katselee hetken rauhassa nukkuvaa, suloista lastaan. Sitten nostaa vain sänkyynsä ja voi mennä omiin touhuihinsa.

Meidän esikoinen alkoi juuri tuossa 3 kk:n kieppeillä ihan saman jutun. Ei nukahtanut millään itsekseen eikä oikein muuten kuin rinnalle ja heräsi heti jos siirsi omaan sänkyyn. Öisinkin siis kitisi ja halusi sitä kädestä kiinni pitämistä. Se meni kuitenkin ohi ja nukahti 4-5 kk:n ikäisestä lähtien omaan sänkyyn ja 6 kk:n ikäisestä omaan huoneeseen ilman mitään unikouluja. Tosin oli myöhemmin vaihe, jossa siis olisi halunnut vanhemman huoneeseen ja näin sitten teinkin hetken. Ei kannata jumittua yhteen tapaan noin pienen kanssa. Muistaakseni kokeilimme kaikkea, vaunuihin nukuttamista, sohvalle nukuttamista, ihan mitä vaan, jolla saimme pienen nukkumaan ja aina kokeilimme muutaman päivän välein myös sitä omaa sänkyä. Meillä oli sellainen ensi sänky, jossa pyörät, joten saimme kärrättyä lapsen myös olkkariin viereemme (tosin sekään ei auttanut pahimmillaan). Vauva ehtii vielä monta kertaa muuttaa nukkumistapojaan, joten tee nyt niin, mikä saa kaikki parhaiten nukkumaan äläkä mieti mitään unikoulutusta. Kyllä se siitä.

Meillä vauva alusta asti nukku äippäpakkauslaatikossaan vaikka olkkarin lattialla. Yöksi vietiin laatikkoineen päivineen pinnasänkyyn,eli nukku laatikos ja laatikko oli pinnasängys ja pinnis meidän makkaris. Ku kasvo ulos laatikosta ni suoraan siitä pinnikseen ilman ongelmia. noin 5kk ikäisenä nukku illasta aamuun heräämättä, niin vein kylmästi pinniksen omaan huoneeseen ja ei ole ollut mitään ongelmia nukkumisen kans koskaan. Vaihdettiin hiljattain pinnasängystä tavalliseen sänkyyn ja sekin meni ok. Meillä ei ole koskaan nukutettu lasta, kun on aina illalla viety samaan aikaan nukkumaan niin sinne on nukahtanut ilman mitään nukutteluja.

et sepustuksessakin sanallakaan viittaa siihen, että ehkä tämä teidän muksu on temperamentiltaan sellainen, ettei olisi kenenkään muun hoidossa mitään erityistä tarvinnut ts vähään tyytyväinen lapsi.

Älä nosta itseäsi jalustalle kasvattajana tuon takia.

tuo on ihan väärä ajatus, että lapselle opettaa sylissä pitämisen. Ihmislapselle on luontaista haluta vanhemman läheisyyttä. Toisilla tarve on suurempi kuin toisella. Varmaan kaikilla lapsilla se vaihtelee.



Jos sitten säännönmukaisesti kieltää tuon läheisyydentarpeen, niin sitten tulee opettaneeksi lapselle, että hänen tunteensa ja tarpeensa eivät ole vanhempien mielestä tärkeitä. Ja siinä on monen itsetunto-ongelmaisen lähde.

ja sitten vielä tuosta nukkumisesta. Varmaan useimmilla lapsilla sen nukuttamisen joutuu opettamaan aina uudestaan ja uudestaan. Lasten elämässä on muutoksia. KÄydään kesämökillä, jossa eri nukkumisjärjestelyt, käydään lomamatkalla, flunssaista saattaa joutua nukuttamaan sylissä pystyasennossa jne. Usein lapset sitten pitää opettaa arjen alettua taas pois poikkeusjärjestelyistä. Jos lapsi on joustava, niin oppia ei tarvita, mutta monet lapset ovat aika tapojensa orjia, joten sen "unikoulun" sitten joutuu tekemään monia kertoja.



Muuten viereen nukuttaminen ei tietenkään tarkoita, että sinne pitää itse jäädä. Sen

kun lähtee pois kun lapsi on kunnolla nukahtanut.



Minusta ihan paras tapa on se, jolla nopeiten ja vähimmillä itkuilla nukahtaa. Tyyli on täysin vapaa.

Lapseni on hyvä nukkuja, mutta alkuun hän ei tykännyt nukkua pinnasängyssä, vaan heräsi aina siirrettäessä omaan sänkyyn.Annoin sitten hänen nukkua vieressäni kunnes huomasin kokeiltuani, että hän viihtyy äitiyspakkauksen laatikossa päivällä. No illalla 6vkon ikäisenä siirsin äitiyslaatikkoon yöksi ja nukkui siinä 2 kk ikään saakka äitiyspakkauksen makuupussissa. Siirsin seuraavaksi saman makuupussin pinnasänkyyn ja sängyn sivulle viritin lakanan näkösuojaksi. Vauva ei vissiin edes huomannut olevansa uudessa sängyssä kun siirsin hänet puoliunessa imetyksen jälkeen nukkumaan. Välillä laitain tutin suuhun jotta rauhoittuu, joskus tutti kelpaa joskus ei. Yleensä kun vauva itkee hänellä on vatsa kipeänä ja silloin nostan ylös kunnes rauhoittuu. Harmittaa,etten aiemmin tajunnut kokeilla äitiyslaatikkoa.

Meillä auttoi äidiltä tuoksuva paita vierelle omaan sänkyyn.