On ihanaa, että voin oman tyttöni kanssa tehdä kaikkea kivaa =)

Nykyaikana tuntuu olevan ihan ok vierittää lapsen niskaan hirveät odotukset siitä millainen äiti haluaa tämän olevan? Etenkin täällä äidit jatkuvasti korostavat sitä kuinka ihanaa on kun syntyi pieni prinsessa, shoppailukaveri ja vanhuuden turva.



Minäkin olen tuollainen, kahden pojan jälkeen se kauan odotettu äidin oma kaveri. Yllätysyllätys, minä en vaan ikinä suostunut pukemaan mekkoa päälleni ja hiuksenikin saksin lyhyeksi koska vihasin tyttöyttäni. Ehkä siksi että sitä oli mulle pienestä asti korostettu, en tiedä? Veljet meni menojaan mutta minulta jäi oma elämä elämättä, sain jatkuvasti kokea syyllisyydentunteita siitä kuinka minun pitäisi viedä äitiäni kaupoille, pitää seuraa yms. En olisi saanut muuttaa edes kotoa pois. Suurin haaveeni oli ulkomailla opiskelu mutta siitä äiti ei kestänyt kuulla edes puhuttavan. Miten hän pärjäisi jos minä lähtisin? Niin se sitten jäi, nyt äiti on jo kuollut (saattohoidin hänet tietysti, kuten kunnon tyttären kuuluukin) ja minä siirtynyt yhdestä vankilasta toiseen.



Voi kun te äidit pystyisitte antamaan lastenne kasvaa sellaisiksi kun he haluavat ettekä tunkisi heitä niihin omiin muotteihinne. Että hoitaisitte itse shoppailunne ja tukkanne ettekä hankkisi lapsia sitä varten.

Miksi haluat kertoa tuollaisen asian julkisesti? Omalla nimelläsi et kai haluaisi esittää tuollaisia näkemyksiä. Mutta mikä tarve on taustalla, että haluaa kertoa tuollaista anonyymistikaan?



Toivon halauksia ja rakkaudentäyteistä lapsuutta pojallesi joka tapauksessa.

Mutta minäpä en halunnutkaan tehdä tyttömäisiä juttuja, vaan halusin olla poika. Sain aina kokea olevani suuri pettymys äidilleni, en ollutkaan se puettava nukke ja shoppailukaveri :(

Eipä tehdä nyt, tai tehdään jos mä pakotan mutta teini on selvästi vastahakoinen ja ei se kauhean kivaa ole.



Onneksi on poika joka tykkää vielä touhuta mamman kanssa.

sanottiin, että miksi en voi olla kuin serkut, sellainen "normaali tyttö". En tykännyt leipoa, ommella, tarjoilla kahvia tms "tyttöhommia". Vaatemakuni oli omituinen mutta pahinta taisivat olla mielipiteeni. Olin vakava, äreän näköinen feministi. Minä olin pieni, vihaninen feministi, enkä tiedä miksi.. äitini ei ollut.

itsekseni. pojat ovat paljon isän kanssa joten aikaa todella jää...

Hyvä ap! Kuullostaa että teillä on ollut kiva päivä! Toivon että minun tyttöni tykkää noista kun on isompi. Itse olen aina tykännyt laittaa itseäni ja pukeutua nätisti, olen sitten kai tyrkky yhden vastaajan mielestä. Olen myös oman äitini kanssa tehnyt leikkinaamioita ja lakkaillut kynsiä. Ja sitten isän kanssa tehnyt remonttia ja opetellut käyttämään työkaluja.



Ajattelin kyllä myös opettaa kodin pikku korjaushommia, kyllä ne työkalut pysyy hoidetuissakin käsissä. Ei naisellisuus sulje pois muita taitoja, huomaa vastauksista että myös naiset syyllistyvät ennakkoluuloihin. Tuosta tuli mieleeni kun teimme remppaa asuntoon, tuli eräs toimitus kotiin ja olin juuri hiomassa karmeja hiomakoneella. Tavaran tuoja kiersi koko asunnon etsien miestä paikalta, ei nyt just löytynyt, niin tietysti koki tarpeelliseksi alkaa neuvoa sitten naista "hädässä". Minua lähinnä nauratti niin hämmentyneeltä mies vaikutti huomatessaa remonttiäänten tulevan naisen kädestä.

juttuja myös, mutta mikään niistä ei ole sellainen, joita pojankin kanssa ei voisi tehdä. Ei paljoa kiinnosta mitkään naamiot ja lakatut kynnet ovat rumat. Muutenkin arvomaailma on varsin erilainen kuin teillä. Eipä edes kiinnosta lasta arvostamaan jotain shoppailua vapaa-ajanviettotapana.



Joten ihan sama, kumpia tulee. Tyttö ja poika on.

Mutta minäpä en halunnutkaan tehdä tyttömäisiä juttuja, vaan halusin olla poika. Sain aina kokea olevani suuri pettymys äidilleni, en ollutkaan se puettava nukke ja shoppailukaveri :(

Mä olin aina lapsena se "jätkä", vihasin mekkoja ja kampauksia ja kaikkea tyttömäistä hörhöilyä.

Mutta kyllä mä voin silti myöntää, että musta olisi kiva olla myös tyttölapsen äiti, tosin ei minkään tuollaisen syyn takia, mitä ap selitti. En haluaisi kasvattaa lapsestani mitään tyhjäpää bimboa, kuten ap tuntuu tekevän, vaan jotain aivan muuta.

Toisaalta olen myös miettinyt, mihin tarvitsisin poikamaista tyttöä, ( toki haluaisin lapseni olevan itseni kanssa samalla aaltopituudella), kun mulla on 3 mitä mainiointa poikaa kotona!

mutta väittäisin, että jokainen nainen on onnellinen kunhan sen lapsen saa. Piste.



ja lapsettomanakin voi olla onnellinen.



Fiksu ihminen tyytyy siihen, mitä elämä antaa ja on siitä onnellinen!

...ihan selvästi, mutta kyllä oma pikku tyttö on ainakin mulle unelmieni täyttymys, elämäni tärkein asia. Toivon, että saisin toisen lapsen, joka olisi poika, se olisi sitten toinen unelmieni täyttymys. :) Niin.

toiveiden täyttymys. Lapsi oli se toiveiden täyttymys. Ja terve lapsi oli se toive ja yksi lapsista ei ollut terve.



Pieni on maailma jos haluaa maailmassa vain yhden asian ja kokee, että se sama on unelma kaikille muillekin.



Provohan tämä on. Mutta on tällaisiakin ihmisiä tosiaan olemassa, jotka eivät näe läppien ohi mitään muuta kuin omansa.



Jos ap on tosissaan, toivon, että hän pystyy elämässään kasvamaan ja näkemään vähän avarammin elämää vuosien varrella. Voi olla, että tämän mamman pojat aikuisinakin kokevat hylkäämisen tunteita, koska vain se tyttö oli äidin unelmien täyttymys.



Poikalapset tarvitsevat myös äidin rakkautta ja kokemusta, että ovat tärkeitä äidilleen. Jos poikien ja äidin suhde on hyvä, se näkyy myös tulevaisuudessa miniän ja anopin suhteena.



On surullista, kuinka paljon täälläkin on tarinoita siitä, että anoppi rakastaa vain tyttönsä lapsia ja pitää heihin yhteyttä ja hoitaa heidän lapsia. Pojat hän on hylännyt heti kun se unelmien tyttö tuli.



Uskotteko mammat, mutta ne pojat ovat myös herkkiä ja kokevat kovana asiana sen, että he eivät ole äitinsä unelmien täyttymyksiä.



Niin ja tällainen ap.mamma ehkä ajattelee, että mies ja poika ei ole kuin välttämätön paha maailmassa, mutta miehen hänkin on itselleen halunnut ja lapsilleen isän. Toivottavasti hänen miehensä on kokenut olevansa äidilleen juuri se unelma ja sen täyttymys. Näin kasvaa tasa-painoisia miehiä.



Terveisin tytön ja poikien äiti, kenelle kaikki olivat juuri niitä unelmia ja juuri niitä lapsia, joita halusin. Jopa sekin, joka ei ollut terve. Hänkin on minun lapseni ja minulle rakas.