Onko normaalia suomalaisuutta, että uusiin ihmisiin suhtaudutaan epäilevästi?

Tyyliin "Mikähän toikin oikein on miehiään/naisiaan ja mitä se oikein vielä tulee aiheuttamaan meille"?



Muutimme ulkomailta Suomeen takaisin ja uudelle paikkakunnalla ja minusta tuntuu että kaikkialla (naapurustossa, leikkipuistossa, perhekerhossa, neuvolassa...) asenne on juurikin epäluuloinen. Itse kuitenkin olen ihan oikeasti ystävällinen ihminen enkä todellakaan aio aiheuttaa minkäänlaisia inhottavuuksia muille. Mielestäni myös olen iloisen ystävällinen, mutta silti kohtaan tuota asennetta.



Kerran mm. leikkipuistossa erään lapsen vaate katosi kesken ulkoilun ja jonkun epäilys heti osoittautui minuun, uuteen äitiin, sanoi ääneen minua katsellen, että kaikenlaisia roistoja sitä onkin. No vaate sitten myöhemmin löytyi samasta puistosta, toinen lapsi oli vain kiikuttanut sitä vähän kauemmas (kuravaate kyseessä jonka äiti oli riisunut välissä). En todellakaan ollut tuohon vaatteeseen siis koskenut.



Myös kaikenlaista muuta epäilystä, ennakkoluuloa, syrjintää tunnun saavan osakseni. En enää muistanut, että Suomessa homman nimi on tämä, ehkä kulttuuriero tuntuu nyt vaan suurelta.



Onko kiinni minusta vai onko ihan normimeininkiä kaikkia kohtaan?