'Vieraan' miehen vuoksi eronneet, kävikö teille hyvin vai huonosti tässä suhteessa?

+ sain kaksi ihanaa lasta

- mies meni vieraisiin ja erohan siitä tuli

Sain ihanan miehen. Kyllä me toiset naiset olemme monesti se oikea:) Ei mies petä, ellei hänellä ole ongelmia kotona vaimonsa kanssa.

Mutta pakko on kyllä kommentoida, että vähän on naiivi käsitys sulla miehistä. Kyllä moni mies pettää, vaikkei oliskaan kotona vaimon kanssa ongelmia :-) Sanoisin, että "tilaisuus tekee varkaan", eli jos löytyy nainen, joka antautuu seksisuhteeseen, vaikka tietää, että mies on naimisissa, niin toki melkeinpä mies kuin mies tilaisuuteen tarttuu :-) Vaihtelu on miehelle tosi tärkeetä seksissä, ja se metsästyksen ja saamisen fiilis, mikä liittyy uuteen naiseen. Kyllä on puuduttavaa itse kullekin olla yhden ihmisen kanssa vaan koko elämänsä. Siksi moni mies pettää ja harrastaa muita suhteita - se antaa maustetta omaan avioliittoon.

ystävällisin terveisi toinen nainen minäkin, mutten kuvittele tästä suhteesta mitään muuta kuin hauskaa mulle/meille joksikin aikaa. Mun rakastajani rakastaa vaimoaan eikä koskaan kenenkään muun naisen takia jättäisi häntä :-)

Ei kestänyt, huonosti kävi. Mutta opetti kyllä pirun paljon.

Mies jätti minut. Osoittautui pelkäksi naistennaurattajaksi, vaikka vakuutti olevansa kaikkea muuta.



No, positiivista asiassa oli se, että tulin jättäneeksi miehen vuoksi exäni. Meillä ei ollut lapsia ja olen kuullut, että miehellä on nykyään mt-ongelmia. Niitä olin itsekin aikoinaan havaitsevani...

olemme kymmenen yhteisen vuoden jälkeen edelleen yhdessä ja meillä on kaksi ihanaa lasta. Yhteiselo ei ole ollut aina kovinkaan helppoa ja välillä olen haikaillut elämää ex-puolisoni kanssa, se oli paljon tasaisempaa ja helpompaa...



Kokonaisuudessaan elän kuitenkin elämäni parasta aikaa.

Se selittää aika hyvin sen, miksi tuollaiset suhteet eivät yleensä onnistu. Tai ylipäätäänkään ekat suhteet eron jälkeen.

Lähdin omasta mielestäni toimimattoman seksielämän takia todella aktiivisen miehen matkaan. No, ei se sitä omaa kaipuuta tyydyttäny. Omien ongelmien takia jätin. Ollaan uuden kanssa yhdessä. Samassa tilanteessa taas. Omat ongelmat kannattaa käsitellä ensin.



Ystäväni lähti omasta mielestään työnarkomaanin luota ja päätyi alkkiksen kanssa suhteeseen.



Kun mikään ei riitä...

vanhasta "suhteesta" nyt uuden kanssa naimisissa ja 3 vuotta jo yhdessä 1 lapsi ja toista suunnitellaan..päivääkään en ole katunu,mietin vaan että onneks en tuhlannu exääni enempää aikaa kun 2v!!!

Dr Phil on sanonut, että pettämisestä alkanut suhde kestää todennäköisyydellä 5%.



Ihan loogistakin kyllä. Tavalliset avioliitot kestää 50%, uusperheet 30% ja sit nuo pettämisestä alkaneet 5%.

Itse jätin pitkän, lapsettoman suhteen nykyisen takia ja sekuntiakaan en ole katunut. En todellakaan. Takana 9 yhteistä vuotta ja voin sanoa rehellisesti, että tämä suhde on "taivaallinen" edelleen. Kaksi yhteistä lastakin.



Sitten taas mieheni jätti aikanaan avopuolisonsa toisen naisen takia (siis ennen mun kuvioihin tuloa) ja homma oli ollut täysi fiasko. Nainen oli mm. väkivaltainen.

Vaikka prosentit on huonot, niin uskon että mahdumme tuohon viiteen prosenttiin. Toki on niin että eihän sitä tiedä ennen kuin kuolema meistä jommankumman korjaa, mutta hyvältä näyttää. Mies "loikkasi" suoraan luokseni ja yhdessä ollaan nyt oltu melkein kymmenen vuotta, naimisissakin kuusi vuotta. Minä olen onnellinen ja mies vakuuttaa olevansa myös.

minun takia ja suhteemme on todella onnistunut. Löysimme toisemme ja ei ole mitään syytä erota.



Ensi kesänä meidät vihitään ja esikoinen syntyy syksyllä. Sain ihanan miehen. Että exät, älkää aina luulko, että uusi suhde kariutuu. Kyllä me toiset naiset olemme monesti se oikea:)



Ei mies petä, ellei hänellä ole ongelmia kotona vaimonsa kanssa.

Edellisessä suhteessa ei oikeastaan ollut suurempia ongelmia, mutta olin silti tyytymätön järkiperustein tehtyyn miesvalintaan.



Uudessa suhteessa räiskintää on riittänyt, ja välillä on ollut aika rankkaakin, luottamusongelmia ym. Aletaan ehkä nyt olla jossain määrin tasapainossa. Naimisissa ollaan ja yksi yhteinen lapsi.



Helpompaa olisi ollut aikanaan jäädä, mutta tiedän että olisin jossain vaiheessa lähtenyt. Haluan ajatella asian niin, että lähteminen oli edellisellekin kumppanille reilumpaa. Hän sai mahdollisuuden suhteeseen, jossa häntä kunnioitetaan ja rakastetaan, itselläni ei kovin kummoisia tunteita häntä kohtaan ollut.

että kaikkiin suhteisiin tulee niitä ryppyjäkin välillä. Ne voivat olla pieniä tai suuria, mutta niitä tulee.



Myös ihmiselle itselleen tulee isompia ja pienempiä "kriisejä", näitä voi tulla jos esim. työttömyys kohtaa, tulee ikäkriisi olkoon sitten 30-kriisi tai 50-villitys, vaihdevuodet, tyhjän pesän syndrooma kun lapset muuttavat pois kotoa, omien vanhempien kuolema, puolison/oma sairastuminen jne. jne.



Joten se autuaan onnellinenkin suhde tulee jossain vaiheessa kohtaamaan ongelmia. Ja nuo "ongelmat ja kriisit" ovat vain elämää, mutta ne pitää KÄSITELLÄ!

Ja moni joka on eronnut koska "kotona ei kaikki ole ollut hyvin" on jättänyt homman puolitiehen ja katsonut eron olevan ratkaisu asioiden käsittelyn sijasta.



Tuo on kuitenkin huono vaihtoehto, sillä jää väliin se kasvaminen mitä väistämättä seuraa vaikeiden asioiden läpikäymisestä.

Tämä on myös se syy, miksi pettämisestä alkaneet suhteet eivät toimi pidemmän päälle. Monesti myös se karkaava osapuoli haluaa läheisyyttä ym. vaikeassa tilanteessa, ja pedin lämmittäjäksi usein kelpaa kuka tahansa. Toki moni laastarisuhde jatkuu aikansa, mutta harva niistä "hautaan saakka" kestää.



Ja vaikka miehen/naisen pakeneminen vaikeissa tilanteissa tuntuisi absurdilta ajatukselta keskellä onnen huumaa, niin riski on suuri. Jos ihminen ei osaa selvittää asioita loppuun, vaan hyppää suoraan toiseen syliin, niin miksi hän muuttuisi yhtäkkiä? Osaisi luontevasti keskustella, olla tukena ja turvana jne. jos itse/kumppani kohtaa vaikka rintasyövän tai potenssi ongelmia. Minä väitän että ei, koska viime kerrallakin oli vaan niin helppo karata kun oli ongelmia kotona...

En kuitenkaan ehkä sanoisi, että suhteeni alkoi pettämisestä, sillä tapasin nykyisen aviomieheni kun vielä asuin avoliitossa toisen kanssa. Kerroin avokille jo tapaamista seuranneena päivänä, että suhteemme päättyy sitten tähän, vaikka tapaamani miehen kanssa ei ollut ehtinyt tapahtua yhtään mitään, eikä minulla ollut yhteisestä tulevaisuudesta mitään takeita.



Olen nyt siis naimisissa kymmenettä vuotta tämän miehen kanssa, jonka vuoksi lähdin edellisestä suhteesta ja meillä on kolme yhteistä lasta. En ole päivääkään valintaani katunut. Myös ex-avokkini löysi sittemmin uuden onnen ja hänelläkin niitä lapsia on.

Pettämisestä alkaneesta suhteesta kyllä syntyi ihana lapsi, mutta muuten suhde oli kurja.

Pettämisestä alkaneesta suhteesta kyllä syntyi ihana lapsi, mutta muuten suhde oli kurja.

Oho! Kuinka sun entinen otti sut tuollaisen jälkeen takaisin?

Nykyään onnellisesti naimisissa sen alkup. miehen kanssa :)

Nykyään onnellisesti naimisissa sen alkup. miehen kanssa :)

Mut rakastitko sä sitä, kun kerran toisen matkaan lähdit...????

Mutta voi myös olla niin, että se uusi suhde ei ole mikään laastarisuhde varsinaisesti, sillä itselleni kävi niin, että teininä alkanut suhde oli vain pelkkä kaverisuhde enää aikuisena. En huomannut, että se oli vääränlainen ennenkuin "oikea mies" tuli kuvioihin. Sen jälkeen sitä vaan on ihmetellyt, että voi kun olisi tajunnut aiemmin!