Miten "unohtaa" lapsentekostressi?

Älä mieti ovulointia yms. vaan nauti seksistä. Yritä keksiä joku uusi mielenkiinnon kohde kuten aikaisemmin ehdotetut:

- harrastus (kai vuorotyöläinenkin voi jotain harrastaa)

- opiskelut (vaikka vain omaksi iloksi)

- matkustelu

- kämpän sisustus

- kavereiden kanssa olo

Eli ihan mitä tahansa muuta kuin lapsenteko

Hoitojen aikana olo helpottui, kun ei tavallaan ollut itse enää vastuussa siitä lapsenteosta. Ei auttanut harrastukset, matkustelu, ravintolat, teatterit, kavereiden tapaamiset, opiskelut, sisustus.

Pääsimme pois pienestä kaksiosta, ja sitten napsahti heti.



Siihen mennessä oli yritystä takana jo kaksi vuotta (lisäksi useita ex-miehen kanssa yritettyjä vuosia aiemmin), ja olin jo luopunut toivostakin tulla raskaaksi. Kai se luopuminen tavallaan rentoutti.

ettei mitään lasta tule, jos ei ovulaation aikaan ole seksiä tai jos sperma ei kulje eteenpäin, käytetään säännöllisesti väärään aikaan alkoholia, jne. On paljon ihmisiä, jotka eivät ikinä tule raskaaksi, jos mukana ei ole vähän yritystäkin.



Siksi vain joidenkin kohdalla toimii neuvo, että lakatkaa yrittämästä. Kun toisille taas pitäisi sanoa, että yrittäkää edes vähän, että siemenillä on edes jotain mahdollisuutta. Kun ap:n tilanteesta ei ole sen tarkempaa tietoa, niin kovin syvällä kokemuksen rintaäänellä ei voida antaa mitään suosituksia.



Mutta ap:n kysymykseen voidaan yrittää vastata. Mulla samat niksit kuin muillakin, että elämään muuta sisältöä. Jotain intohimoista kun keksisit, mikä vie mennessään, niin se vie myös kaikki ajatukset. Mutta nyt sun tarvitsisi vain itse keksiä, että mikä on se juttu, mitä oot aina halunnut tehdä, mutta et ikinä oo rohjennut ja saanut aikaiseksi.



Ootko halunnut oppia soittamaan pianoa: Nyt vain pianon ostoon ja soitonopettajan etsintään! Tai kiinnostaako tanssi? Tanssitunnilta jää vielä paljon treenattavaa kotiinkin. Vai maalaamisestako olet haaveillut? Nyt toimeen.



Jos sulla on yhtään laittaa rahaa, niin hanki itsellesi yksityisopettaja siihen mikä ikinä se sun kiinnostuksen kohde onkin. Näin voit sopia opetusajat sun aikataulujen mukaan ja lisäksi saa tehokasta opetusta. Tuntien välillä treenaat kotona itseksesi.



Mutta mikä vie sinut mennessään?

Jos on hedelmällisyyden kanssa vakavia ongelmia, ei ajatusten muualle siirtämisellä ole mitään merkitystä. Harvoin on muutenkaan. Se on enemmänkin sattumaa, alat strssata kun olet yrittänyt puoli vuotta, ostat koiranpennun ja sitten tärppää. Se tärppi ei selity koiranpennulla vaan tilastollisella todennäköisyydellä.



Itse en todellakaan pystynyt sulkemaan vauvankaipuuta pois. Sehän on aivan kohtuuton vaatimus vauvakuumeiseltä ihmiseltä! Lopulta sitten hoidoilla lapsi tuli, ja niin ovat tulleet 2 seuraavaakin, on ollut stressiä tai ei, en tule koskaan raskaaksi muuten kuin hoidoilla. Minusta on ihan järkevää mennä tutkimuksiin jos alkaa olla 1 vuosi yrittämistä. Mitäs jos onkin vakava ongelma? Miksi lykätä avunsaantia?



Onnea ap:lle, toivottavasti olet pian raskaana vaikka asia mieltäsi vaivaakin, minä en edes usko, että asiasta huolehtiminen vaikuttaa.

Mitään vikaa ei pitäisi olla kun kertaalleen olen raskautunut ja ultralla ei mitään löytynyt. Ehkä tuo stressaaminen vaikuttaa vaan myös tuohon elämänlaatuun. Ei ole kovinkaan mukavaa elää "sitten kun olen raskaana"-elämää. Pitäisi elää tässä ja nyt, mutta jotenkin siitä raskautumisajatuksesta on tullut pakkomielle, joka ei ota laantuakseen ajatuksista hetkeksikään.



ap

on niin perustavanlaatuinen vietti että anna vaivata. Et sinä väkipakolla saa sitä pois. Teet elämästäsi mahdollisimman mukavaa, mikä toki kannattaa aina, ja siinä sivussa toivot, kun kerran siltä tuntuu.

meilläkin yksi lapsi ja mitään erityistä vikaa ei toistaiseksi ole löytynyt. nyt sitten tuntuu, että elämä on pausella. kauhea pakkomielle mullakin ja elämänlaatu on kyllä kärsinyt.

seksiä ei tee mieli ollenkaan, mikä ei tietenkään auta asiaa.

Mitään vikaa ei pitäisi olla kun kertaalleen olen raskautunut ja ultralla ei mitään löytynyt. Ehkä tuo stressaaminen vaikuttaa vaan myös tuohon elämänlaatuun. Ei ole kovinkaan mukavaa elää "sitten kun olen raskaana"-elämää. Pitäisi elää tässä ja nyt, mutta jotenkin siitä raskautumisajatuksesta on tullut pakkomielle, joka ei ota laantuakseen ajatuksista hetkeksikään.

ap

Muutama lyhyt (päivän reissuja) matka mulla tässä kuussa olis suunnitteilla, ihan hauskanpitoon tarkoitettu. Hotelliviikonloppua ja sen sellasta. Ajattelin myös alkaa taas pyöräilemään/lenkkeilemään säännöllisemmin ja ehkä pudottaa muutaman kilon, jospa se laihduttaessa unohtuis se toisenlainen lihominen :D... Jos pääsee hyvään vauhtiin, niin raskaus jopa voisi olla pieni "pettymys" siihen, ettei pääsekään jatkamaan laihdutusta (vaikken tuota todellakaan tosissani tarkoita!).



Suositelkaa hyviä kirjoja tms..



ap

minä päätin vuokrata hevosen, ja sen kanssa touhutessa unohtui vauvantekostressi. Sain hoivata eläintä ja luulen, että se hoivaaminen alkoi erittää suotuisia hormoneitakin... joka tapauksessa mulla oli kivaa mieluisen harrastuksen parissa ja sain muuta ajateltavaa. Suosittelen lemmikin hankkimista. :)

Kyseeseen siis tulisi kissa tai koira, mitään hamsteria en halua :).. Mutta miehellä ja mulla allergiaa, joten jääpi hankkimatta. :( Ehkä sitä vois tuttavien ja kaverien koiria lenkitellä kuitenkin? :) Joskus. Voisivat olla tyytyväisiäkin kun saisivat joskus ylimääräisen lenkittäjän?



ap

Minä laitoin ihan vastaavassa tilanteessa hakupaperit yhteen kouluun ja aika pian sen jälkeen sain tietääkin olevani raskaana;) Sitten tuli kutsu pääsykokeisiin ja onnellisena ilmoitin sinne, etten tule, kun on vauva tulossa.

oltiin miehen kansa matkalla, se oli oikeestaan eka kerta kun ajattelin ihan muita asioista.



vähän raskasta :/

tosin kesti silti toista vuotta ennen kuin tärppäsi.



Lapsettomuushoitojen aloittaminen vähensi stressiä siinä mielessä, että itse ei tarvinnut enää olla aktiivinen. Lääkärit hoitivat asiaa.

ja jättää ovulaatiopohdinnat kokonaan pois. Sinun pitäisi omaksua ajatus siitä, että lapsen saamisen todennäköisyyteen ei vaikuta se, yritättekö lasta vai ette. Olennaista on ainoastaan, että ette ehkäise ja elätte normaalia elämäänne, johon siis EI kuulu lapsen yrittäminen, ainoastaan elämästä nauttiminen. Lapsi tulee jos on tullakseen, yrititte te sitä tietoisesti tai ette.



Koita innostua jostain uudesta asiasta ihan oman mielenterveytesi vuoksi, vaikka sitten tosiaan hankkia lemmikki tai keksiä joku muu sinua innostava asia. Minusta tärkeintä ei ole se mitä teet, vaan se ajatustavan muutos, eli sinä et elä tehdäksesi lasta, vaan tehdäksesi mukavia asioita ja ollaksesi onnellinen. Ja tämä kaikki ihan vain siksi, että oikeasti voisit olla onnellinen ja se energiasyöppö, joka lapsen yrittämällä yrittäminen on, poistuisi ja voisit rentoutua, eikä elämäsi valuisi hukkaan ovulaatioita bongatessa. Koita löytää elämääsi aktiivisesti uutta sisältöä!



Nämä kaikki neuvot kokemuksen syvällä rintaäänellä.

Minun neuvoni on, että etsi käsiisi muutama dokumentti ja kirja, jotka kertovat elämän karusta todellisuudesta eri ihmisillä. Ehkäpä silmäsi avautuvat huomaamaan, mistä asioista kannattaa stressata ja mistä ei.



Elelekää ja nauttikaa, teillä lienee koko maailma edessänne valmiina. Lapsi tulee kun tulee, jos tulee.

eli 6 kiertoa kun oli ahkeroitu oikein kunnolla ilman tulosta, niin ajattelin, että olkoot sitten - jos ei tuolla työllä tule mitään, niin yhtä hyvin voin unohtaa edes puoleksi vuodeksi koko homman, nauttia rakastelusta, enkä yrittää sillä mitään. Siitähän se sitten lähti :)